torstai 2. toukokuuta 2013

Verensokerisaaga - reaktiivinen hypoglykemia eli "ensin verensokeri nousee ja sitten romahtaa"

Reaktiivinen hypoglykemia on hienompi nimitys sille yleisesti tunnetulle ajatukselle kun verensokeri syömisen jälkeen "singahtaa ylös ja sitten romahtaa epänormaalin alas".  Eli virallisemmin todettuna reaktiivisessa hypoglykemiassa verensokerin syömisen jälkeen ensin nousee mutta myöhemmin (1-4 h)  laskee alle normaalien paastoarvojen. Ja tämä blogautus käsittelee aihetta terveessä väestössä, jossa ilmiötä huonommin tunnetaan ja havaitaan - ei aikuistyypin diabetekseen, hormonaalisiin häiriöihin, ruuansulatuskanavan leikkauksiin/toimintahäiriöihin tai muihin sairauksiin liittyvää reaktiivista hypoglykemiaa.

Reaktiivinen hypoglykemia on monella tapaa ongelma. Ensinnäkin se on varsin ikävän tuntuista - joillekin harvoille pahimmillaan jopa invalidisoivaa, sillä hyvin matalien verensokerin myötä tulevat vapinat ja olematon ärsyyntymiskynnys vaikeuttavat sosiaalista elämää. Lisäksi se saattaa ruokia ylimääräistä syömistä, sillä mataliin verensokereihin syödään usein. Muitakin ongelmia on.

Reaktiivinen hypoglykemia ei ole myöskään täysin marginaalinen ilmiö - terveessä väestössä sokerirasituskokeen jälkeen yleisyys on vaihdellut välillä 12-24 % (1,2). Näiden lukujen takaa löytyy moninainen joukko syitä miksi verensokerin lasku pääsee tapahtumaan. Yksi joukko ovat henkilöt, joilla on aikuistyypin diabeteksen esiastetta eli elintapojen puutteita (ravitsemuksessa, liikunnassa, unessa jne.), jotka altistavat suurentuneeseen verensokerin heilahteluun. Mutta sitten on myös runsas joukko henkilöitä, joilla syyt eivät löydy niin selvästi elintapojen heikkouksista vaan ovat enemmän yksilöllisiä - nimitykset idiopaattinen tai funktionaalinen reaktiivinen hypoglykemia koskevat näitä tapauksia. Yleisimpänä syynä näissä tapauksissa reaktiiviseen hypoglykemiaan pidetään poikkeuksellisen suurta insuliinin eritystä - joissain tapauksissa poikkeuksellinen insuliiniherkkyys tai glukagonin erityksen puute voivat selittää asiaa. Muitakin syitä on, mutta näiden uskotaan selittävän valtaosan havainnoista.

Ja sitten on elämäntapatekijöitä ja -tilanteita, joissa ongelmaa ilmenee. Reaktiivinen hypoglykemia tapahtuu helpommin laihdutuksen tai muuten vain vähäisen syöminen aikana - ja erityisesti kovin vähäenergisillä ruokavalioilla. Myös vähähiilihydraattiseen ruokavalioon sopeutuneilla satunnainen hiilihydraattipiikki tuntuu aiheuttavan samankaltaista heittelyä - tyyppitapauksena todella huonot fiilikset kun vähähiilihydraattista noudattava "sortuu" herkkuihin. Kun elimistö ei ole tottunut saamaan hiilihydraatteja paljoakaan niin se ei osaa myöskään käsitellä kun niitä yhtäkkiä tulee roppakaupalla. Liikunnan alkuvaiheissa joillakin ilmenevä verensokerin lasku liittyy juuri ennen liikuntaa syötyyn ruokaan - ongelma ilmenee usein selvemmin kuntoilijoilla, jotka lähtevät suoraan rykimään. Urheilijoilla lämmittely tuntuu tasaavaan tätä ilmiötä.

Entä sukupuoli? Sarjan aiemmissa osissa useissa verensokerivasteissa nähtiin naisilla useammin ongelmia kuin miehillä. Päteekö se tässäkin? Kyllä, naisilla on enemmän reaktiivista hypoglykemiaa (1,2).

Samoja tuntemuksia muistakin syistä
Reaktiivisen hypoglykemian mahdollisuuteen suhtaudutaan joskus hieman epäilevästi - osin syystäkin, sillä samoja oireita voi aiheutua myös muista syistä ja ongelman itsediagnoisointi on hyvin epätarkkaa. Hyvä esimerkki on tutkimus, jossa neljän päivän seurannan aikana hypoglykemiatuntemuksia kokevilla ei juurikaan havaittu poikkeavia verensokeriarvoja. Toisessa tutkimuksessa alle puolet matalista verensokerikokemuksista liittyi mitatusti mataliin verensokeriarvoihin - toisaalta käytännössä kaikki mitatut matalat verensokerit olivat henkilöiltä, jotka kokivat oireita eikä niitä havaittu kontrolliryhmällä. Aidosti matalat verensokeriarvot ovat siis osa yhtälöä, mutta jotakin muuta on mukana?

Mistä nämä kokemukset sitten kumpuavat? Oirekokemuksen taustalla on pitkälti ylivirittynyt adrenerginen tila eli koetaan "adrenaliinioireita". Näitä oireita tulee aidossa hypoglykemiassa kun adrenaliinin voimalla yritetään puskea verensokeria ylös - mutta samoja oireita tulee myös mielenterveysongelmissa ja pahassa stressissä, jotka ovatkin mukana luomassa matalan verensokerin kokemuksia vaikkei verensokeri todennäköisesti ole matala. Paniikkikohtaukset ovat yksi esimerkki tilanteesta, joka sekoitetaan helposti matalaan verensokeriin - ja tuntemuksen erottaminen takana olevasta hyperventilaatiosta näyttää olevan vaikeaa. Koska mieli on tässä vahvasti mukana niin edellisen kappaleen toinen tutkimus antaa viitteitä, että henkilöt, joilla reaktiivista hypoglykemiaa on oikeasti oppivat myös ahdistumaan ilmiöstä siinä määrin että he saavat välillä oireita myös asiaan liittyvästä huolesta - tietoisesti tai alitajuisesti. Jos siis oireilua on, niin omaa mieltä, ahdistusta ja stressiä ei saa unohtaa yhtenä mahdollisena tekijänä.

Mitä asialle voi tehdä?
Ruokavalion lukuisat tekijät vaikuttavat verensokerin tasaisuuteen ja näillä kaikilla lienee merkitystä myös reaktiivisen hypoglykemian ehkäisyssä. Ruoan kuitu (tai kuitulisällä) ehkäisee ilmiötä ja kasvisten määrä aterioilla monestakin syystä on osa tasaista verensokeria. Myös ruokien glykemiaindeksiä (GI) voi käyttää summittaisena työkaluna vaikka se onkin yksilötasolla hyvin epätarkka. Toinen mahdollinen työkalu arviointiin on sinällään turhan alkutekijöihinsä jäänyt insuliini-indeksi (tässä näppärästi lajiteltava taulukko), josta tarkkaavainen huomaa nopeasti, että poikkeuksena glykemiaindeksin tuloksiin etenkin maitotuotteet kohottavat insuliinia melko reippaasti - mikä voisi selittää sen miksi reaktiivista hypoglykemiaa kokevilla maitotuotteet nousevatkin tarinoissa melko usein esiin. Proteiinin pitäminen mukana aterioilla ja välipaloissa - mahdollisesti jonain muuna kuin maitotuotteena jos se ei tunnu sopivalta - kuitenkin tasoittanee verensokerin heittelyä. Rasvan määrän ruokavaliossa ei kannata olla ainakaan liian vähäinen - sen jälkeen sopiva määrä onkin enemmän yksilöllinen kysymys. Kun päälle laitetaan annoskoot ja ateriarytmit sun muuta niin niin lopulta tässä tullaan aika tuttuihin yleisiin linjauksiin syömisessä, jota maustetaan muutamalla lisäpainotuksella.

Ravintolisäpuolella paljon parjattu kromi voi auttaa tähän vaivaan. Kromilisän on todettu vähentävän reaktiivisen hypoglykemian esiintymistä ja tämä verensokeria tasaava vaikutus lienee kromilisän sinällään kovin vähäisen laihdutusvaikutuksen takana. Muitakin ravintolisäkandidaattejakin on, mutta näytön vähäisyyden vuoksi jätän ne nyt mainitsemati ja koetan pysytellä isoissa linjoissa. Ja - toisinkuin ruokavaliomuutoksista - näistä minulla ei ole kovinkaan paljoa asiakaskokemusta, joten siksikin pidän tämän osan lyhyenä, mutta kokemusten jako kommenteissa on suotavaa.

Lähitulevaisuudessa tämänkin asian arviointi helpottuu huomattavasti. Jatkuvaseurantaisia verensokerimittareita on jo markkinoilla mutta ei käsittääkseni juurikaan kuluttajakäyttöön sopivia noninvasiivia (=ei piikkejä tms..) malleja. Sellaiset ovat kuitenkin olleet jo pitkään prototyyppiasteella hyvin arkistenkin laitteiden mukana. Kun nämä laitteet jossain vaiheessa lähitulevaisuutta tulevat yhä tarkemmiksi, halvemmiksi ja helpommiksi, niin oman syömisen ja verensokerin seuranta helpottuu. Toistaiseksi tilannetta voi hoitaa kuten moni tekee: seuraamalla eri ruokien vaikutusta omiin tuntemuksiin tai kotimittareiden verensokeriin ja tuunaamalla syömistä sen mukaan. Ja miettimällä missä määrin reagointi voi olla stressiä tai ahdistusta.

Kokemukset jakoon!
Tässä aiheessa on monenlaista kokemusta ja omalla kohdalla hyväksi todettua ratkaisua. Nyt vinkit jakoon muillekin. Kuten todettua, reaktiivisen hypoglykemiakokemuksen takaa löytyy monia eri syitä - ja osa ei edes ole matalaa verensokeria - joten mitään oikeaa vastausta yksilön tilanteeseen ei voida antaa. Mutta yksilölliselle kokeiluille ja ideoinnille teidän kokemuksenne voivat olla tärkeitä.

113 kommenttia:

  1. Liittyykö tähän ilmiöön mielialanvaihteluita seuraavana päivänä? Eli voiko yhtenä päivänä huonosti ja epätasaisesti syöminen aiheuttaa seuraavan päivän voimakkaat mielialanvaihtelut, kuten"sokerikrapulan".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ei ihan suoraan tähän kun tässä on kyse muutamien tuntien aikaisesta heilahtelusta. Mutta syöminen tänään liian vähän kyllä kasvattaa nälkää seuraavalle päivälle ja siihen voisi varmaan liittyä tuonkin tapaista. Tai sitten kyse on jostain muusta.

      Poista
  2. Kiitos todella mielenkiintoisesta testistä! Voiko tuota reaktiivista hypoglykemiaa suoraan päätellä esim. paastoverensokerin arvoista? Minulla on arvot olleet aina mittauksissa ihan alarajoilla, tai hitusen jopa niiden alla. Kuitenkaan en huomaa mitään ihmeempiä ongelmia arjessani, syön tosin melko säännöllisesti ja tervellisestikin. Toisaalta olen (ainakin kovassa kuumeessa tai heikosti nesteytettynä) aikamoisen pyörtymisherkkä, tosin en tiedä onko näillä yhtään mitään korrelaatiota.

    VastaaPoista
  3. Onko sinulla tietoa, miten ja miksi tämä ilmiö muuttuu raskaana ollessa, jos yleensä muuttuu? Itsellä olen huomannut molemmissa raskauksissa, että ko. ilmiö voimistuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Raskaus lisää insuliiniresistenssiä, jota voisi käyttää synonyyminä verensokerin suuremmalle heilahtelulle. Noin niinkuin vertailun vuoksi raskausdiabeteksessä on kysymys vain siitä, että insuliiniresistenssi lisääntyy "liikaa".

      Poista
  4. Hei

    Haluaisin kysyä, mitä mieltä olet glukomannaanituotteiden käytöstä laihduttamisen tukena. Kannattaako kokeilla? Tiedän, ettei se yksinään ratkaisisi mitään, mutta jos sen avulla saisi painonpudotuksen paremmin käyntiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En kannata. Haittaahan ei ole ja ehkä pieni hyöty, mutta kannatan tekemisen kohdistamista olennaisiin asoihin joita aiot tehdä lopun ikääsi. Oletan että glukomannaania et söisi lopun ikääsi.

      Poista
    2. No joo, näin vähän ajattelin itsekin. Erityisesti koska minulla on 15 vuoden syömishäiriötausta (anoreksia -> bulimia -> BED).

      Poista
    3. Mitäs ajatuksia herättää lapsen sokerien heittelyt? Nyt on viikko seurattu 6-vuotiaan (normaali painoinen) verensokeria ja yleensä 1,5h syönnin jälkeen arvot ovat olleet matalat )pääasiassa 4-5mmol). Matala verensokeri aiheuttaa lapsessa hikoilua ja kiukkuisuutta muissa tilanteissa (ennen ruokaa), mutta ruoan jälkeen (varsinkin hyvin syöneenä) nukahtelee/nuokkuu ja vasta hetken päästä on ns. toimintakuntoinen.

      Poista
    4. No herättää lähinnä sen ajatuksen, että lapsilla ylipäätään tämä matala verensokeri tapahtuu helpommin. En juuri tee töitä pienten lasten kanssa hommia, että isommin en ota kantaa.

