Miten intuitiivinen syöjä olet?

maanantai 4. helmikuuta 2013

Laihdutus TV:ssä - vuosi ja kilot ei kerro mitään


Olin puhumassa tilaisuudessa, jossa toimittaja kyseli HYKSin Lihavuustutkimusyksikön johtajalta Aila Rissaselta mitä mieltä asiantuntijat ovat median "menestystarinoista" eli jutuista, joissa kerrotaan kuinka joku on laihtunut xx kiloa ja sitten hehkutellaan sen ympärillä jotakin. En muista tarkasti mitä Aila vastasi, mutta sen muistan että se oli minusta hyvä vastaus ja sisälsi myös sen keskeisen ajatuksen, ettei haittaisi jos näitä samoja henkilöitä seurattaisiin parin vuoden päästä uudella tarinalla - koska Ailan kokemus oli, että ne jatkotarinat eivät ole aina kovinkaan ruusuisia. Samanlaiset ovat minun kokemukseni.


Itse olisin vastannut, että tehkää vain jatkossakin painonhallinnan menestystarinoita - kyllä motivoiville tarinoille ja esikuville löytyy aina käyttöä. Mutta tehkää ne jatkossa henkilöiltä, jotka ovat laihtuneet 3-5 vuotta sitten ja ovat yhä suurinpiirtein samassa painossa ja nauttivat syömisestään sekä elämästään. Koska silloin puhutaan henkilöistä, jotka ovat tehneet jotain oikein ja heiltä on jotain opittavaa. Ei sillä niin väliä, jos he ovat laihtuneet pussikeitolla, fitness-dieetillä, kalorilaskennalla tai rennolla painonhallinnalla - jos he ovat lopulta löytäneet tasapainon niin heidän näkemyksensä ja kokemuksensa ovat antoisia ja aivan eri tasolla kuin sellaisella joka yrittää jotain ja puolen vuoden kohdalla ei voi kuin arvailla miten jatkossa käy.

Tietysti näin ei tulla TV:ssä tekemään, koska draaman kaaren ja tarinan luominen ei jälkijättöisesti oikein onnistu - mutta näin siinä olisi eniten järkeä.

Lyhyet seuranta-ajat ja kilot tuloksen mittarina - ei näin
Mutta nämä, että tehdään jotain ja joitakin kuukausia niin se vaan ei kerro mitään. Itse asiassa on vähän niin, että monet asiat, jotka auttavat painoa laskemaan paremmin lyhyellä aikavälillä ovat nimenomaan haitallisia sille pysyvälle onnistumiselle ja tämä nähdään tutkimuksissakin - tyyppiesimerkkinä, että lyhyellä aikavälillä vähän syöminen tuottaa paremman laihdutuksen mutta pitkällä aikavälillä ruokamäärien tiukka kontrollointi nimenomaan ennustaa painonnousua. Jos mietin omia julkisia asiakashankkeita, niin nekin usein ovat loppuneet noin vuoden jälkeen ja siinä vaiheessa olen yleensä saanut olla huolissani ("voi olla vaikeuksia edessä jatkossa") niistä, joiden paino on laskenut eniten - ja niistä joiden painonlasku on ollut maltillisempaa on usein voinut sanoa "ei hätää, tämä menee jatkossa hyvin". Ja näin on mennyt.

Eli toivoisin huomiota pois kiloista ja kohti oppimista ja tekemisen laatua. Aivan yksi lysti onko joku henkilö laihtunut puolessa vuodessa -30 kg jos käsissä ei ole pysyvän painonhallinnan monipuolista opettelua - äkkiä se sieltä takaisin tulee. Ja jos joku on laihtunut samassa ajassa -3 kg, mutta on saanut selvästi kiinni uudenlaisesta paremmasta mutta positiivisesta ajatusmallista niin hän on paljon pidemmällä painonhallinnassa - ja jatkossa painonlasku todennäköisesti vain ottaa lisävauhtia.

Tämä kaikki liittyy tietysti yleiseen ilmapiiriin, jossa 20 kg:n laihtuminen nähdään automaattisesti hyvänä asiana. Eihän se niin ole, kyse on aina siitä mitä se pitää sisällään. Jos joku tulee minulle sanomaan, että laihduin 20 kg kiloa niin se on umpineutraali asia: se voi olla hyvä, se voi olla huono juttu - vasta kun tietää mitä on tehty voi arvioida kumpaa se on. Mutta niin kauan kun elämme maailmassa, jossa laihtuminen automaattisesti nähdään hyvänä asiana on huonoille TV-formaateillekin tilausta. Tietyssä ajassa laihdutetut kilot eivät itsessään merkitse mitään, tekemisen ajatus ja laatu sekä siinä eteneminen ratkaisee kaiken. En ole edes nopeita painonlaskuja vastaan jos ajatus saadaan siihen mukaan - se on vaikeampaa kuin hitaassa painonlaskussa mutta mahdollista.

Eli jos laihdutuksessa on sinnitelty, tsempattu ja tehty asioita enemmän ja vaikeammin kun pidemmän päälle pää ja kroppa kestää niin ei se painonlasku vaan pysy. Ja niistä on turha kaivaa jotain positiivista "no ainakin yritti, eikös se ole hyvä" kokemuksia, sillä jos se tekeminen on ollut lähtökohtaisesti vääränlaista niin ei sellaista kannata edes yrittää - koska tuloksena on vaan jojoilun fyysiset ja psyykkiset ongelmat. Mutta TV-ohjelmista ihmisten mieliin näistä tarinoista jää se tsemppaus ja median luoma "onnistujan" kokemus 5 kk:n kohdalla.

Toki ymmärrän ohjelmien motivoivan vaikutuksen. Ja me tarvitsemme tällaisia motivoivia esimerkkejä, jotka kannustavat ja luovat uskoa omaankin onnistumiseen. Mutta nyt se motivaatio vaan kanavoituu liian usein TV-ohjelmien luomaan ylilyötyyn ja liian tiukkaotteiseen tekemiseen, jossa omaa kehoa, mieltymyksiä tai hyvinvointia ei kuunnella ja liian usein saadaan ihminen joka toteaa: "Kyllä se toimii, mäkin aluksi laihduin mutta ei mulla vaan riitä motivaatio ja itsekuri". Ja sitten on taas vähän surkeampi olla...

TV-formaatit - oma kokemus
Periaatteessa lyhyilläkin seuranta-ajoilla voidaan tehdä hyödyttävää ohjelmaa. Painonhallinnassa on kyse monipuolisesta elämänhallinnan opettelusta ja jos ohjelma keskittyy tämän prosessin etenemiseen kilojen sijasta niin se siinä on itua. Itseäni on pyydetty vuosien aikana neljään viiteen eri TV-ohjelmaan mukaan ja vain yhteen olen mennyt ja se oli Elämä Pelissä -ohjelmasarja. Vain siinä oli mielestäni kyse tarpeeksi pitkästä seurannasta, jossa painonhallinta yhdistettiin laajempaan elämänhallintaan ja etukäteen oli ilmassa henkeä, että tässä ei kuvata kiloja vaan ihmisten opetteluprosesseja. Ei myöskään ollut vähäistä merkitystä sillä, että taustajoukoissa oli kansanterveysjärjestöjä joka teoriassa toimi selkänojana sille, ettei hyvästä tekemisestä leikkauksen loppumetreillä väännetä liian selkeää viihdeohjelmaa. Ja minusta Elämä Pelissä -formaatti kokonaiskuvallisesti vain parantui kun se ensimmäisen - varsin terveyshenkisen - kauden jälkeen lähestyi hyvinvointifokusta. Se jätti samalla painon niin pienelle fokukselle, että vinkkejä sieltä ei varmaan katsojille enää löytynyt mutta samalla se näytti paremmin miten painonhallinta ei ole oma pikku lokeronsa, joka ratkeaa vaan syömällä ja liikkumalla - useimmille se on osa laajempaa vyyhteä.