      Poista
  5. Maitotuotteiden kanssa ei välttämättä verensokeri nouse juurikaan, mutta jonkun ajan kuluttua laskee. Ilmeisesti tästä syystä ravitsemusneuvojan ehdottama karppaaminen ei auttanut. Proteiinipitoisen aamiaisen jälkeen olo oli entistä kamalampi. Jälkiuuni-ruisleipä ja kananmuna -yhdistelmä toimii ehkä parhaiten, nostaa verensokerit hitaasti ja pitää nälkää hyvin.

    Tuo on aika kinkkinen juttu. Meni vuosia, ennen kuin syy huonoon oloon ja paniikki- ja raivokohtauksiin löytyi. Lääkärit ei kyllä auttaneet asiaa, luokittelivat paniikkihäiriöksi ja masennukseksi pitkään. Tässä kohtaa on hyvä kiittää sinua, Patrit. Säännöllinen ruokarytmi ja tasapainoiset ateriat auttavat tähän "masennukseen" parhaiten. :)

    VastaaPoista
  6. Kiitos, kyllä helpotti. Olen kokenut itseni jotenkin huonommaksi kun reagoin toisella tapaa kuin mieheni.
    Ja tuo maitojuttu on kohdallani ihan justiin noin. Ei vaan käy maitotuotteet.
    Pitää vielä tutkiskella tarkemmin tuota tekstiäsi, tuli vaan halu heti kiitellä!

    VastaaPoista
  7. Poikani kärsi lapsena kovasti alhaisesta/heittelevästä verensokerista, tai näin päättelin niistä raivokohtauksista, joita tuli aina jos ruokailuväli venyi liian pitkäksi. Monesti pelkkä voileipäkin auttoi pahimpaan tuskaan.

    Paastoverensokeri tutkittiin tuolloin sillä epäilin diabetestä kun poika oli jatkuvasti janoinen ja juoksi tietysti vessassa vähän päästä. Mutta arvot olivat normaalit eikä mitään lääkitystä annettu tms.

    Nyt kun poika on nuori aikuinen, hänellä näyttää olevan käsien vapinaa kun kova nälkä iskee ja verensokeri on varmaankin liian alhaalla. Raivokohtauksia ei enää kuitenkaan tule, mutta käsien vapina on kiusallista pojasta itsestään.

    Muistan myös omasta nuoruudestani/nuorena aikuisena, että kova nälkä/alhainen verensokeri sai aikaan mielettömiä raivareita ihan mitättömistäkin asioista. Onneksi näin keski-ikäisenä tuota vaivaa ei enää ole.

    Niinpä nyt mietinkin, pitäisikö pojan verensokeriarvoja tutkia tarkemmin? Onko tuohon reaktiiviseen hypoglygemiaan jotain testiä olemassa tms? Onko tilanne vaarallinen terveydelle vai pelkästään kiusallinen ominaisuus?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, tuo että on jatkuva pissahätä ja jano on mielenkiintoinen juttu. Tyttärelläni ihan sama ilmiö. Hän aina tietääkin siitä, että ruokaväli venyi liian pitkäksi kun tulee se hirveä pissahätä ja jano -kierre, joka jatkuun jonkunkin aikaa vaikka jo syökin.
      Lisäksi samaan liittyy usein mahan näkyvä turpoaminen, kuin olisi raskaana. Turvotus ja pissahätä selvästi kulkevat käsi kädessä. Jos ruokaa ei vieläkään tule, päälle iskee hillitön päänsärky.

      Poista
  8. Eipä sen kummempaa testiä kuin 2-4 tunnin sokerirasitus mutta siinäkin voi jäädä hypo mittausten väliin. Tai kotimittarilla ottaa kun oireita on. Vaarallisena en osaa asiaa pitää sinällään ellei osu johonkin tilanteeseen ja muodostaa näin vaaratilanteen vaikkapa ajaessa.

    VastaaPoista
  9. Olipa kiinnostava! Olen odottanut ihmettä että joku kirjoittaa aiheesta reaktiivinen hypoglykemia, olen lukenut netistä englanninkielisiä ja myös suomenkielisiäkin sivuja mutta suomenkieliset melko suppeita eivätkä lääkärit tiedä mitään.
    Minulla on takana aikamoinen historia näin 19 vuotiaaksi, on homeasuntoa, kortisolit koholla, ei kuukautisia yms.
    Kotona mittaillut arvot ovat reaktiivista hypoglykemiaa, sekä 2 tunnin rasituskokeessa paastoarvo 4.9 ja kahden tunnin päästä 3.9.

    Olen hiljaittain aloittamassa vhh ruokavaliota, mutta en ole nyt Suomessa, lähden huomenna ja kotona pitäisi olla keskiviikkona, juuri tämän sokeriasian vuoksi jouduin keskeyttämään opinnot.
    Voisitko kirjoitella minulle enemmän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisiko sinulla antaa sähköpostiosoitetta jonka julkisesti voisit julkaista, omaani en haluaisi tähän laittaa...hmm

      Poista
  10. Itselläni on ollut jo pienestä pitäen vaikeaa, mikäli ateriarytmi venyy. Kädet vapisevat kuin haavan lehdet ja kiukku on valtava, kun edellisestä ruokailusta alkaa olla aikaa 3-4 tuntia. Aamupäivät ovat yleensä pahimmat sen suhteen, vaikka olen aina syönyt aamupalan. Mitään kovin selkeää linjaa syötyjen ruoka-aineiden vaikutuksesta en ole pistänyt merkille. Matkoilla on välillä vaikeaa, ellei ole hätävaraevästä laukussa aina mukana. Epävarmuus seuraavan aterian saamisajankohdasta yleensä pahentaa tilannetta ja oireet menevät voimakkaammiksi. Joskus nälkä pääsee yli niin, etti enää tee mieli syödä mitään, ja se on pahin tila, mihin joutua. Koska tiedän, ettei silloin mikään muu kuin ruoka auta. Kaverit huvittuvat välillä raivoiluistani, jos ruokaa ei ole ennalta ilmoitettuna ajankohtana tarjolla...
    Sokerirasitustestissä paastosokeri oli normaalin rajoissa, samoin kaksi tuntia sokeriliemen nauttimisesta. Pidempää testiä ei lääkäri määrännyt. Oli kiinnostavaa lukea aiheesta, olen sitä googlaillutkin joskus, mutta tietoa vähän tosiaan ainakaan suomeksi.

    VastaaPoista
  11. Tässä mainittua käsien vapinaa ja huonoa olo siitä kun ateriaväli pitenee oli itsellänikin ennen, mutta silloin söin pieniä kissan annoksia 3 tunnin välein uskoen, että aineenvaihdunta pysyy paremmin käynnissä. 6-7 ateriaa päivässä sisältäen palautusjuomat sun muut. Tutustuttuani pätkäpaastoon syön nyt 4 kunnollista ateriaa eikä mitään heikotusta tule vaikka ateriaväli on pitempi ja yöpaasto venyy 14-15 tuntiin. Nälkä siis tulee kyllä, mutta ei sitä heikotusta. Pystyn tekemään aamutreeninkin tyhjällä mahalla ja tämä on sellainen asia, joka ei onnistunut silloin jatkuvalla syömisellä, koska tuntui, että kuolema tulee jos ei ole ruokaa vatsassa. En sano, että kaikilla toimisi sama systeemi kuin itselläni, mutta tämän olen havainnut hyväksi. Tottakai tähänkin kuuluu se säännöllisyys, että ateriat ovat aina samaan aikaan päivästä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä kunnollisten aterioiden syöminen pikku välipalojen sijaan jeesaa yleensä aina syömistä. Tuo fitness/painonvartija -henkinen pikku syömisiä 3 tunnin välein potkaisee aika monella takaisin.

      Sinällään reaktiivisesta hypoglykemiasta sulla ei liene ollut ollut kysymys vaan todnäk yksinkertaisesti matalaa verensokeria aineenvaihdunnallisesta tuunauksesta ja kunnon aterioitten puutteesta johtuen eli ei ole päässyt tulemaan varastoihin puskuria pitämään verensokeria yllä.

      Poista
    2. Joo, jännä juttu sinänsä, että vaikka kalorimäärä päivän aikana on nyt alhaisempi, niin energiaa on silti enemmän. Näistä vois jaaritella vaikka miten kauan ja menee ehkä vähän ohi tästä aiheesta nyt nämä jutut, mutta mielenkiintosta kun nykyään syön tietyllä tavalla juuri päinvastasesti siitä mitä pitkään olin luullut hyväksi. Vaikka minulla kyse ei tosiaan varmaankaan ollut tuosta reaktiivisesti hypoglykemiasta niin silti minun ajatus oli kuten sinun tekstissäkin, että sitä esiintyy juuri tiukan dieetin aikana. Monet kun ovat tottuneet niillä välipaloilla estämään verensokerian laskua, niin välillä vois olla hyvä kokeilla jotain muuta. Eli vaikka järkevän pituinen paasto voi tehostaa sitä hormonitoimintaa ja tottakai se mahdollisimman luonnonmukainen ravinto. Joidenkin tutkimuksien mukaan mustikka parantaa insuliiniherkkyyttä :)

      Poista
  12. Mielenkiintoinen teksti. Olen 45v. mies ja muistan ilmiön jo jostakin 10 v. lähtien. Jos join pullon sokerilimsaa tai söin suklaata, siitä hetken päästä tuli vapiseva ja hikoileva täysin tehoton olo. Nimenomaan limsa ja suklaa laukaisivat tämän ei mikään muu. Asiaa ei silloin tutkittu ja pysyi poissa normaali ruokavaliolla. Nyt aikuisiällä kun on tullut jojoiltua painon kanssa ja tiputettua sitä vähähiilihydraattisella ruokavaliolla sekä kitudieeteillä, niin huomasin pari vuotta sitten että iso annos kaurapuuroa aamulla sai saman olon aikaan. Nyt olen 1.5v treenannut salilla ja saanut palautettua kroppaan kalorienkestoa (voi syödä 2800 - 3000 kcal päivässä lihomatta)ja kroppa myös tuntuu kestävän hiilihydraatteja ja vapinat ovat poistuneet. Voisiko tuo insuliini siis olla allekirjoittaneella aiheuttaja ja aikuisiällä insuliiniherkkyys joka aiheutettu epätasapainoisella ruokavaliolla? Sokerirasituskokeessa ei ole koskaan mitään löytynyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voisihan se poikkeuksellisen suuri insuliinieritys/herkkyys selittää tämän.

      Poista
    2. Vähän samantapaisia oireita minullakin... olen saanut samantapaisen ilmiön itselleni aikaiseksi esim. pastalla. Saan ensin sydämentykytyksiä ja sen jälkeen alkaa väsyttämään hurjasti eli ilmiö tapahtuu jos vedän ison annoksen hiilihydraattipitoista ruokaa.
      Olen pari kertaa mitannut verensokeria tälläisen "kohtauksen" aikana ja ja verensokeri on ollut selkeästi korkeampi kuin normaalin ruuan jälkeen ja sitten tuon väsymyksne aikana verensokeri laskee nopeasti.
      Lievää keskivartalolihavuutta minullakin on ja olen kyllä huomannut, että höttöhiilareiden vähentäminen on vaikuttanut tuohon vyötärölinjaan selkeästi.

      Poista
  13. Tunnistin Proffan tekstistä itseni. Alhaiseksi verensokeriksi olen itse itseni diagnosoinut aina aikuisiästä lähtien. Aamulla, jos en tunnin sisään heräämisestä syö, alkaa parin tunnin sisällä vapina käsissä, näkökenttä säröytyy, tietokoneen ruutua on lähes mahdoton katsoa, päätä alkaa särkeä ja ajatukset harhailevat, enkä pysty keskittymän. Oireista johtuen tai onko sitten yksi oire itsessän, muttä äkäinen olen, enkä saa mitään aikaan. Makeisten- ja virvoitusjuomien perään en ole koskaan ollut, mutta lasi tuoremehua auttaa pahimpaan hätään. Kun tiedän ongelman, pidän aina huolta ,että saan aamupalaa. Vähintään kuppi teetä ja kaksi ruisleipää, kinkkua ja juustoa. Siinä minimi. Kunnon hotelliaamiaisella voi vetää lähes pohjattomasti ruokaa, sillä pärjää jo pitkälle päivässä sitten. Aamupalaa 7 aikaan, ja lounas sitten viimeistään yhdeltä ja iltaruokaa noin klo 17-18 ja mielellään iltapalaa, leipä taas klo 21. Sillä pärjää hyvin.

    Raskauksien aikana noita verensokereita tarkkailtiin ja silloin olivat normaaleja. Mitään perussairautta ei ole, lääkärin toteama laktoosi-intoleranssi vain, ja yleiskunto hyvä ja painoindeksini on 22, ruokavalioni on varmaan hyvä, ainahan hedelmiä ja kasviksia voisi syödä enemmän. 80% rasvaa leivälle, juusto on täysirasvaista, enkä käytä mitään kevytuotteita, en karppaa, makeita ruokia en syö edelleenkään, enkä makeisia.

    VastaaPoista
  14. Oletteko lukeneet professori Paavo Airolan kirjaa "alhainen verensokeri(Hypoglykemia)20.vuosisadan epidemia"siinä hyvää tietoa erilaisista hypoglykemioista.Kirjassa on myös ruokavalio ohjeita hypoklygemiasta kärsiville.