Ne muut TV-formaatit mihin en mennyt..? Liian lyhyttä seurantaa, ilmassa oli sankarilaihduttajien luomisen henkeä "ihailtavine" tuloksineen, painonhallinta oli vain ravintoa ja liikuntaa tai näimme painonhallinnan vain niin eri tavoin, minusta yritettiin luoda tsemppaajaa (ja ripaus piiskuria) samalla tasolla olevan ohjaajan sijaan, vaikutti siltä että ollaan luomassa viihdeohjelmaa eikä ohjelmaa joka auttaa, ohjelmaformaatti rajoitti tekemistä jne..

En ole TV:n laihdutusohjelmien seuraaja. Enää. Ei vaan pysty. Yritin ennen katsoa kaikkia sarjoja yhden jakson jotta saan kuvan sen ideasta - ja yleensä se yksikin jakso tuottaa niin pahan mielen ettei enempää tee mieli katsoa. Mutta valtaosa ohjelmaformaateista antaa aivan väärän kuvan painonhallinnasta - Suurin Pudottaja on tietty hullu ääriesimerkki, josta voi sanoa ettei kannata tehdä mitään juuri kuten he tekevät.

Yhden TV-formaattiosallistujan kokemus
Vaikka monia ohjelmia kritisoinkin, olen iloinen jokaisen puolesta joka TV-ohjelmassa olleena tai niitä seuranneena on löytänyt oman pysyvän painonhallintansa. Kyseessä ei ole kritiikki "juuri sinulle" jota TV-ohjelma ehkä auttoi. Kyse on todennäköisyydestä - vahvistaako ohjelma tunnettuja pysyvän painonhallinnan tekijöitä ja siten todennäköisesti auttaa monia. Vai luoko se laihdutuskuvaa, jossa vain hyvissä lähtökohdissa oleva vähemmistö - ja heistäkin harvat - voivat onnistua ja muut jäävät tuntemaan itsensä luusereiksi?

Olin kerran puhumassa aiheesta ja minun jälkeeni puhui kotimaisen Olet mitä syöt -ohjelman osallistuja, joka oli laihtunut melko paljon ja koki ohjelman auttaneen häntä - hyvä niin, tosin vuottakaan ei ollut vielä kulunut. Kun aiheesta turistiin ja kritisoin tuon ohjelmaformaatin melko tiukkaa mielikuvamaailmaa, niin sain vastaukseksi että ei se oikeasti niin tiukkaa ollut ja ohjelman taustalla puhuttiin paljosta muustakin ja asioita tehtiin monipuolisemmin. En minä sitä epäile, olihan taustalla ravitsemustoimijoita jotka varmaan yrittivät tehdä tiukemmasta laihdutusotteesta niin järkevää kuin siitä saa. Mutta kritisoin sitä, että ohjelman tavoitteena oli ainakin katsojan näkökulmasta nimenomaan saada aikaan hienoja näkyviä tuloksia dramatisoiduin ottein eikä kuvata  elämäntapamuutoksen prosessia - ja se nyt tekee asian vaan vielä hölmömmäksi jos siellä taustalla kokonaiskuvasta ja joustavammastakin otteesta on puhuttu mutta niitä ei näytetä katsojalle. Anette on omalta osaltaan tätä liipaten myös blogauttanut mainiosti.

Miksi mikään ei todennäköisesti muutu?
Todennäköisesti mikään ei kuitenkaan muutu ja syitä on monia. Jo TV-tuotantojen realiteettien kannalta tuotannon lyhytkestoisuus, viihtellisyys ja elämyksellisyys ovat asioita, jotka ajavat ylilyötyä kuvaa painonhallinnan keinoista. Eikä kyse ole vain tuotantopäästä - myös isot katsojakunnat luulevat laihdutuksen olevan tiukkaa tsemppaamista, joten tavallaan kansalle tarjotaan sitä mitä se haluaa. Mitä se tarvitsee ei ehkä mahdu yhtälöön, sillä kun puhutaan televisio-ohjelman onnistumisesta niin katsojat ovat oikeassa, eivät tutkijat ja besserwisserit.

Laaja-alaisempi syy liittyy painonhallintatutkimuksen realiteetteihin - nykyisellä tutkimusnäytöllä onnistua voi monella tapaa ja sitä tutkimusnäyttöä voi katsoa monella tapaa. Minun näkökantani lienee blogin lukijoille aika tuttu, mutta yhtälailla jos joku haluaa nähdä pussikeitot oivana painonhallintakeinona niin kyllä sillekin saa tutkimusnäyttöä taakse. Ja monenlaista mahtuu siihen väliin. Jos ja kun asiantuntijaohjeistuksissakin suositellaan tiukkaa ja nopeaa laihdutusta, niin miksi ihmeessä sitä ei televisiossa voisi esittää. Ja kyllähän siihen törmää, että moni ohjelmien tuotantotiimeissä ja tekijät itse oikeasti uskovat tekevänsä hyvää kun saavat ihmisen laihtumaan keinolla millä hyvänsä ja kun aiheesta keskustelee nämä kriittiset näkemykset nähdään "rajoittavina, yhden totuuden" kommentteina. Mutta ihan oikeasti, ette te hyvää tee ja tutkimuskin niin toteaa (1,2  jne...

Mitä mielikuvaa ohjelmat luovat?
Paitsi, että ohjelmat eivät ehkä auta ihmisten painonhallintaa, niin ne valitettavasti ja tutkitusti myös vahvistavat ylipainon stigmatisointia luomalla mielikuvaa siitä että painonhallinta on aina yksilön ratkaistavissa ja siten ylipaino on oma moka - aihe josta jo blogautin ja keskustelua aiheesta siellä on runsaasti. Kun painonhallinnan kokonaiskuvan ymmärrys ylipäätään on ongelma, niin sitä vain toivoisi että ylivoimaisesti suurin mielipidevaikuttaja eli televisio ei olisi siinä vastapuolella. Painonhallinta on aina ratkaistavissa, mutta se että yksilö siinä yksin aina onnistuisi edellyttää kyllä aika paljon parempaa maailmaa jatkossa ja - vaikken sitä uskokaan - toivoisin television olevan osa ratkaisua eikä ongelmaa.

PS: Eihän tämä silti vain television ongelma ole. Ihan samaan menee nämä lehtien laihdutusjutut useimmiten. Viihdettä, viihdettä, viihdettä..


27 kommenttia:

  1. Aivan mahtavan hyvä kirjoitus. Kiitos!

    VastaaPoista
  2. Voi että, olen niin samaa mieltä! Kiitos tästä kirjoituksesta :)

    VastaaPoista
  3. Hienoa asiaa ja ymmärrystä. Onko niin että tosiaan viisauskin pitäisi paketoida mediaseksikkääseen muotoon että se menisi ns. läpi? Vai onko järkeä edes yrittää, sillä massasuosio vaatii aina vesittämistä ja oikopolkuja? Esim. jos tätä samaa julistaisi tarttuvilla iskulauseilla bikinit päällä, olisiko siitä mitään lisäapua? :)

    VastaaPoista
  4. Aivan loistava, huh huh! Ei voi muutakuin nyökytellä. Loistavaa!

    VastaaPoista
  5. Mahtava kirjoitus, kiitos Patrik. Tuon kun saisi pyörimään nauhana ruudun alalaidassa näitten "hömppäohjelmien" aikana...