    VastaaPoista
  15. Voisiko kirjoittaja tai joku lukijoista vielä tiivistää alaotsikon "Mitä asialle voi tehdä?" pääpointit? Kiitos :) Nimim. Ilmeisesti sisälukutaidoton

    VastaaPoista
  16. Voisiko voimakkaan stressin, epäsäännöllisen syömisen ja unettomuuden yhdistelmä aiheuttaa myös sellaista, että samalla henkilöllä välillä hypoglykemiaoireita ilmenee verensokerin todetun laskun kera, ja välillä ilman verensokerin todellista laskua? Tutkimuksissahan ilmeisesti on käytetty asetelmaa joko-tai?

    Mielen voima on kyllä uskomaton. Toisaalta en oikein vieläkään tiedä kummasta minulla oli kyse, koska joskus verensokeri oli ihan mitatustikin hälyttävän hypoglykeeminen silloin kun tuntemuksia ilmeni, mutta ei läheskään aina. Kummallisen usein se mitatusti alhainen verensokeri sijoittui aterianjälkeiseen (puolesta tunnista pariin tuntiin) ajankohtaan. Paremmin vältyin heikotuksilta, vapinoilta sun muilta silloin kun en syönyt yhtään mitään. Töiden hoitamiseksi oli oltava 12, välillä 24:kin tuntia syömättä mitään, ettei aterianjälkeinen heikotus iske. Opin siis erittäin hyvin ennakoimaan, ja useimmiten pystyin ajoittamaan aterianjälkeisen puolikuolleisuuden kotioloihin ja vapaa-ajalle.

    Minulla noita "laskuja" ilmeni sen jälkeen kun turvallisuudentunne katosi täysin. Jatkuvaa uhkailua, ahdistelua, vainoamista, seuraamista ym. erään häiriintyneen tyypin taholta. Luonnollisena seurauksena on krooninen stressi, joka ilmenee joka ikisessä ympäristössä ja tilanteessa.

    Kyse lienee yhteisvaikutuksesta, koska tietenkään en saanut syödyksi usein noina aikoina ja toisaalta olin erittäin pakovalmiissa tilassa koko ajan enkä myöskään nukkunut koskaan levollisesti.

    Tuosta on jo aikaa, ja stressi on pelkkä muisto vain. Oireet ovat kadonneet täysin ja tuskinpa niitä verensokerinlaskujakaan tulee (en ole nähnyt syytä mittauttaa enää).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Voisiko voimakkaan stressin, epäsäännöllisen syömisen ja unettomuuden yhdistelmä aiheuttaa myös sellaista, että samalla henkilöllä välillä hypoglykemiaoireita ilmenee verensokerin todetun laskun kera, ja välillä ilman verensokerin todellista laskua?"

      Aika todennäköisesti voisi. Välillä stressioireina ja välillä hypoglykemioina - ja näiden erottaminen voi olla hyvin vaikeaa.

      Poista
  17. Minulle on tehty sokerirasitukoe nelisen kertaa diabetestutkimuksen yhteydessä. Joka kerta koe on mennyt "pieleen": ensin sokeri nousee mutta romahtaa sitten paastoarvoihin noin tunnissa, kahdessa. Kävelen päin seiniä, tärisen ja syke laskee. Yksikään diabeteshoitaja ja tutkimuslääkäri ei ole tätä ilmiötä osannut selittää, minulle on sanottu että jännitän, mahanportti kramppaa eikä sokeri etene vatsalaukusta suolistoon tai sitten koe on otettu jotenkin väärin.

    Stressi vaikuttaa hypoglykemioihin selvästi, erityisen stressaavissa elämäntilanteissa olen havainnut että heittely vahvistuu ja alkaa aiheuttaa merkittäviä haittoja, koska puolet päivästä menee täysin sekavissa tunnelmissa ja kokouksissa saatan sammaltaa. Näissä tilanteissa minulla on mitattu myös kohonneita insuliinipitoisuuksia, paaston jälkeenkin veressä on merkittävästi enemmän insuliinia kuin normiarvot antaisivat olettaa.

    Käsittääkseni tämä pysyvästi kohonnut insuliinitaso on johtanut huimiin painonnousuihini. Tälläkin hetkellä painoa on 30 kiloa liikaa ja sen pudottaminen ei kaikista ponnisteluista huolimatta onnistu.

    Kysymys kuuluukin nyt: Onko ylipainolle tehtävissä mitään? Laihduttaminen pahentaa reaktiivista hypoglykemiaa ja muutenkin tuo laihtuminen tuntuu stressaavan kehoa. Olen kokeillut vähähiilihydraattista diettiä, mutta sekään ei ole painoa onnistunut laskemaan. Ja voin sanoa että tiedän miten laihdutetaan - normaalit säännöt vain eivät tunnu toimivan tässä kehossa. Ulkomailla asuessani minulle määrättiin metformin lääkitys PCOS epäilyn takia, paino tippui parissa kuukaudessa ilman ruokavalio/liikuntamuutoksia 10 kiloa, mutta pudotus loppui siihen. Lopetin lääkityksen kun en sitä enää lääkärin mielestä tarvinnut, mutta paino tuli puolessa vuodessa takaisin (liikunta/ruoka olivat aivan vastaavat kuin painonpudotuksen aikana). Aloitin metformiinin uudeestaan, mutta vastaavaa painonpudotusta ei enää tullut vaikka nyt ajattelen että painonnousu hidastui.

    Eli onko tämä painonnousu tyypillistä reaktiivisessa hypoglykemiassa ja mitä sen ehkäisemiseksi voisi tehdä?

    VastaaPoista
  18. Kyllähän reaktiivinen hypogykemia ilman muuta vaikeuttaa painonhallintaan. Mutta on asialle tehtävissä. Laihduttaminen pahentaa tilannetta vain isossa energiavajeessa, mutta sopivasti mitoitettu ruokavalio ja kokeilleen ahettu ruokavalion laatu aika varmasti auttaa laihtumaan ja hillitsemään reaktioita kun katsoo tarinaasi.

    En tarkoita henkilökohtaisesti tätä, mutta jokainen pitempään laihdutuksen kanssa puuhaillut tietää, että on vakiohomma että asiakas sanoo tietävänsä just miten laihdutetaan - mutta sitten kun katsotaan niin ei tiennytkään. En osaa sanoa, onko sinulla tämä mutta todennäköisyydet ovat kyllä suht hyvät, että sinua kokenut laihdutustoimija voisi auttaa.

    VastaaPoista
  19. Hypoglukemiaa oisko esim.ikävää kun synttäreillä ,juhlissa paljon makeita pullia,täytekakkua,eikä voi kieltäytyä.Puolentoista- parin tunnin päästä tulee heikotus kohtaus,hiki ,tärisevä olo ,joskus ei aina kielikin puutuu toiselta puolelta,lääkkeeksi olen syönyt omenan,sokeripalan tai hapankorppua ja kyllä kasvisruokakin auttaa.Vajaat puoli tuntia kuuluu niin olo helpottunut.Joskus myös pitkällä lenkillä,toivoisi jo että olisi kotona:( Verensokeri mittauksissa on normaali.

    VastaaPoista
  20. Et ole bloggaillut aikoihin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vähän kiireinen loppukevät ja kesälomat... Blogi elää kyllä, mutta julkaisutahti on aika tempoileva.

      Poista
  21. Voisitko kirjoittaa siitä, miten syödä järkevästi ja verensokerit ja kylläisyys huomioonottaen, kun on herkkä vatsa? On hankala syödä hyvin, kun esimerkiksi monet kasvikset ja kuidut aiheuttavat vatsan turpoamisen ilmapalloksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taidan passata kun vatsavaivoissa on vain pinnallista osaamista itselläni. Varmaan joku kombinaatio sellaista missä lähdetään liikkeelle verensokerin perusasioista ja heitetään siihen Fodmap ruokavalion rajoitukset päälle voisi olla hyvä lähtökohta.

      Poista
  22. Hei

    Luin tekstisi vaikka en ole vielä varma mikä diagnoosini tulee olemaan. Oireet ovat samat kaikissa; paniikkikohtaukset, hypoglykemia, kilpirauhasongelmat,, sain lääkäriltä masennuslääkkeitä mutta en ottanut niitä koska tunnen ettei ongelma ole siinä.

    Mummini kanssa puhuessa tuli puheeksi että äidillä ja tädillä on ollut kilpirauhasen kanssa ongelmia ja mummiltani on leikattu struuma.

    Osaisitko kertoa kilpirauhas-ongelmien ja hypoglykemian oireiden eroja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kilpirauhasen vajaatoiminta aiheuttaa joillakin reaktiivista hypoglykemiaa.
      (Englanniksi tietoa löytyy esim. googlaamalla "The hypoglycemic side of hypothyroidism", tuossa yhteenvedossa selitetään myös syitä miksi näin käy.)

      Poista
    2. Täällä myös mainitaan nimenomaan reaktiivinen hypoglykemia yhtenä oireena.
      http://en.wikipedia.org/wiki/Hashimoto's_thyroiditis
      Eli jos on ongelmia sekä verensokerin että painonhallinnan kanssa ja lisäksi outoa väsymystä palelu ym, kannattaa ehdottomasti tsekkata kilppariarvot erikoslääkärillä. Huom! Pelkkä TSH ja T4 testi ei välttämättä tätä paljasta, pitää myös testata T3, koska voi olla että vika on nimenomaan T4 > T3 muunnoksessa, jolloin pelkkä synteettisen T4 antaminen ei poista ongelmaa.

      Poista
    3. Hyvä nosto tämä vajaatoiminta ja reaktiivinen hypoglykemia. En tiennyt tuota.

      Poista
  23. Mielenkiintoinen kirjoitus. Itse olen niitä henkilöitä, joidenka on pakko saada aamulla ja päivällä tasaisin väliajoin ruokaa, tai tulen kärttyisäki ja väsyn. Illalla ruokaluvälien venyminen ei häiritse niin kovasti. Aamulla (esim viikonloppuina) on tosin sekin vaihtoehto, että jos en herää aamupalle, pystyn jatkamaan uniani iltapäivään sellaisessa pienessä horrostilassa.

    Lisäksi sellaisen kummallisen ilmiön huomasin kun olin Sentraliini-lääkityksellä, että iltapäivästä tuli hyvin kova nälkä melkein kellontarkasti aina samaan aikaan. Varsinkin lääkkeen aloitusvaiheessa ilmiö oli kovin voimakas ja koska se nimenomaan poikkesi aiemmasta ruokarytmistäni niin siksi kiinnitin huomiota. Sama toimi kyllä toisinpäinkin, eli kun lopetin lääkityksen iltapäivän/illan syömisiin tuli enemmän joustoa kellonajallisesti. Muistan yhden reissunkin varsin hyvin, kun olin menossa töiden jälkeen siskolleni ja bussimatka kesti vähän vajaa tunnin. Olin unohtanut ottaa evästä ja nälkä pamahti päälle juuri matkan alussa. Sitten kun vihdoin bussi oli perillä siskollani, hyvä kun jaksoin kävellä loppumatkaa kun väsymys iski.

    VastaaPoista
  24. Tunnistan tuon, että liian pitkään syömättä / liian vähällä ravinnolla ollessa tulee heikko ja kärttyinen olo, jopa vapinaa. Mutta sen sijaan sokeri ei tunnu tuottavan mitään ongelmia.

    Olen merkittävästi ylipainoinen, mutta harrastan melko paljon liikuntaa. En toki nauti sokerisia tuotteita joka päivä, mutta siis niiden nauttiminen ei tuota myöskään ongelmia oloon. Verensokerin alhaisuuden tuottamat oireet ovat kuitenkin tuttuja.

    Minullakin on kilpirauhasen vajaatoiminta ollut jo 30 vuoden ajan, mutta lääkityksen pitäisi olla kuitenkin kohdallaan. Tuntuu muuten, että monella meillä tyroksiinit tasapainossa -olevillakin vajiksilla painonpudotus tuntuu olevan haasteellisempaa. Kilpirauhasen vajaatoiminta -olo on mielestäni kuitenkin erilainen - se on sellaista jatkuvaa väsymystä ja masennusta, johon mikään ruokavalio tai mikään muukaan ei auta (vaan vasta se lääkitys). Verensokeri alhaalla -olo taas on luonteeltaan väliaikaista ja selvästi syömättömyyteen liittyvää, ja olo on juurikin kärttyinen, uupunut, vapiseva. Ja se paranee syömällä. :)

    VastaaPoista
  25. Ohhoh, jaa tällainen minulla onkin. PCO on diagnosoitu (ei vielä syndroomaa) ja tässä kuvaillut oireet ovat tuttuakin tutumpia. Sokerirasituksessa ensin oli paastoarvo vähän alle 5 ja 2h sokerilitkun jälkeen lähempänä neljää, naama oli valkoinen, kädet tärisivät, koordinaation kanssa oli ongelmia (kävelin seiniin enkä saanut takkia naulaan) ja meinasin raivostua lapselle odotushuoneessa. Minulla kahvi tuntuu arjessa romahduttavan verensokeria, voiko tässä olla perää? Maitotuotteiden vaikutuksesta en osaa sanoa, vetelen niitä kyllä paljon mutta ruokavalioon kuuluu myös todella runsaasti kasviksia.

    VastaaPoista
  26. Itse pelkään ajaa autolla, jos tuo heikko olo iskee. Tulee töppäiltyä, en osaa ajatella selkeästi. Puhe muuttuu sekavammaksi... Ja tämä tapahtuu juuri aamupäivisin tai keskipäivän aikaan. Todella kiusallinen ongelma!