    VastaaPoista
  6. Hei Patrik,
    kiitos ihan mahtavasta jutusta ja niin tuli sopivaan paikkaan, kun asiakkaani tuskastelevat pienten painonpudotustensa kanssa. Kun 300 grammaa viikossa ei ole mitään ja välillä paino heittelee edes- ja takaisin. Ja kun tulee turhaantunut olo, kun toiset laihtuvat 10 kiloa kahdessa kuussa ja toiset vaan 2 kiloa.
    Tämä juttusi ja perustelusi ovat taas musiikkia korvilleni. KIITOS!

    Hyvää kevättä, Tiina

    VastaaPoista
  7. Jos ihmisten käsitys siitä mitä laihduttaminen ja painonhallinta on muodostuu tällaisten ohjelmien katselemisesta, pysyvässä painonpudotuksessa on kyllä aika vaikea onnistua. Esim. Jutta ja puolen vuoden superdieetit ohjelmaa seuratessa saa sen käsityksen että laihduttajan on pakko syödä rahkaa ja että suurin ongelma eineksissä on aromivahventeet jne.

    Ja ahmimimishäiriöstä kärsivät kannattaa tosiaan panna samanlaiselle kuurille kuin mikä alunperin aiheutti ahmimishäriön. Ja treenata pitää tietysti niin että paikat repeää tai vähintäänkin pitää saada aikaiseksi rasitusvamma :-)

    Minulle tulee sellainen olo että olen itse mitätön luuseri kun laihdun vain kilon kuukaudessa. (Tosin nautin kovasti miellyttävästä menosta kun ei tarvitse yhtään kärsiä). Sitä ei kukaan tule koskaan juhlimaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En usko, että fiksu ja ajatteleva ihminen muodostaa käsitystään laihdutuksesta ja painonhallinnasta minkään telkkariohjelman tai lehtijuttujen perusteella. Kuten ei muistakaan aiheista. Media on pullollaan neuvoja miten laihtua ja pysyä hoikkana. Kyllä niistä kykenee erottelemaan jyvät akanoista.
      Mainitsemasi Jutta ja puolen vuoden superdieetit on juuri nimensä mukainen ohjelma. Valtavan lihavat yrittävät laihtua puolessa vuodessa ammattilaisten ohjauksessa useita kymmeniä kiloja. Tuskinpa suurta yleisöä, jolle ohjelma on suunnattu, kiinnostaisi katsoa jos 140 kilosta pudotetaan kilo kuussa ja ollaan ohjelman lopussa 134 kilon painossa.
      Korvien välistä on kiinni sitten se, kuka on uusissa lukemissa vuoden, kahden tai viiden päästä. Samaa voidaan kysyä myös kuka tupakanpolton lopettajista on tehnyt sen lopullisesti ja kuinka moni aloittaa uudestaan. Entä kuinka moni alkoholisti pystyy olemaan raittiina lopun ikäänsä?

      Poista
    2. Itseasiassa ei sitä fiksukaan ylipainoinen pysty erottelemaan jyviä akanoista laihdutusasioissa, koska se on hallittavana asianakin niin vaikea. Väärät valinnat on jo toteutettu aiemmissa ruoka valinnoissa , koska on tultu siihen tilanteeseen että tarvitsee laihtua. Ihminen uskoo sen minkä näkee, koska toive on niin suuri pystyä laihtumaan!