    VastaaPoista
  27. V. 1992 sain epilepsiakohtauksen. Korjattiin kadulta ja vietiin sairaalaan. Puolen vuoden kuluttua sain toisen. Aloitettiin epilepsialääkitys. Syytä kohtauksiin ei löydetty. Yritin piipittää, että mielestäni kohtaukset johtuvat alhaisesta verensokerista, sillä kumpikin kohtaus oli tullut iltapäivällä 2 h pullakahvien jälkeen. Minulla oli jo kauan ollut alhaisen verensokerin kaltaisia oireita. Ne tulivat kuin kello 2 h syönnin jälkeen. Minusta oli kuulemma otettu sairaalassa verensokeri kummankin kohtauksen jälkeen, ja se oli ollut normaali. Kun ei uusia kohtauksia tullut neljään vuoteen, epilepsialääkitys lopetettiin. Kahden vuoden päästä tuli taas, ja epilepsialääkitys aloitettiin uudelleen. Taas yritin puhua hypoglygemiasta, muttei sitä pidetty syynä eikä tutkimuksia tehty. Kolmen vuoden kuluttua taas grand mal kohtaus, vaikka oli lääkitys - pari tuntia pullakahvien jälkeen! Olin muusta syystä lääkärissä ja valitin, että kun ei oteta todesta arviotani, että alhainen verensokeri provosoi epilepsiakohtauksen. Lääkäri käski mennä kokeneen diabeteslääkärin vastaanotolle.Menin, ja tehtiin pitkäkestoinen sokerirasituskoe. Silloin kävi ilmi, että verensokeri tosiaan laskee alas - en enää muista arvoa. Tuloksen nähtyään diabeteslääkäri selitti minulle kansantajuisesti:"Kun ihminen syö, erittyy insuliinia, joka alentaa verensokeria. Sitten tulee maksasta - oliko se glykogeenia, joka vuorostaan alentaa insuliinin määrää, ettei verensokeri mene liian alas. Teillä tämä jälkimmäinen prosessi myöhästyy, ja niinpä verensokeri ehtii liian alas." Näytin tulokset seuraavalla epilepsiakontrollikäynnillä neurologille. Hän myönsi, että taitaa todellakin hypoglygemia provosoida minun epilepsiakohtaukseni. V:n 2002 jälkeen en ole saanut epilepsiakohtausta. Epilepsialääke minulla on edelleen käytössä. Taskussa on aina ruisleipää hutjun olon varalle. Pullakahvit nautin edelleen päivittäin (!)

    VastaaPoista
  28. Minua kiinnostaisi erityisesti saada lisätietoa siitä, mikä muu kuin verensokerin lasku voisi aiheuttaa samankaltaisia oireita. Läheiseni on nimittäin oirehtinut nyt viikon verran melkoisen rajusti tavoilla, jotka aluksi tulkkasimme hypoglykemiaksi. Pahoinvointia, käsien vapinaa, heikotusta ja ärtymystä, joihin liittyi voimakas syömisen tarve, ja erityisesti makean syöminen tuntui nopeasti auttavan. Oireet pahenivat niin paljon, että tuli tajunnan heikkenemistä, oksentelua, eikä ruoka mennyt alas ollenkaan. Yllätykseksemme mitatut sokeriarvot näyttivät kuitenkin pyörivän normaalin ylärajoilla. Tällä hetkellä oireet näyttävät pysyvän kurissa pahoinvointilääkkeellä, mutta varsinaista syytä niihin ei edelleenkään ole saatu selville.

    Ja nyt kun mietin, olen saattanut itsekin kokea jotain vastaavaa miedompana. Raskausaikana huomasin ensimmäistä kertaa eläessäni, että näläntunteeseen liittyy huono olo, mahanvääntelyä ja voimakas tarve syödä hetijustnyt. Oletin ilman muuta, että kyse on lisääntyneestä sokereiden heittelystä. Mutta sokerirasitustestin lukemat olivat varsin nättejä ja vaihteluväli korkeimman ja matalimman lukeman välillä pieni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei liene montaakaan sellaista tautia, minkä oireet eivät sopisi vähintään sataan muuhunkin tautiin. Siksi niitä diagnooseja tapaa antaa lääkärit, heillä kun on edes teoreettinen mahdollisuus osua oikeaan.

      Itse yhdistäisin kuvatun kaltaiset oireet enempi neurologisten syiden suuntaan, varmaankin siksi että kuulostavat kovin samankaltaisilta kuin jotkut omista migreenikohtauksistani. Jotka siis voivat olla pelkästään neurologisia oireita, ilman päänsärkyä. Eivät tosin kestä viikkoa kerrallaan.

      Poista
  29. oisko kellää ollut samanlaisia kokemuksia.. tässä ois hieman päivä tapahtumia, aamulla ei meinaa päästä ylös sängystä vaaan hermot palaa heti kun rupee ajatus juokseen ja sit kun saan itteni ylös ja otan jotain hiilaripitoista niin olo korjaantuu melkein täydelliseksi, sitten mennäänkin lounaaseen asti hyvän tuulisena ja elämän haluisena, jonka jälkeen rupee väsyttää, ärsyttään ja hermostuttaan joka jatkuu päivälliseen josta tulee myöskin outo ja väsynyt olo, iltapalan jälkeen on taas hetken aikaa hyvä olo ja sit taas alkaa oireet, josta aina tulee levottomuus, hermostuneisuus, välillä sängyssä jaloissa ja käsissä tuntuu outoa kipua ja muita selittämättömiä tuntemuksia. jotka vaikeuttaa unensaantia aina aamuyöhön asti. Yleisesti ottaen kaikki ruoka tuntuu pahentavan oloa hetkittäisillä parannuksilla, kaikki konstit oon ruokavalion suhteen yrittäny mutta ruualla ei ole ollut tarpeeksi suurta merkitystä olotilaan, olen jopa koittanut olla syömättä jolloin energia tuntui jatkuvan koko päivän pienine heittelyineen ilman hermostumista, kunnes ilta koitti kamalan olon kanssa johon ei auttanut mikään, sitten seuraavana aamuna jälleen söin normaalisti mutta kaikki sama vaan jatkuu ja jatkuu vaikka mitä tekisin, ei auta päiväunet, ruokavalion muutokset, liikkumisen muutokset eikä ajattelutavan muutokset kun väsymys ja huono olo iskee siihen ei auta yhtää mikään. Harrastan kuntosalia ja siellä huomaan vaikka olis miten hyvin ja oikein tankannut sekä alkulämmittelyt hoitanut huolella että reenin aikana olo heittää maan ja taivaan välillä ja välillä meinaa taju lähtee ilman syytä, ei johdu huonosta kunnosta koska välillä tulee päiviä kun samat hommat onnistuu ilman pyörrytyksiä ja muita tuntemuksia. nämä tuntemukset ovat vaivanneet niin kauan kuin muistan ja ikää on vasta 25v. paras tapa kuvata mun oloa että vaikka kaiken tekis mahdollisimman oikein niin olotila aina vaan selittämättömästi romahtaa jollakin tapaa ilman selvää syytä ja kaiken maaailman oireet velloot joista väsymys on nyt muodostunut ylitse pääsemättömän vaikeaksi.

    VastaaPoista
  30. Hei. Olen 40 -vuotias nainen. Minulla on ruuansulatuselimissä ongelmaa, on diagnosoitu ärtyvä suoli ja olen fodmapilla. Minulle oli kroonista univelkaa pitkään ja se saatiin jonkilaiseen kuosiin. Lisäksi painoa on ollut vaikea laskea noin vuodesta 2008-> Paino normaalipainon ylärajoissa. Päätin alkaa kokeilemaan paastoamista, lähinnä sen terveysvaikutusten vuoksi. Minulla on tosin aina olleet hyvät rasva-arvot sekä verenpaine, mutta sukurasite on kova.

    Olin vähän skeptinen aluksi, koska minulla tuntuu verensokerit heittelevän rajusti. Muistelisin, että olen kokenut sitä noin teini-iästä asti. Olen käynyt pari kertaa sokerirasitustesteissä ja saanut aina normaalit tulokset. Kerran ostin itselleni jopa verensokerimittarin, kun olin varma, että minulla olisi diabetes.

    Minun on syötävä noin 3:n tunnin välein. Mikäli verensokeri pääsee liian alas, on sitä enää vaikeaa nostaa, vaikka söisi mitä. Laskevasta verensokerista alan sammaltamaan, tulee heikotusta, ajatus ei kulje, voi tulla päänsäärkyä. Voisin verrata sitä vaikkapa yön parin univajeeseen. Minulla on ollut ahdistusta viime aikoina ja ahdistuksia voi tulla juuri nälässä. Kuin olisi krapulassa.
    Niin palatakseni tähän paastomamiseen. Olen paastonut noin 5-6 kertaa. En voi paastota, kuin kerran viikossa. Paaston aikana syön noin 500 kcal. En totu siihen, vaan puolen päivän jälkeen alkaa tulla jo noita oireita. Seuraavana päivänä, vaikka söisin normaalisti, ei ole heti kohene. Ehkä seuraavan päivän iltana alkaa vasta olo normalisoitumaan. Voisiko minulla olla reaktiivinen hypoglygemia? Siskolla on samanlaisia ominaisuuksia ja raskaana ollessaan hänelle oli puhkeamassa kakkostyypin diabetes. En tiedä mikä tämä on, jos ei se.

    VastaaPoista
  31. Lisäisin vielä edelliseen, että monesti raskaan aterian jälkeen minua alkaa nukuttamaan kovasti. Raskaalla aterialla tarkoitan jotain, jossa esim. perunamuusia, kastike, vihanneksia ja jotain proteiinia.
    Joskus voin herätä päikkäreiltä ja rynnätä suinpäin syömään puolinukuksissa, kun tunnen verensokerien olevan liian alhaalla. Jos talossa olisi vaikkapa suklaapatukka, söisin sen hujauksessa ja olo alkaakin siitä hieman kohenemaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaako minunlaiseni paastota ollenkaan, kun oireet ovat rajuhkoja? Paastopäivänä loppuiltaa kohden haluan vain maata ja en jaksa edes puhua kunnolla, vaan mumisen jotain. Olen kuin jossain oudossa unenkaltaisessa olotilassa. Hieman ahdistaa nukahtaakin. Voin olla hyvinkin aggressiivinen tai oikeammin ärtynyt.

      Olen todella ärtynyt jo pienemmästäkin aterian viivästymisestä ja yleensä ennemmin iltapäivästä, esim. töiden jälkeen. Onneksi mies yleensä tietää, mikä on. Olen pyrkinytkin syömään säännöllisesti, hitaasti vapautuvia hiilihydraatteja, täysjyvätuotteita jne. Aiemmin kuljetin käsilaukussa aina jotain välipalapatukkaa tms. mukana, varsinkin jos tiesin, että ruokalu voi venähtää.

      Poista
  32. Päädyin tänne Googlella, koskapa juuri hetki sitten koin itsekin todella inhottavan matalan verensokerin "kohtauksen". Olen nyt 36v nainen, ja nämä kohtaukset ovat olleet minulle tuttua kauraa jo yläasteikäisestä, jolloin aloin tutista koulun ruokajonossa, kun ateriaväli oli liian pitkä. Kun siirryin opiskelijaelämään, rupesin kantamaan eväitä mukanani, sillä minun piti syödä parin tunnin välein, koska olo meni muuten ihan kamalaksi. Jossain vaiheessa olo oli niin sietämätön, että hakeuduin opiskelijaterveydenhuoltoon, jossa minulle tehtiin sokerirasitus. Se oli aivan hirveä kokemus. Olin siellä muistaakseni 6h, ja lopussa vain makasin hoitopöydällä, kun oli niin heikko olo. Verensokeri oli kokeessa matalimmillaan muistaakseni 2,8. Mitään muuta minulle ei sanottu kuin että minulla on heikentynyt sokerinsieto, ja ohjeistettiin pitämään huolta syömisistä. Nohh, minähän olin syömisten ekspertti jo silloin :D Kerran menin myös päivystykseen yöllä alkaneen vapinan vuoksi, ja päädyin osastolle 3 päiväksi tutkimuksiin. Epäilivät insulinoomaa, mutta sitäkään ei ollut. Osastolla pystyin (kauhukseni) paastoamaan pari päivää tutkimuksia varten.

    28-vuotiaana minulla todettiin kilpirauhasen vajaatoiminta. Kun sain lääkityksen, tuntui että pahimmat verensokeriongelmat lievenivät, mutta eivät poistuneet kokonaan. Nykyäänkin on pakko pitää säännölliset ateriavälit; aamupala, pieni välipala, lounas, iltapäivän välipala, illallinen ja iltapala. Jos jokin välipaloistani/iltapalasta koostuu pelkästä sokerisesta kuten pullasta, se kostautuu heti. Paastoaminen ei edelleenkään ole leipälajini, ja esim. verikokeet pitää tästä syystä ajoittaa tarkasti aamuun. Joskus tuntuu että ruoka ns. "nousee päähän", eli syönnin jälkeen tulee kevyt olo päähän, saattaa huimata ja heikottaa.