      Poista
  8. Sata vuotta sitten sairaalloisen lihavat laitettiin sirkukseen, nyt niistä tehdään tosi-teeveetä: tirkistelyä ja nykypäivän sirkusta. Ja mitä se taas kertoo yhteiskuntamme tilasta ja kehityksestä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle tv:n laihdutusohjelmat ovat tirkistelyä. Olen jättänyt Suurin pudottaja valikoimista, koska siinä ei ole kysymys todellisesta fiksusta laihdutuksesta, en myöskään välitä Olet mitä syöt, koska se keskittyy paskaan.
      Olen itse lievästi ylipainoinen ja onnistunut painoindeksiä alentamaan kaksi pykälää ja aikaa siihen meni yli kaksi vuotta. En pidä kuitenkaan itseäni onnistujana, koska en vieläkään ole saavuttanut normaalia 25. Käytössäni on monia keinoja vhh, pussikeitot, viikonloppupaasto jne. Mikään niistä ei toimi kuin vähän aikaa, välillä yritän syödä "normaalisti" jolloin paino pyrkii nousemaan. Eli eiköhän koko elämä ole minulla jonkinlaista laihdutuskuuria, luulisin!

      Poista
  9. No mutta eiköhän tässä pitäisi kuitenkin muistaa, että blogisti kirjoittaa tv ohjelmista. Ei kukaan katsoisi Satuhäitä, jos se olisi ihan tavallisten ihmisten tavallista arkea. Mutta kun ohjelmaan saadaan kiroilevia äitejä, huonosti käyttäytyviä morsiamia ym. niin katsojat kiinnostuvat. Samoin vaikka Master Chef ohjelmassa kaikki tekisivät hyviä ruokia, joita vain kehutaan, niin kyllä katsojaluvut tippuisivat.

    Nyt puhutaan laihduttamisesta viihteenä ja tv:ssä näytetään vaan 'parhaat' palat, eikä sitä pitkäjänteistä työtä, tuskaa ja psykologista aspektia.

    VastaaPoista
  10. Joku linkkasi mun kommentteihin tämän tekstin! Kiitos uusista näkökulmista!

    http://enninkengissa.blogspot.fi/2013/02/onko-ihminen-kone.html

    VastaaPoista
  11. kiitos hyvästä kirjoituksesta (ja muutenkin mainiosta blogista. bulimiasta parhaillaan toipuvan, ikuisen jojo-laihduttajan silmiin täältä on osunut paljon sellaisia tekstejä, joiden kohdalla olen kokenut huikaisevan ahaa-elämyksen)!

    VastaaPoista
  12. Nii-in. Koskahan me saadaan fiksu ja asiallinen laihdutusohjelma telkkariin. Luulisin että silloin kun helvetti jäätyy...Mutta eihän se estä meitä tekemästä asiaa omalla tavallamme, kaikessa rauhassa hitaasti ja järkevästi. Mutta jotenkin se on vain niin vaikeaa pitää kiinni omasta järkilinjasta ja nauttia pienistä pysyvistä tuloksista. Mulle kaikki heti... Mut mitäs jos se oliskin että mulle kohtuudella pikkuhiljaa. Opittavaa tässä on.

    VastaaPoista
  13. Kiitos Patrik! Juuri mietin tätä ihan samaa kun katsoin Juttaa jossa se tyttö laihtui vudessa 60 kiloa. Ok, lähtöpaino oli kova, mutta silti... Se pisti paljon miettimään ylipäätänsä. Ja laihduttajalla oli tavoitteena fittnes-kisaaminen, joka on kyllä painonhallinnan kannalta se toinen painajaismainen ääripää. Ahdistavia nämä ohjelmat minusta ovat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miksei tavoitteena voisi olla fittnes-kisaaminen? Sehän ei onnistu normaalille sporttisellekaan helposti, mutta mitä painajaismaista on ponnistella sitä kohti?
      Moni nuori kiekkojuniori sanoo tavoitteekseen NHL-kiekkoilijan uran, vaikka tiedetään ettei se onnistu kuin muutamalla vuodessa ja hekään eivät välttämättä mahdu pelikokoonpanoihin ikinä. Tavoitteita pitää olla, vaikka epärealistisiakin, jos ne auttavat eteenpäin.
      Vaikka paremmin asioista tietävät pitävät tuotakin ohjelmaa typeränä ja ahdistavana, niin kyllähän laihduttajat siinä kuitenkin saavat eväät ja ohjeet kohti normaalia painoa ja niistä voi joku saada itselleen pysyviä ja toimivia menetelmiä. Ohjelma tuo ajateltavaa pahasti ylipainoisille ihmisille; laihtuminen on mahdollista. Laihana pysyttelemisessä on sitten taas uudet haasteet.