    Nyt kun olen aloittanut salilla käymisen (kevyesti, kerran viikossa), huomaan että sokerit taas temppuilevat enemmän salipäivänä ja sen jälkeisenä päivänä. Salilta tulon jälkeen pitää syödä normaalia enemmän, jottei heikota. Salin jälkeisenä päivänä puolestaan pitää syödä jo vaikkei olisikaan vielä nälkä, sillä muuten iskee aivan kamala heikotus, kuten tänään. Olin kaupassa enkä ollut yhtään nälkäinen, kun aamupalastakin oli kulunut vain noin 1,5h. Yhtäkkiä vain huomasin, miten päässä alkoi heittää, jalkoja ja käsiä tutisuttaa, ja lisäksi vielä tuskanhikeä pukkasi. Vaikka olenkin tottunut pieniin heikotuksiin, niin nämä suuret aina yllättävät silti. Onneksi ei ollut kassajonoa, vaan pääsin suoraan kassalle ja autoon kohti kotia, tosin tämä oli VIRHE, olisi pitänyt syödä ensin (minulla on aina vähintään välipalakeksejä mukana). Ajaessa tuntui että en pysty keskittymään liikenteeseen täysillä ja näenkin vähän huonosti. Kurvasin lähikaupan pihaan, jossa söin keksin, joka auttoi saman tien. Pystyin vielä hakemaan lähikaupasta lounaan. Näissä tilanteissa pelottaa se, että mitäs jos taju lähtee kokonaan... Lisäksi nämä kohtaukset eivät varsinaisesti houkuta jatkamaan/lisäämään liikuntaa, vaikka se meikäläiselle tarpeen olisikin. Jatkuvasta syömisestä huolimatta olen muuten melkoisen laiha; ehkä aineenvaihduntani on vaan sellainen, että se käy helposti ylikierroksilla.

    VastaaPoista
  33. Olen kärsinyt kuvaamasi kaltaisista oireista ajoittain jo vuosia. Aluksi aamupalan jälkeen, mutta nyt tuntuu etten kohta uskalla syödä lainkaan, kun aina menee olo ihan älyttömän huonoksi ja tuntuu, että pumppu tulee rinnasta ulos. Olen ylipainoinen ja minulla on 2-tyypin diabetes, johon en ole kuitenkaan tarvinnut lääkkeitä. Omat oireeni tulevat kuitenkin jo noin 10-15 minuuttia ruokailusta, jopa nopeammin. Pahimmaksi oireet yltyvät jos syön ns. nopeita hiilareita. Oireet kestävät noin 1-2 tuntia kerrallaan.

    Olen viimeisen vuoden aikana pudottanut painoa noin 20kg, silti oireet tuntuvat vain pahenevan.

    VastaaPoista
  34. Hei!
    Onko kukaan reaktiivisesta hypoglykemiasta huomannut seuraavaa: kun juo aamupalaksi vain kahvia (maidolla), pysyy aivan eri tavalla virkeänä. Ei ole koskaan aamulla nälkäkään, eikä millään lailla huono olo.
    Raskaana ollessa yritin syödä aamupalaa, kun sitä suositellaan aamupahoinvointia estämään. Kaamea oksetus! Ilman aamupalaa ei ongelmia.

    VastaaPoista
  35. Moikka!

    Mulla on diagnosoitu vakava masennus ja ahdistusta et nää tietysti vaikuttaa asiaan, mut mulla on hyvin samankaltaisia oireita kuin osalla teistä. Aamulla saattaa, herätessä olla hyvä tai huono olo, mutta se melko takuuvarmasti pahenee kun syön ensimmäisen aterian. Sen jälkeen tulee, yleensä järjestyksessä, väsymys (ei aina), kiukku, raivokohtaus (hajoan totaalisesti, satutan itseäni, rikon asioita, harkitsen itsemurhaa) ja näiden mentyä suru ja uupumus. Kohtaus alkaa usein noin tunti tai puoltoista aterian jälkeen, mutta mielialan notkahdus on silloin tällöin havaittavissa jo aterioinnin aikana. Joskus sama toistuu vielä lounaan jälkeen. Kahvi aamiaisella tuntuu pienentävän tai poistavan kohtauksen, mutta vaikuttaa ruokahaluun (ei maistu tai joskus suunnaton nälkä) lounaalla, ja aiheuttaa joskus tärinää ja vapinaa.

    Nautin siitä tunteesta kun olen nälissäni (parempi mieliala ja virkeys). Olen noin 20 kiloa ylipainoinen 30-vuotias mies. Laihdutusyritykseni loppuvat yleensä siihen kun parin päivän pirteyden ja hyvän mielen jälkeen koen täydellisen romahduksen (samat oireet melkein kuin aamiaisen jälkeen, mutta pitkäkestoisemmat ja usein pahemmat), josta toipuminen kestää noin pari päivää.

    Pidän ruokapäiväkirjaa ja olen huomannut että limujen, pullien, karkin ym. syöminen lisää raivokohtausten määrää ja intensiteettiä esim seuraavana päivänä tai mässäilyn jälkeen. Olen mitannut verensokeriani "kohtausten" aikana ja se saattaa olla koholla, matalalla tai jossain tältä väliltä. En ole diabeetikko, ainakaan lukemien perusteella (mitattu kotona ja lääkärillä). Kromi pikolinaattia kokeilin kerran ja sei aiheutti outoa hikoilua, nopean "nousun" - ikäänkuin ohikiitävän nousuhumalan kaltaisen tunteen ja lopuksi hyvin epätavallisen rentouden.

    Tällä hetkellä kokeilen syödä kolme reilua ateriaa päivässä ja saada niistä tarvittavat kalorit. Pyrin siihen että jokaisella aterialla on tärkkelyspitoisia hiilihydraatteja (eniten), proteiinia (vähintään 20g) ja hyviä rasvoja kuten oliiviöljyä tai kookosrasvaa/voita. Tyypillinen ateria olisi vaikka 300g bataattia, 200g kanaa, 1rkl kookosrasva, 150g parsakaalia ja juomaksi vettä. Olen aiemmin juonut paljon maitoa, mutta jätän sen tämän kokeilun ajaksi pois. Lisäksi kävelen vähintään tunnin kolme kertaa viikossa ja teen kevyitä lihaskuntoharjoitteita ennen aterioita. Suunnitelmissa on kokeilla pätkäpaastoamista riippuen tuloksista mitä saan tällä metodilla aikaan.

    Mulla on semmonen teoria, että kyseessä on paitsi insuliiniresistenssin aiheuttama ongelma, myös laihdutusyritysten ja masennuksen sekä kroonisen stressin aiheuttaman ruokahaluttomuuden aiheuttama tila, jossa kehon metabolismi on jollain tapaa järkkynyt. Käytännössä tämä näkyy alhaisena lämpötilana (mitattaessa usein jopa alle 36c) ja siten ettei kykene rentoutumaan, jalat ja kädet ovat alituiseen kylmiä, tulee yllättäviä kusihätiä ja seksi ei kiinnosta.

    Nämä oireet voi tietenkin johtua muistakin seikoista, mutta oletan/luulen niiden liittyvän parasympaattisen hermoston häiriöihin. Mahdollisesti myös niin että insuliiniresistenssi + hiilareita -> elimistö joutuu tuuttaamaan lisää (liikaa) insuliinia -> verensokeri laskee liian matalalle ->elimistö pyrkii turvaamaan ainoan sokeria tarvitsevan elimen (aivot) selviämisen ja tiristää ilmoille stressihormoneja kuten kortisolia, joka vie elimistön kataboliseen tilaan eli ryhtyy tuottamaan sokeria lihaksista ym. kudoksista. Sitten ne stressihormonit aiheuttaa niitä mielialan vaihteluita. Tosin maksa varastoi tietääkseni glukoosia, joten siellä pitäisi myös kusta joku asia jotta maksa ei vapauttaisi tätä varastoitua energiaa vereen. Maksan toiminta liittyy jotenkin hormoneihin. Luin tutkimuksesta, jossa ns.testosteronihoitoa saavat miehet paranivat diabeteksestään ja heidän riskinsä sairastua sydän- ja verisuonitauteihin pienenivät huomattavasti.

    Laitan lisää infoa jos/kun tää metodi rupeaa tuottamaan tulosta.

    Voimia ja hyvää vappua!

    Rollo

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. alhainen lämpötila viittaa kilpirauhasen vajaatoimintaan

      Poista
    2. alhainen lämpötila viittaa kilpirauhasen vajaatoimintaan

      Poista
  36. Olipa hienoa saada ilmiölle nimi! Minulla se puhkesi lievän aivo- ja selkäydinvamman seurauksena, jolloin kehoni hormonituotanto ja (autonomisen) hermoston toiminta sekosivat ja keho joutui pahaan stressitilaan. Kukaan lääkäri ei osannut kertoa minulle mistä kohtauksissa oli kyse, ja kävin verensokeritkin mittauttamassa kun pelkäsin diabetesta, ja ne olivat ok. Itse kokeilemalla ja opettelemalla sain vähitellen tilanteen hallintaan niin, että pidin huolen että syömisväli ei venynyt liikaa ja että söin mahdollisimman paljon ravintoa jota keho tuntui kaipaavan, esim papuja, lihaa, kasviksia, öljyjä. Sillä tavalla tilanne alkoi pikkuhiljaa tasaantua ja pahimmat kohtaukset jäivät pois.

    Myös herkkyyttä hiilihydraateille olen huomannut, erityisesti viljatuotteille. Pahin on pasta, ja sen olenkin jättänyt ruokavaliostani lähes kokonaan. Joidenkin pasta-aterioiden jälkeen vajosin pariksi tunniksi lähes koomankaltaiseen uupumukseen. Enää ei ole tehnyt mieli kokeilla, joten en tiedä kävisikö niin vieläkin :) Maltillisen määrän viljatuotteita olen kuitenkin ruokavaliossani pitänyt, ja taidan pitääkin, jos niiden poisjättäminen voi herkistää niille vielä lisää. Esim näkkileivästä en ole saanut mitään oireita ja sitä syön silloin tällöin. Samoin riisiä ja riisipohjaisia tuotteita syön.

    Maitotuotteita nautin aika vähän, lähinnä maitoa kahvissa ja satunnaisesti maustamatonta jugurttia, rahkaa ja kermaa. Niin ja juustoa. Niiden suhteen en ole ainakaan kiinnittänyt huomiota oireiluun, mutta täytyypä tarkkailla sitäkin.

    Kummallista on se, että aina ns. pahatkaan tuotteet eivät aiheuta mitään oireita. Tällaisiin luokittelen esim keksit ja leivonnaiset, joissa on sekä vehnää että sokeria ja joskus vielä hiivaakin. Välttämättä en saa esim. munkista mitään oireita, mutta vaaleasta patongista sain vastikään sydämentykytys-, hikoilu- ja heikotuskohtauksen. En tiedä mikä vaikuttaa oireilun ennustamattomuuteen, onko se syötyjen tuotteiden laatu, elimistöni tila, muut sinä päivänä syödyt asiat, nälkätilanne, syömisrytmi vai mikä. Välillä makean syöminenkin aiheuttaa väsymystä ja sumuista oloa, välillä ei. Parasta olisi kai pitää sokeri mahdollisimman vähissä, mutta se onkin minulle helpommin sanottu kuin tehty...

    Kiitos tästä artikkelista ja kommenteista! Hassua että tämän kautta sain keskushermoston vammasta johtuvalle oireilulleni nimen, jota lääkäreistä en ole saanut irti :)

    VastaaPoista
  37. Kiitos tästä artikkelista! Törmäsin tähän, kun etsin tietoa, miksi väsyttää ja paleltaa ruoan jälkeen. Ärtymys puolestaan ennen ruokailua voi haitata työpäivää (ja työpaikan sosiaalisia suhteita :) ). Tulee siis pitää huolta säännöllisestä ruokailusta. Ruoan laadulla on varmasti suuri merkitys, ja oireita osaa ehkäistä paremmalla ja terveellisemmällä syömisellä, kuitupitoisella ruoalla ja unohtamatta hiilareita tai hyviä rasvoja. Taidan kokeilla tuota kromia ennen kuin säntään kilpirauhasarvoja tutkituttamaan. Pahin väsymys tulee usein valkoisen viljan/sokeripitoisen nauttimisen jälkeen, joten tilanne hieman helpottaa, kun ne on omassa ruokavaliossa laitettu minimiin.

    VastaaPoista
  38. Kiitos myös minun puolesta mielenkiintoisesta kirjoituksesta. Olen itse 47 -vuotias, normaalikokoinen nainen, jolla on ollut vuosia ongelmana verensokerin laskeminen ruokailun jälkeen. Olen nyt aloittanut aiempaa aktiivisemman liikkumisen ja äskenkin, kun noin 45 minuuttia ruokailun jälkeen lähdin koirien kanssa kävelylenkille, tulin lopulta kotiin täristen ja vaatteet litimärkänä tuskan hiestä. Mieheni käveli samaan, verkkaisaan tahtiin ja oli kovin ihmeissään oireistani. Kilpirauhaskokeissa olen käynyt useita kertoja, mutta tulokset ovat olleet aina normaalit. Samoin verensokerin mittaukset. Jään mielenkiinnolla seuraamaan muiden kokemuskertomuksia ja mielipiteitä.

    VastaaPoista
  39. Kiitos täältäkin! Tämä selittäisi vuosien oudot oireilut, lääkäreissä on rampattu ilman että syytä olisi hoksattu. Kilpparin vajis on ollut huonossa tasapainossa, ja juuri silloin olivat nämä oireet pahimmillaan. Mutta edelleen, aterian jälkeinen kooma, jolloin tulee mielestäni jopa tajunnanlaskua, pieniä säpsähdyksiä juuri ennen "nukahtamista". Nälkä jos pääsee yllättämään, tulen ihan edesvastuuttomaksi tohjopääksi ja harkintakykykin pettää usein,Epäilen muitakin aineenvaihdunnan häiriötiloja taustalta, ruoansulatusvaivoja on ja sappi juuri poistettu näistä syistä. Täytyy alkaa mittailemaan tarkemmin, joku syyhän tällaiseen oloon kuitenkin on, sokerinsietokyvyn alhaisuus jostain syystänyt voisi olla takana....verensokerit paastoissa olleet ok, 4.6 ja 5 ja silleen...