      Poista
  14. Hyvä kirjoitus, näinhän se pitkälti menee. Olen yrittänyt kehitellä parempia formaatteja televisioon, jotka käsittelevät laajemmin elämän hallintaa ja painonhallintaa ja monen eri firman kautta niitä esittänyt, mutta ei mene läpi. Ei ole yksinkertaisesti tarpeeksi mediaseksikästä : ( Katsojaluvut ja mainostajat päättävät pitkälti mitä televisiossa näytetään ja mitä ei. Järkevyydellä ei saada valitettavasti kumpaakaan...

    VastaaPoista
  15. Hyvin kirjoitettu! Olen itse saanut elimistöni totaalisen sekaisin tällaisilla pikadieeteilä. Niiden lopettaminen vaati oivalluksen siitä että vain vahingoitan itseäni. Siis aivan samalla tavalla kuin vahingoitan itseäni jos ahmin itseni lihavaksi. Kärsimys vain siirtyy ahminnasta kituuttamiseen. Molemmissa on läsnä syyllisyys. Tällaiset tv:n laihdutusohjelmat ovat mielestäni vastuuttomia ja aiheuttavat helposti syyllisyyttä ja huonommuuden tunnetta ainakin syömishäiriöisille!

    VastaaPoista
  16. Hei vaan! Olen katsonut muutaman Dieetit vaihtoon -ohjelman. Tässä ohjelmassa esitellyistä henkilöistä nimenomaan ne lihavat muistavat todellakin syödä riittävän usein, kun taas laihat jättävät aterioita väliin tai kuittaavat ne suklaapatukalla. Ohjelmassa yritetään opettaa lihaville, että ilman ruokaakin pärjää ja nälkää voi kestää, ja laihoille, että pysyy vireämpänä ja tervempänä, kun syökin välillä. Ohjelman henkilöt eivät jotenkin nyt sovi Patrikin ajatuksiin laihtumisesta ja lihomisesta. Ovatko ohjelmantekijät etsineet (tai tehneet) vain formaattiin ja mielikuvan luontiin sopivat ihmiset, vai mistä on kyse?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Dieetit vaihtoon -ohjelmassa annetaan kyllä ihan järkeväntuntuisia ohjeita. Minustakin ohjelman idea alkuun tuntui järjettömältä. Ajattelin, ettei huonoja ruokatapoja paranneta vaihtamalla ne toisiin yhtä huonoihin - tässä ohjelman nimi onkin vähän väärä, koska tämähän ei ole se lopullinen idea.

      Ajatuksena on, että ihminen näkee konkreettisesti omien tapojensa älyttömyyden, kun toinen ihminen pakotetaan noudattamaan niitä. Omalle toiminnalleen on sokea, joten tämä ehkä toimii muutoksen käynnistävänä shokkihoitona.

      Tottakai kysymys on myös siitä, että etsimällä ääriesimerkkejä saadaan kiinnostava ohje kaikille meille tirkistelynhaluisille, jotka voivat tuntea ylemmyyttä päivitellessään osallistujien lihavuutta, laihuutta ja hulluja ruokatapoja. Uskon kuitenkin, että ohjelmaa tekevien ammattilaisten vilpittömänä tarkoituksena on MYÖS auttaa siihen osallistuvia.

      Tästä ohjelmasta on tullut ainakin yksi seurantajakso, jossa selvitettiin, mitä muutamalle osallistujalle kuului vuoden kuluttua. Järkevien ruokailutapojen opettelu on kuitenkin niin pitkä prosessi, että parempi seurantajakso olisi viisi vuotta, mutta valitettavasti mitään tv-ohjelmaa ei tehdä näin pitkää aikaa ajatellen.