    VastaaPoista
  40. Minulla on laboratoriossa mitattu alttius alhaiseen verensokeriin esim. lounaan jälkeen. Suositus oli lääkäriltä vähägluteiininen ruokavalio ja tasainen ruokarytmi. Silti olo on ollut huono ja ilmeisesti verensokeri heitellyt (en mittaile). Olen nyt muutaman päivän kokeillut kromilisää ja olo on parempi. Eli ei ole koko ajan nälkä (mikä minulla ei ole tarkoittanut välttämättä oikeaa nälkää). Muuten olen yleisterve, nukun hyvin jne. Ylipainoa on raskauden jäljiltä. Kuitenkin jo ennen lasta kärsin huonosta olosta ja verensokerin heittelystä. Olen ollut viime vuodet todella kahvi-maitoriippuvainen ja yritän jättää toistaiseksi näitä kahta pois. Vielä siis juon kahvia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaisi nyt keskittyä niihin asioihin, jotka siihen verensokeriin vaikuttavat - gluteenilla ei asian kanssa ole tekemistä. Heikot ohjeet valitettavasti sait ja kannattaisi katsoa sitä syömistä uudestaan ja tarkemmin.

      Poista
  41. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  42. Hei Patrik,

    kysyisin verensokeriin liittyen seuraavaa asiaa: kuinka korkeaksi verensokeri nousee terveellä ihmisellä ahmimisen yhteydessä (ei diabetesta, normaalipaino BMI 21, kuntoliikuntaa reippaasti)? Sairastan epätyypillistä syömishäiriötä, johon kuuluu ahmimiskohtauksia (noin 1-2 kertaa kuussa) ja kompensoivasti reippaasti liikuntaa ja kevyemmän syömisen päiviä. Nyt olen toivotusti raskaana ja onnellinen siitä, mutta pari päivää ennen kuukautisten poisjäämistä ahmin kahtena päivänä todella paljon (noin 6000 kcal/pv). Luin jälkikäteen, että korkea verensokeri raskausaikana ja etenkin alkuraskaudessa (mm. diabeetikoilla) altistaa sikiön riskeille. Nyt olen todella huolissani, mitä haittaa olen mahdollisesti aiheuttanut sikiölle, mikäli noina parina ahmimispäivänä verensokerini on huidellut voimakkaasti koholla. Nuo päivät kun ovat kriittisiä alkion kehityksessä.

    Olisin erittäin kiitollinen vastauksesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei,
      varmastikaan et ole aiheuttanut mitään ongelmaa sikiölle muutamalla ahmimisella. Epigeneettisessä mielessä kaikki on tietysti mahdollista, mutta ihan vilpittömästi sanon että pari hassua päivää ei varmasti vaikuta mihinkään. Tietysti tästä eteenpäin olisi monessakin mielessä hyvä saada ahmimiset kuitenkin rauhoittumaan ja poistumaan.

      Poista
  43. Hei! Minulla on jo vuosia ollut hyvin tyypillistä se, että jopa tunnin päästä hyvän ja ravitsevan aamiaisen syönnin jälkeen tulee etova olo, heikotus ja huippaaminen ja juoksen jatkuvasti pissalla. Aamiaisen jälkeen täytyisi siis suunnilleen saman tien alkaa valmistaa lounasta, jotta tuota huonoa oloa ei pääsisi tulemaan. Hyvän lounaan jälkeen olo helpottaa ainakin jonkin verran ja toisen aterian jälkeen yleensä on loppupäivän hyvä olo. Olen kolmekymppinen, hoikka nainen, urheilen melko paljon ja noudatan muiden suolistovaivojeni takia ravitsemusterapeutin suosittelemaa fodmap-ruokavaliota. Itse olen pähkäillyt, että minulla on jotenkin ylinopea aineenvaihdunta, joka imee kaiken aamulla saamani ravinnon kropastani saman tien pois, enkä ole verensokeria osannut epäillä, sillä paastoarvo on mittauksissa ollut aina hyvä. Mikäli syynä huonoon olooni olisi tämä reaktiivinen hypoglykemia, vaikuttaako siihen myös edelllisen päivän ja illan ruokailu, vai onko vain sillä väliä, mitä aamiaisella syön? Illalla syön yleensä puuroa tai sokerittomia muroja marjojen kanssa tai leipää ja päivän aikana aamiaisen, kaksi täyttä ateriaa ja lisäksi välipalaa ja iltapalan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä minä ensimmäiseksi tässä reaktiivista hypoglykemiaa miettisin noilla heikotuksen ajoituksilla ja tuntemuksilla. Et kuitenkaan kertonut millainen aamiaisesi on, että olisin voinut arvioida enemmän.

      Syömisessä on aina edellisilläkin syömisillä vaikutusta, mutta aika vähän tutkimus/kokemukseni on päässyt siihen kiinni tässä aiheessa.

      Poista
    2. Hei ja kiitos paljon vastauksestasi!

      Syön aamiaiseksi mantelimaitoon tehtyä chian-auringonkukan-seesamsiemenpuuroa, (tai mitä muita siemeniä sattuu kotoa löytymään) mukana myös vi-sibliniä, päälle maustamatonta soijajugurttia, marjoja ja saksanpähkinöitä. Paistan myös banaaniletun (1/2 banaani, 1 kananmuna) ja myös sen päällä marjoja. Lisäksi kuppi mustaa teetä. Jätin tuoremehun pois ravitsemusterapeutin suosituksesta ja lisäsin kuidun määrää kaurakuitusella, mutta en ainakaan vielä ole huomannut olossani eroa. Joitakin vuosia sitten söin aamiaisella vaihdellen erilaista leipää ja jugurttia, mutta tästä tuli huono ja heikko olo vielä nykyistäkin nopeampaa ja vatsaan ontto olo heti ruokailun jälkeen.

      Heikko olo voi toki myös toistua illemmalla, mikäli ruokailujen väli venyy, mutta jos pidän hyvän rytmin, heikotus tosiaan väistyy viimeistään toisen lounaan jälkeen. Tosin illalla, mikäli en syö iltapalaa juuri ennen nukkumaan menoa, saatan joutua nousemaan ylös ja syömään vielä jotain, jotta paha olo väistyy ja saan nukuttua.

      Poista
    3. Ei sinulla mikään reaktiivinen hypoglykemia ole vaan ruuan imeytymishäiriö.

      Itselläni oli tismalleen samanlainen vaiva kuin minkä kuvasit. Vaiva poistui kun suolisto tuli kuntoon ja ruoka rupesi normaaliin tapaan taas imeytymään. (Itselläni imetytymishäiriön aiheutti vehnäyliherkkyys)

      Verensokerin lasku imeytymishäiriössä selittyy sillä, että insuliinin erittyminen alkaa jo ennenkuin ruoka on edes lähtenyt eteenpäin vatsalaukusta. Jos sitten ohutsuoli ei toimikkaan oikein eli vereen ei imeydy ravintoaineita insuliini ei olekkaan estämässä verensokerin nousua vaan laskee normaalitasoisen verensokerin pahoinvoinnin alueelle.

      Voit testata asiaa ottamalla teelusikallisen hunajaa kielen alle kun paha olo iskee n. 1h ruokailusta. Jos pahoinvointi "haihtuu" muutamassa minuutissa hunajaa kielen alla pitäessä, on kyseessä selvä tapaus.

      Poista
  44. Kiitos, mahtavaa kun olet kirjoittanut tästä aiheesta! Olen paljon liikuntaa harrastava, hoikka, kolmekymppinen nainen, jolla nälän tunne tulee voimakkaana, erityisesti aamulla/aamupäiväisin (olin kuulemma jo lapsena valittanut aamupäivisin kovaa nälkää jo kohta aamupalan jälkeen). Jos ruokailuväli hiemankin venähtää, ja en ole sitä ennen syönyt todella tuhdisti, niin ajatus on sameaa - ehkäpä käyttämäsi kevytpäinen olo ;), puhe hieman takeltelee/puuroutuu (tai ainakin tuntuu itsestä siltä), pientä käsien tärinää, ärtymystä, päänsärkyä.

    Kilpailutilanteissa (kestävyysurheilu) olen nauttinut aamupalan jälkeen palautusjuoman (prot.ja hh) noin 1h ennen kisasuoritusta, ja tästä olen saanut apua (vs. vain aamupala 3h ennen suoritusta). Minkälainen energialataus ja kuinka paljon ennen kisan starttia voisi olla riittävä/optimaalinen tämä verensokerituntemuksen/horjuvan/samean olon välttämiseksi?
    Jos tavallisella aerobisella lenkillä tulee samea olo, niin esim. myslipatukan jälkeen (10min) olen kuin uusi ihminen.

    Olen huomannut että jos syön reilun aamupalan, sitten välipalan, ja todella reilun lounaan, niin loppupäivän olotila pysyy hyvänä vähän kevyemmälläkin syömisellä. Pitäisikö silti kiinnittää huomiota esim. edellisen illan ruokailuihin, vai onkohan yleensä merkitystä sillä aterialla mikä viimeksi nautittu? Lukiessani nyt ensimmäistä kertaa näitä verensokerisaaga-postauksiasi, niin tuntuu että tuntemuksissani on kyse mitä todennäköisemmin verensokerin säätelyjutuista??

    Sisarukseni kärsivät samantyyppisistä oireista (tosin eivät urheile) ja olemme pohtineet niiden syitä (mahdollisesti kilpirauhaseen liittyvää jne), äidillämme on todettu nuorempana insuliinin liikaeritys.

    Olisi tosi hienoa jos kerkeisit kommentoimaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, on kyllä mahdoton vastata ihan näillä tiedoilla kun mukana verensokeriin liittyvät asiat vaikuttavat kyllä todennäköisiltä, mutta vaikea sanoa mikä olisi ehkä reaktiivista ja mikä vain energiavajeen tuntemusta. Vähän kuulostaa että ehkä molempia, mutta pitäisi katsoa tarkemmin että oikeasti voisi olla jotain mieltä.

      Ja kyllä edelliset ruokailut vaikuttavat ilmiöön, ehkäpä jopa edellisiltaiset.

      Poista
  45. Vaikuttaako kahvin kofeiini ja/tai keinomakeutusaine yhdistelmä reaktiivisen hypon syntyyn?
    Itsellä on havainto ( ja yksi mittauskin jossa laski 2,4 sokerit aamulla tyhjään mahaan juotu kahvi, maito ja keinomak.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kahvilla kyllä selvä vaikutus tässä. Se toisaalta saattaa laskea ja toisaalta kofeiini herkistää hypotuntemukselle. Kun hypo on muutenkin lähellä niin kahvista voi saada varsin huonon olon. Keinomakeutusaine - no vaikka tutkimuksissa joskus nähdään pieni insuliinivaikutus jolta voisi spekuloida verensokerivaikutustakin niin sanoisin että tähän en kokemuksena juuri törmää. Mutta voi siinä jotain pientä olla...

      Poista
    2. Itselläni on liikunnan suhteen taustana pitkä voima/kuntosaliharjoittelu tausta. Eli lähes kaikki treeni on ollut aika kovatehoista koko lihaksistoon painottuvaa harjoittelua. Lihasmassaakin on päässyt kertymään.
      Voisiko a) energiantuottotapani nyt painottua nyt niin että se altistaa/pahentaa reak.hypoa?
      B) edellistä hipoen lihasten insuliinireseptorit olisivat herkistyneet ja lihasmassasta johtuen määräkin lisääntynyt. Ja nämä yhdessä lisäisivät alttiutta reak.hypolle?

      Poista
  46. Mulla on ollut pitkään tämä hypoglykemia -haaste elämässä. Joskus menin niin rajamaille, ettei puhettakaan saanut suusta. Meikä on normaalipainoinen kasvissyöjä, joka ennen söi paljon sokeripitoisia tuotteita - mutta jossain vaiheessa keksin, että kyse vois olla noista sokereista ja nopeista hiilareista. Kun ne otti pois ja lisäs ruokavalioon proteiinia niin katosi tuo ilmiö kokonaan.

    Nyt eilen kuitenkin sain muistutuksen tästä, mitä voi käydä jos kaikki ruuassa ei ole kohdallaan - kävin ravintolassa syömässä kikhernehampurilaisen missä leipänä oli valkoista leipää.(Ruokavaliooni ei ole kuulunut vaaleat leivät eikätkä leivonnaiset)Kikherneistä huolimatta abaut neljän tunnin kuluttua tilanne alkaa kun huomaan käsien tärinän, siitä muutama tovi hengityksen salpaukseen ja hätään, että jotain on saatava syödä ja nopeasti! Tämä hetki kivasti muistutti siitä, miten pienelläkin vaihtelulla ruokavaliossa voi olla merkitystä.

    Tsemppiä kaikille oireileville!

    VastaaPoista
  47. Minä sain aikoinaan, yli 10v sitten puhelun työterveyslääkäriltä, joka heitti siinä linjalla, että epäilee mulla olevan haimassa kasvain. Syy oli se, että (toista asiaa tutkittaessa) otetuissa verikokeissa verensokeri oli 3mmol. Kysyi vielä, että olinko syönyt ennen verikoetta. (Ei ollut paastonäyte).

    No, tökerösti esitetty tohtorilta, sillä paniikkihan siinä tuli. Olen itse hoitaja, joten "tieto lisää tuskaa". Tohtori kuitenkin määräsi laajoihin kokeisiin; otettiin ultra (haimaa tsekattiin), laajempia verikokeita (aivolisäkerepäiset hormonit) sekä myös sokerirasitustesti. Viimeisessä sitten selvisi, että sokerilitkua juomalla verensokerini kipusi ylös, mutta tuli myös romahtamalla alas, alle paastoarvon.

    Tohtori soitti tuloksista myöhemmin, ja kertoi että haimani tuottaa vain jostain syystä liikaa insuliinia, että pitää (kannattaa) välttää nopeita hiilareita, pitää ateriarytmit kohdillaan jne. Itsellä oireita aiheuttaa liian pitkäksi venyneet ateriavälit, ja jos höttöhiilareita syön, tulee nopeasti tarve ottaa jotain lisää - kun tulee juuri nämä hypon oikeet, käsien vapina, ärtyneisyys jne. Ja tämänhän tietää, mihin se johtaa jos ei tiedosta kroppansa toimintaa ja reagoi vain siihen, mitä se "sanoo" (eikä selvitä syytä).

    Olen hyvin herkkä lihomaan, mutta suositusten mukaisella, säännöllisellä (proteiinipitoisella) syömisellä ja aktiivisella liikunnalla olen pysynyt kunnossa ja pitänyt verensokerini tasaisena.

    Uskon, että meitä (tätä vaivaa sairastavia) on paljon!

    VastaaPoista
  48. Olin nuorempana suuri vitsi läheisten keskuudessa, että minua varten pitää varata banaani laukkuun, ettei tule raivokohtausta, huimausta, päänsärkyä, poissaolevuutta, pahoinvointia, hikoilua, vapinaa, palelua tms. oireilua. Aina puhuttiin vain verensokerin heilahtelujen herkkyydestä ja siitä että olen sellainen herkkä ihminen. Myöhemmin olen ymmärtänyt, että söin vain liian vähäenergistä ja -proteiinista ruokaa, varsinkin kun olin eettisistä syistä kasvissyöjä. Vielä nykyäänkin saattaa paastosokerit romahtaa esim. pitkillä lennoilla kun tarjolla on vain laadullisesti huonoa ja määrällisesti liian vähäistä ravintoa. Jos on ennen pitkää ateriataukoa syönyt monipuolisen ja runsaan aterian, jossa on riittävästi proteiineja mutta myös monipuolisesti hiilareita ja rasvoja, voin helposti olla hyvinkin pitkiä aikoja ja tehdä samalla hyvinkin raskasta liikuntaa ilman minkäänlaisia ongelmia verensokeritasojen kanssa. Eli omalla kohdallani proteiinin lisääminen runsaasti kasviksiin painottuvaan ruokavaliooni teki ihmeitä. Se että keskityn jokaisella aterialla syömään myös proteiineja, enkä suotta säästele rasvojen määrässä (riittävä energian saanti), on poistanut tämän ”synnynnäisen herkkyyden”. Ja jos perus ateriat on kohdillaan, ei makeisilla tai leivonnaisilla ole vaikutusta kokonaisuuteen, mutta jos esim. puolet vuorokaudesta kuluu valkoista leipää syöden ilman kasviksia ja hyvää proteiinia, on katatooninen, liian alhaisen verensokerin tila väistämättä edessä, jos tankkaukseen tulee vähänkään taukoa. Eli summa summarum - ruokavalion kokonaiskuvalla oli omalla kohdallani paljon enemmän merkitystä kuin niin sanotuilla synnynnäisillä ominaisuuksilla. Helposti vain kun tietoa ja kokemusta ei ole tarpeeksi, syy-seuraussuhde menee ihan hassujen asioiden piikkiin ja saattaa jatkua hyvinkin pitkään itseään toteuttavana mantrana.

    Kiitos ajatuksia herättävästä blogista Patrik!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo voin hyvin kuvitella käyvän kuten kuvailit. Hyvä että ratkaisut löytyivät.

      Poista
    2. Toimivin tapa pärjätä on juuri tuo: järkevä tasapaino. Pieni määrä valkoista vehnäjauhoa (esim. pieni viipale kakkua) ei haittaa, jos samalla tai ainakin samana päivänä syö hyvin: kuitua, proteiinia, öljyjä, matalaglykeemisiä hiilihydraatteja.

      Sain diagnoosin hypoglykemiasta v 1972. Tuolloin ohjeena oli välttää vain sokeria ja valkoista vehnäjauhoa. Vasta vuosia myöhemmin kävi ilmi, että kuitu ja proteiini todella auttavat.

      Poista
    3. Hei Anonyymi T, tarinasi on melkein kuin minun kynästäni. Olen viisikymppinen nainen, olen koko elämäni kärsinyt hypogykemiasta enkä voi mennä minnekään ilman eväitä. Ja syykin taitaa olla sama: liian kevyt kasvisvoittoinen ruokavalio. Ja sitten on koko ajan nälkä ja syön ja napostelen koko ajan ja ylipaino on ikuinen kiusa. Merkillistä miten vaikeaa on syödä enemmän rasvaa ja proteiinia ja ylipäätään isoja aterioita!

      Poista
  49. Kiitos myös, että tätä aihetta käsitellään. Itselläni todettiin 10 vuotta sitten reaktiivinen hypoklykemia ja ohje oli syödä hyvänlaatuista ruokaa ja matalagkykeemisiä hiilihydraatteja. Tietysti en ole näin aina toiminut ja itselläni esim. peruna, pasta ja riisi vaikuttavat helposti verensokerin heilahteluun. Haitta on ollut päivittäinen.

    Uusintayritystä nyt tekemässä. Olen pari viikkoa kokeillut seuraavaa: proteiinia (lihaa, kanaa, kalaa) korttipakan verran. Runsaasti kasviksia (vähäglykeemisiä) ja rasvaa (esim. oliiviöljy) reilummin kuin suosituksissa. Näläntunne pysyy pois pitkään. Pystyn pitämään 4-5h ateriavälit, kun aiemmin on ollut nälkä joka 1,5h. Katsotaan miten jatkossa menee, mutta tällä hetkellä näin. Tällä hetkellä olen jättänyt pois kaiken sokerin ja hedelmät lukuunottamatta greippiä ja sitruunaa. Voin päivittää tilanteen parin kuukauden päästä, koska kokemukseni on vasta lyhytaikainen.

    VastaaPoista
  50. Hei Tohtori!
    Ihan mahtavaa lukea aiheesta! - Olen kamppailut asian kanssa vuosikaudet.. Olen 43-vuotias nainen, liikun paljon, 160cm pitkä ja hoikka ollut aina. Paitsi, kun täytin 40 v. niin siihenpä se hoikkuus sitten jäikin. Kroppani reagoi hiilareihin herkästi - mitä nopeampia, sitä tiukemmin tarttuvat heti varsinkin reisiin. Miten tällainen ihminen laihdutta reisi- lantio-vatsa seudun kauniiksi ja pysyy timminä? Niukalla energiatasolla nälkäkohtaukset voivat kasvaa järjettömiksi. Ja toisaalta yksikin pulla on heti reidessä kiinni. Nauttiakin pitäisi. Vaustauksesta kiittäen <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, on valitettavasti mahdoton sanoa lyhyesti tässä miten tasapaino löytyy. Tärkeintä kuitenkin tietää että sellainen on olemassa ja kitukuurit eivät kannata eivätkä ole tarpeellisia. Lukemalla kirjojani löytyy yleisajatus tästä, mutta aika usein tarvitaan vastaanotolla henkilökohtaista tsekkausta. Vastaanottoni ovat Lääkärikeskus Aavassa ja Helsingin Urheilulääkäriasemalla.

      Poista
  51. Terve,

    Kiitos mielenkiintoisesta tekstistä. Minulta mitattiin kolmisen kuukautta sitten paastosokeriksi 7.2, sokerihemoglobiini 35. Kolesteroli aavistuksen koholla, mutta muuten kaikki kilpirauhas- ym. arvot ok. Paaston pituus oli reilu 12 h ja pyöräilin paikalle. Muutin heti ruokavaliota: sokerit ja herkut pois ja muutenkin hiilareiden määrää pienemmäksi (esim. ennen kolme-neljä perunaa, nyt yksi, riisiä vain aivan pieni kokkare jne.), kasviksia, marjoja ja hedelmiä reilusti lisää. Paino on tasaisesti pudonnut 82:sta ja näyttää nyt jääneen 77-78 tienoille, pituutta minulla on 174 cm. Olo on tällä ruokavaliolla hyvä ja pirteä, eikä nälkääkään joudu kärsimään. Energiaa urheiluunkin tuntuu riittävän, vaikka sitä alkuun vähän pelkäsin, kun hiilareiden määrää pudotin. Voimatasot ovat pysyneet yllättävän hyvin, aika lailla samoissa kuin ennen muutosta. Syön 6 kertaa päivässä kuten ennen muutostakin. Lounaan ja päivällisen jälkeiset väsyt ovat jääneet pois.

    Liikun säännöllisesti ja melko paljon. Raskasta voimaharjoittelua ja ripeätahtista pyöräilyä ja päälle muuta liikuntaa kertyy keskimäärin 8,5 h viikossa. Työni on istumatyötä.

    Kolme viikkoa sitten oli kontrolli, jossa paastosokeri 6.1 ja sokerihemoglobiini edelleen 35. Tässä kokeessa paaston pituus 12 h ja menin tarkoituksella autolla. Sitten viime viikolla otettiin vielä sokerirasituskoe, jossa paastoarvo oli 5.6, mutta 2 h liuoksen nauttimisen jälkeen sokeri oli romahtanut 3.2:een. Nyt pidin kokeeksi lyhyemmän, vähän reilu 10 h paaston ja menin kokeeseen taas autolla.

    Tunnistan muiden keskustelijoiden kuvailemia oireita, nälkäkiukut, heikotukset, hikoilut ym. jo ajalta ennen ruokavalion muutosta, joten varmaan ainakaan pelkästään uuden ruokavalion vähistä hiilareista tai laihtumisesta ei minun kohdallani ole kyse. Varmaan jotain hämminkiä minun sokeriaineenvaihdunnassani on, mutta mikähän tuossa on kun sokerihemoglobiini on koko ajan ollut ihan viitearvoissa? Voiko noilla liikunnalla ja paaston pituudella ennen testiä olla noin paljon merkitystä paastosokeriin, että paastoarvo vaihtelee ok:n ja diabetesdiagnoosiin viittaavan välillä? Eikö tuo sokerihemoglobiinin pysyminen samana kuitenkin viittaisi siihen, että sokerit ovat keskimäärin pysyneet samalla, ihan ok -tasolla kuin ennen ruokavaliomuutosta?

    YLE:n Kyllä lääkäri tietää -sarjan 4. jaksossa oli mielenkiintoinen osio israelilaisesta tutkimuksesta, jossa oli tutkittu ihmisten suolistobakteerien yhteyttä siihen, mitkä ruuat aiheuttavat korkean piikin verensokerissa. Näyttää siltä, että yksilölliset erot voivat tässä suhteessa olla todella suuriakin ja viralliset suositukset siten sellaisenaan epäsopivia joka ikiselle. Itse olen omalla kohdallani todennut kaurapuuron tällaiseksi korkean piikin ja romahduksen aiheuttavaksi ruuaksi. Aiemmin olen ajatellut asian olevan niin, että puurolla (mukana raejuusto, marjoja ja loraus öljyä) ei vain jaksa. Esim. ruisleipäviipaleet juustolla ja leikkeleellä eivät minulle sellaista heikotusta ja tärinäoloa (n. 1 h syömisestä) aiheuta kuin kaurapuuro. Em. ohjelma on YLE Areenasta katsottavissa vielä kuuden päivän ajan. Linkki tutkimukseen alla.

    http://www.weizmann.ac.il/pages/home/algorithm-diet

    VastaaPoista
  52. Hei! Miten löytäisin toisen kirjoituksesi, joka myös käsiteli tätä asiaa? En ainakaan kännykällä saa mitään hakutoimintoja esiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Löytyiskö tästä linkistä:
      http://patrikborg.blogspot.com/search/label/verensokerisaaga

      Poista
  53. Vanha artikkeli, mutta mielenkiintoinen. Paljon tätä olen miettinyt siitä asti, kun joskus lukion bilsan tunnilla tehtin sokerirasitustesti ja itsellä oli sokerilitkun jälkeen Gluk arvo vähän yli 5. ja sitten eilen yliopistolla mitattiin (aika heikon) aamupalan jälkeen 4.9. Tähän liittynee myös liikunnan aikainen verensokerin aleneminen (Duodecimin Hypoglykemia artikkelissa oli lyhyesti mainittu) liian alhaiseksi? Ei kannata tietenkään itselleen diagnosoida mitään, mutta josko sitä tutkimuksiin pääsisi. Mukavia tekstejä kirjottelet, täällä ravitsemustieteen opiskelijat fanittaa :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla :) Nuo ihan normilukemia kuitenkin verensokerissa niin en miettisi niitä sen enempää.

      Poista
  54. Näkyykö Reaktiivinen hypoglykemia ns. pitkäsokeri-arvossa? Tuli vain mieleeni, koska olen laihduttanut kevään aikana melko rajusti suhteellisen vähäenergisellä dieetillä, n. 1200-1300 kcal/vrk, ja paino putosi kilon viikossa muutaman kuukauden ajan. Veriarvot muuten ok, mutta pitkäsokeri lähes esidiabeettisella tasolla. Tätä oli vaikea käsittää, koska paino putoaa ja kunto kasvaa liikunnan myötä jne. Mutta ehkäpä tässä olisi selitys?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yleensä ei näy koska reaktiivinen hypoglykemia on yleisempää kun on varsin insuliiniherkkä. Jostain muusta tuossa nyt lienee kyse.