      Koska haetaan dramaattisia muutoksia lyhyessä ajassa, pitkän ajan seuranta ei sovi formaattiin. Samalla annetaan katsojille aivan väärä kuva siitä, että laihduttaminen olisi parin kuukauden, korkeintaan vuoden, mittainen kertarykäisy, joka onnistuu vain itkua vääntäen hirveällä sisulla.

      Tosin tässä nimenomaisessa ohjelmassa ei ole äkkimuutoksista kyse, vaan siitä, että viikon shokkihoidolla saadaan ruokaongelmainen parempien ja terveempien tapojen alkuun.

      Poista
    2. Korjaus:

      kiinnostava ohje = kiinnostava ohjelma

      Poista
  17. Minua on tsempannut valtavasti jo kahden kesän ajan The biggest looser, vaikka toki ymmärrän, että se on hulluutta. :)Itse olen maltillinen laihduttaja ja laihduttanut jo kesäkuu 2011 lähtien taukoamatta.

    VastaaPoista
  18. Näin oikeasti esim. Biggest Loser -kisoissa käy kuten varmaan kaikki tietää ja monet katsojat päinvastoin niistä vain ahdistuu: http://www.cracked.com/article_20299_5-depressing-realities-behind-popular-reality-tv-shows.html

    Voitais joskus näyttää myös tv:ssä tämä oikea lopputulos, katsojia tulisi oikealla otsikolla kyllä myös ja ehkä ihmiset tulisivat järkiinsä näiden Auschwitz-dieettitreeniohjelmien kanssa! Patrik ja Hanna, ei kun otatte yhteyttä aikaisempien vuosien parhaisiin ;)

    VastaaPoista
  19. Ai että oli taas sinulta hyvä kirjoitus. Aina kun kirjoitat, nyökyttelen hyväksyvästi.

    Itsellä on takana melkein 20 kilon pudotus näillä superdieeteillä. Paino laski todella nopeasti, mutta tuli vielä nopeammin takaisin. Taas ollaan lähtöpisteessä, nyt mennään rennommalla otteella. Tuo sai kunnian olla minun viimeinen "dieetti".

    VastaaPoista
  20. Silloin tällöin on silmiin osunut noita laihdutusohjelmia, ja ovathan ne kaikki samanlaisia. Minä niin kovasti kaipaisin pidemmän aikavälin seurantaa eikä mitään naurettavaa kohkaamista sadasta grammasta.

    Niinpä keksin ohjelmaformaatin. Otetaan 5-10 osallistujaa, jotka haluavat laihtua. Parempi, jos heillä on erilainen asenne ja lähtökohta - toinen vaikkapa haluaa pudottaa 20 kiloa mahdollisimman nopeasti, toinen muuttaa elämäntapaansa kokonaisvaltaisemmin.

    Heitä haastatellaan ja kuvataan kuukauden tai muutaman kuukauden välein, ja samalla Patrik keskustelee heidän kanssaan ja antaa fiksuja kommenttejaan. Heitä seurataan vuosia. Ainakin kaksi, mielellään viisi. Kyseessä ei niinkään ole kilpailu osallistujien välillä (mitään palkintoa ei ole), vaan lähinnä "kilpailu" painonhallinta-asenteiden kesken.

    Itse asiassa osallistujat voisivat olla Patrikin asiakkaita, jos heistä jotkut olisivat tällaiseen valmiita.

    Tällaista ohjelmaa minäkin, TV-ohjelmien karttaja, katsoisin kiinnostuneena. Etenkin Patrikin haastatteluosuuksia <3

    VastaaPoista
  21. Ja huh huh. Patrikin asiakkaana en kyllä koskaan suostuisi moiseen

    VastaaPoista