      Poista
  55. Kiitokset hyvästä artikkelista. Tämä on tullut luettua jo monta kertaa, mutta nyt luin vielä kommentit läpi. Itselläni reaktiivinen hypoglykemia esiintyy varsinkin tilanteissa, kun syö ison annoksen melkein mitä tahansa ruokaa. Tällöin verensokeri nousee nopeasti ja romahtaa lukemiin 3,5...2,5 pahimmillaan jopa puolessa tunnissa. Matalimmat mittaamani lukemat on olleet alle 2, jolloin on jo vaikea puhua tai kävellä. Samoin käy jos ruokailun jälkeen lähtee heti urheilemaan, niin vs romahtaa helposti.

    Olen seuraillut englanninkielisiä Facebook-ryhmiä aiheesta ja perustin tänään suomalaisen ryhmän, joka löytyy osoitteesta https://www.facebook.com/groups/2435359356727206/

    Olisi mukava keskustella siellä "kohtalotoverien" kanssa aiheesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä vinkki kohtalotovereille. Kokemuksen mukaan tosiaan moni aika yksin ihmettelee tuntemuksiaan.

      Poista
  56. Hyvä juttu. Tunnistin oman tilanteeni tuosta ja olenkin jo pitkään miettinyt mikä minua vaivaa.
    Verensokeri romahtaa lenkillä mutta ei salilla. En löytänyt googlaamalla neuvoja miten kannattaa syödä. Olen dieetillä, syön nyt valmentajan valvonnassa 1700 kcal. Painoindeksi 22,5. Kasvissyöjä. Miten ja milloin kannattaa syödä/lenkkeillä jotta välttyisin tältä ikävältä asialta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa enemmän vain energiavajeelta eikä reaktiiviselta hypolta. Ratkaisu on syödä vähän enemmän tai lisään hiilarien osuutta kaloreista.

      Poista
  57. Hei! Voiko keinotekoisesti makeutetut juomat vaikuttaa/aiheuttaa reaktiivisen hypoglykemian? Eli esim. n. 2 litraa funlight mehua päivässä ruokailujen yhteydessä.... Jos muuten syö "terveellisesti" Voiko se "huijata" haiman tuottamaan liikaa insuliinia?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan noilla keinomakeutteilla nähty tuollainen ilmiö mutta viime tsekkailulla niin lievänä ettei se keskimäärin pitäisi tuota aiheuttaa. Mutta keskimäärin on keskimäärin - ei se poissuljettua ole yksilötasolla.

      Muitakin hypoteeseja voisi olla. Kuten vaikka se että makean juominen syömisen yhteydessä voi vähentää syömistä joka päivän mittaan kasaantuessaan laukaisee verensokerin laskua. Tämä todennäköisempää jos ilmiö enemmän iltaisin.

      Poista
  58. Hei. Minulla tulee hypoglykemiakohtauksia jotka voin todentaa ihan mitaten verensokeria.
    Pahimmillaan sokerit ovat laskeneet 2.3 een.
    En sairasta diabetesta, vaan minut on lihavuusleikattu vuosia sitten ja tästä johtuen ohutsuolta puuttuu ja se tekee imeytymishäiriön. Useamman tunnin paasto jos tulee ja erehdyn syömään väärin, nousee sokerit ja vähän myöhemmin romahtavat. Välillä pääsee yllättämään, olo menee niin nopeasti sekaisin etten ehdi tajuta tilannetta ennenkuin olen jo ihan voimaton ja tärisevä. Onneksi elimistö itse korjaa ja olo helpottuu ajan kanssa. Jos tajuan syödä jotain, se korjaantuu nopeammin. Tälle ei voi muuta kuin yrittää muistaa syödä oikein.

    VastaaPoista
  59. Minulla ilmenee diagnosoitu reaktiivinen hypogykemia erityisesti näköhäiriöinä seuraavasti: ensin muodostuu silmien näkemän kuvan keskialueelle heikko värinä aivan kuin kuva värähtelee esim. kävellessä. Tämä ilmiö ilmenee kun verensokeri laskee noin 4.5 vaiheille. Verensokerin laskiessa värisevä alue laajenee ja lopulta kuvan keskialueelle muodostuu täysin valkea alue joka laajenee kun verensokeri jatkaa laskuaan. Tässä vaiheessa verensokeri on noin 3.5. Lopulta valkoinen "kuvaton" alue on niin laaja etten näe enää kuin näkökentän äärilaidoilla. Mukaan oireisiini on tullut myös vapina, heikotus ja sekavuus.
    Toinen variaatio edellä mainitusta näköhäiriöstä on se, että ennenkuin valkoinen alue muodostuu näkökenttään, saattaa epäselvä ja värisevä alue olla hyvin suuri haitaten hahmottamasta katseeni kohdetta. Kun katsoo vaikkapa henkilön kasvoja, ei niitä hahmota vaikka "jonkinlainen kuva kasvojen kohdalla näkyy".
    Vaivaani tutkitkiin Jyväskylän Keskussairaalassa muutama vuosi sitten ensin aivoverenkiertohäiriönä ja kaikkena muuna, mutta ei verensokerin laskuun liittyvänä. Myöhemmin olin osastolla perusteellisessa verensokerin käyttäytymieen liittyvässä tutkimuksessa jossa reaktiivinen hypoglykemia lopulta diagnoisoitiin ja pois suljetiin haimaan liittyvän kasvaimen mahdollisuus.
    Tänään kuulin diabeteksen hoitoon erikoistuneelta hoitajalta, että reaktiivinen hypoglykemia johtaa 90%:n todennäköisyydellä diabetekseksi. Tämän vuoksi pitkän verensokerin seuraaminen on erityisen tärkeää. Lisäksi hänen ohjeensa oli välttää kaikkea ylimääräistä sokeripitoista napostelua.

    Olen kansallisen tason senior-urheilija ja verensokerin heilahtelun kanssa saa olla kuin nuoralla tanssija. Hiilareita tulee olla aina saatavilla kohtausten varalle. Toistaiseksi olen selvinnyt kohtalaisesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanoisin että tuo 90 % lukema on vahva yliarvio ja hatusta vetäisty ellei joku toisin todista. Ilmiö voi altistaa aikuistyypin diabetekselle mutta takana on monia eri taustoja ja missään nimessä en usko noin korkeaan lukemaan enkä ole siihen tutkimuskirjallisuudessa törmännyt.

      Poista
  60. Heippa! Olen 15 vuotta anoreksiaa sairastanut naisihminen, nyt toipumisen tiellä. Kovalla työllä olen painoa nostanut, saaden sen jo lähes normaalin puolelle. Nyt viimeiset 3,5 kk on tullut aivan käsittämättömiä heikotus/väsymys/ärtymys/aivopöhnä/oksetus-oloja 20min-45min aterian jälkeen. (Aamulabroissa testatut paastosokerit, insuliiniarvot, jopa kortisolit priimat.) Aiemmin syöminen on antanut virtaa, nyt päinvastoin. Sokereita olen käskystä mittaillut ja "kohtauksen" aikana vähän päälle 3. Muille ei ehkä matala, minulle näyttää olevan. Muutoin päivän aikana mitatut arvot normaalit. Eniten harmittaa huono olo aamupäivällä. Aamiaisen jälkeen pahin. Mietin tässä, että aamupalaa kannattanee kasvattaa rasvaosuudella, kun myslin siemeniä lukuunottamatta sitä ei tule. Normi aamupalalla syön hedelmän, mysliä ja soijajogurttia. Vegaani-ibs-allergikko kun olen. Olen kuullut, että aamiaisen rasva-prode-kombo pitäisi sokerit koko päivän tasaisena.
    Mutta muutoin, lieneekö fiksua heti huonon olon iskiessä napata nopeaa hiilaria, vaikka puoli tuntia sitten olisi syönyt? Auttaisiko tasaamaan.
    Vaiko sitten puputtaa vähän kokoajan, kun 5 ateriaa päivässä tuntuu venyttävän aterioinnit liian etäälle toisistaan (2-4 h). Eräs raskaana ollut tuttavani kulki rusina-askin kanssa, koska heti verensokerin laskiessa alkoi oksettaa.
    Itselläni tuo painon nousukaan, ei olisi huono juttu, vaikka pää pistääkin hanttiin.
    Nyppii vain tällainen kurja olo. Ihan kuin se syöminen ei muutenkin olisi vaikeaa. :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa että anoreksia hellittämässä! Tulee tuosta useampiakin ajatuksia mieleen ja en nyt vajavaisilla tiedoilla (vaikka hyvin kerroit) alkaisi liikaa arvelemaan. Siltä osin kuin siinä olisi reaktiivista hypoa niin rasvan lisääminen ja hiilariosuuden pientä maltillistamista voisi kokeilla. Ehkäisy on tärkeämäpi ja jos se laskee niin en ole varma miten sinulla hiilarin syöminen asiaa auttaa - toki voi kokeilla.

      Poista
  61. Moi Patrik! Olen keski-ikäinen 49v lupaava kestävyysurheilijan alku :) Ongelmana on etenkin urheilusuorituksen aikainen verensokerin romahtaminen (tosin ei ole mittauksilla todettu). Oireet ovat: sykettä ei pysty nostamaan, koska maailma alkaa hämärtyä ja tajunnan taso selkeästi heikkenee, kylmä hiki, voimattomuus. Joskus nousee lisäenergiaa ottamalla, mutta pitkillä reissuilla useinkaan ei. Esimerkiksi nyt viikko sitten Ylläs-Pallas 160km etenin tuntikausia hämärän rajamailla (hiilareita vedin matkalla n. 60g/h ja satunnaisesti "sekaenergiaa"), mutta sitten yhtäkkiä 21h kohdalla saatiin olo ihan huippuhyväksi (tilasin huoltoon proteiini- ja vitamiinipitoista palkkaria, kokista, hunajaa) ja tällä mentiin sitten maaliin asti (kolmisen tuntia) ihan eri meiningillä. Olin jo päättänyt, että koska mun kroppa ei toimi näissä kinkereissä, niin saisi jäädä viimeiseksi pitkäksi ultraksi, mutta lopun piristymisestä mieli muuttui. Maksimisyke, jolla pysyi pystyssä ennen tuota huoltoa oli n. 105-110 ja huollon jälkeen pääsin helposti yli 130. Ymmärrän, että ongelmat kuuluvat näihin pitkiin reissuihin, mutta uskoisin ja toivoisin, että tällaiseen heittelyyn löytyisi ratkaisu. Oireita on satunnaisesti myös ilman urheilua, mutta hyvin harvoin. Olen aina syönyt melko pitkillä ateriaväleillä ja pystyn tekemään kevyen 2h aamutreenin ilman aamupalaa ja lisäenergiaa ja joskus kokeillut pätkäpaastoakin vielä sen päälle iltapäivään asti. Ei ongelmia. Kiitos jo etukäteen, jos ehdit kommentoida! Tarvittaessa toki voin tulla vastaanotollekin, jos tarkemmille tutkimuksillle on tarvetta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei lupaava juoksijanalku 🙂,
      Joo voisi olla vastaanoton paikka, sen verran pitäisi tietää vaikken nyt labroja kaipailisi. Näillä tiedoin en näe muuta kuin haasteen syödä tarpeeksi pitkässä rasituksessa. Toki teet jo siinä asioita mutta tuohan on harjoitettavissa oleva ominaisuus miten saa enemmän energiaa imeytymään "training the gut". 60 g HH/h + sattumat voi riittää lyhyemmillä mutta ultralla ei välttis. Ja asiaanhan vaikuttaa moni muukin asia jota pitäisi tietää.

      Eli ehkäpä energiavaje, ei herkkyys verensokerin laskulle.

      Poista
    2. ok, no tästä juttelin toisenkin asiantuntijan kanssa ja hän oli samoilla linjoilla. Ajattelin itse tätä aiemmin silleen, että koska rasvojen osuus energiasta lisääntyy, niin glykogeenia ei kuluisi ultralla niin paljoa. Uskon, että pystyn syömään enemmän, kun asian nyt tiedostaa. Tässä on nyt Nuuksion (lyhyt n.8h suoritus tosin) ultra tulossa 2 viikon päästä, joten kokeilen vetää vaan enemmän energiaa matkalla. Palaan asiaan sen jälkeen, jos tuntuu siltä, että tarvitsen lisää apuja. Viime lauantaina oli maraton ja siellä ainakin riitti energiat ihan loistavasti, tosin maralla etukäteistankkaus jo riittää aika pitkälle. Kiitos kommenteista ja mukavaa syksyn alkua!

      Poista
  62. Mistävoisi johtua että sokeri laskee 30min syönnistä yleensä 3moll nousee sitte 1h kohalla normaaliksi ja pysyy 2h asti syön ruisleipää enimmäkseen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja jos syö isoman määrän niin pitää korkeemmalla yleensä hyvin

      Poista
  63. Very good written information. Keep up the good work. Thanks for this share

    VastaaPoista
  64. I will make sure to read this blog more. You made a good point Thanks

    VastaaPoista
  65. Awesome updates! Continue blogging Hoping to your next post here.

    VastaaPoista
  66. It consists of great deal of info. Many thanks for sharing this effective work!!

    VastaaPoista
  67. You're so cool! So nice to find article like yours, its so great man!! Keep doing it

    VastaaPoista