torstai 6. syyskuuta 2012

Riskinsieto syömisessä helpottaisi

Jos joku tässä viime päivinä on syömisessä mietityttänyt niin se, ettei ihmiset tunnu tänä päivänä oikein sietävän riskejä - tai ei ainakaan terveysriskejä. Ja osuvasti sattui juuri saman teemainen radiohaastattelu tälle päivälle. Tai sitten terveysriskien huonossa siedossa kyse on tiedosta eli ei tunnisteta mitä kaikkia riskejä onkaan ja joku pikkuasia nousee huomion valokeilaan - tyyppiesimerkkinä kun uutisoidaan jostain ruoka-aineesta jokin riski niin heti ollaan huolissaan voiko sitä syödä. Vaikka oikeasti tietysti kaikissa ruoka-aineissa on omat terveyden riskitekijänsä mutta niistä ei vaan uutisoida. Tässähän ei ole mitään ihmeellistä vaan kaikillehan on tuttua, että pelot ja huolet aniharvoin ovat mitään kovin rationaalisia: lentopelon sijasta autopelko olisi järkevämpää jne... Tässä muuten kiva blogi aiheesta,

Vähän tuosta syystä en oikein oletakaan että ihmisten syömishuolet olisivat jotenkin rationaalisia - eivätkä ne tottavie olekaan. Ihmiset ovat enemmän huolissaan keinotekoisista makeutusaineista kuin sokerista, enemmän huolissaan mikrosta kuin pannulla käristämisestä ja aika monella muullakin alueella tunnutaan olevan huolissaan asioista, jotka itse luonnehdin olemattomiksi tai vähäisiksi riskeiksi. Tai ylipäätään ihmiset huolestuvat jostakin yksittäisestä syömisriskistä mutta liikkumattomuus ja vähäinen uni ei yllä ollekaan samalle huolen asteelle jostain ympäristön saasteista puhumattakaan - vaikka ne ovat paljon isompia terveysongelmia. Eli voisi sanoa, että huolestumme usein aika epäolennaisista asioista mutta se ei ole kuitenkaan juttuni pointti. Pikkujutuista on täysin turha murehtia, mutta minä kun en haluaisi huolestumista syömiseen lainkaan - edes niistä olennaisemmista asioista - kun se hyvinvointia juuri paranna. Moni on vähän sitä mieltä, että ilman huolestumista kukaan ei motivoidu parantamaan syömistään - totta toinen puoli, mutta kyllä ongelmia voi tunnistaa ja parantaa tai olla parantamatta ilman turhaa stressiäkin. Ja se juttuni pointti onkin - ettei joka asiasta tarvitsisi olla aina huolestumassa vaikka joku olisi oikeastikin terveysriski.

Pieni riski.. tee jotain tai älä mutta turha murehtia
Yksi keskeisimpiä ravitsemusviestinnän ongelmia minusta on isojen ja pienien ravitsemusteemojen erottumattomuus. Samaan syssyyn tasaveroisina istuvat ihmisten mieliin kasvikset, suola, alkoholi, transrasvat, ateriarytmi, rasva, glykeeminen indeksi, E-koodit, ympäristömyrkyt ja limut. Ja kun ne ovat tärkeysjärjestyksetään iloisesti sekaisin, niin sitten ne pienetkin asiat tulevat haittaamaan isoja kokonaisuuksia.  Uutiset kalan ympäristömyrkyistä johtavat kysymyksiin voiko kalaa syödä ja torjunta-aineiden vuoksi kysytään voiko omenoita syödä pesemättä. Ja vastaus on voi voi ja voi. Olisihan se tietty kiva kun nuo ylimääräiset tekijät tuotteista olisi poissa ja ihannemaailmassa kalan syönnissä noudatetaan suosituksia riskikalojen välttämisestä ja omenat pestään - mutta pahin skenaario on, ettei kalaa tai omenia syödä.

Kun joku pyrkii välttämään kaikenlaisia syömisen riskejä niin voihan sitä kai ajatella sen olevan vain hyvää terveyden optimointia, mutta väkisin ajattelen että se on vain tietämättömyyttä riskien monimuotoisuudesta. Esimerkkejä olisi monia, mutta jos ottaa väistämättömimmän niin eihän kyseinen yksilö voi edes tietää ovatko "yleiset terveyskriteerit" hänen geenityypilleen lopulta oikeita - se mikä on valtaosalle hyväksi voi olla hänelle huonoksi.

Sitten on vielä se, että noin yleisesti ottaen syömiseen liittyvät jännitteet näyttävät heikentämään luontaista nälänsäätelyämme. Vaikka jännitteitä on monituisia täysin ongelmattomista varsin pahasti nälänsäätelyä heikentäviin niin näkisin pientä tiedon puutetta siinä, ettei edes tiedosteta että pelkkä ajatusmalli voi vaikuttaa voimakkaasti hyvää syömistä vaikeuttavasti. Nautittavuudesta ja joustavuudesta nyt puhumattakaan.

Peräänkuulutankin vähän sellaista asennetta, että elämä ja ihan vain syöminenkin nyt ovat täynnä riskejä ja niiden kanssa on vaan parempi olla sinut eikä joka asiasta kannata ahdistua eikä joka tiedonmurusen tarvitse johtaa mihinkään toimintaan tai reaktioon. On jonkin verran isoja asioita, jotka tuppaavat moninkertaistamaan ongelmien todennäköisyyttä - ne kannattaa hoitaa kuntoon ihan vain koska ne tuppaavat parantamaan samalla elämänlaatua. En haluaisi ihmisten huolestuvan näistä isoistakaan teemoista, mutta jos nyt jostain on pakko huolestua syömisessä niin sitten näistä. Ja sitten on hirveä nivaska pienempiä asioita joiden riskivaikutukset jäävät paljon pienemmiksi, niitäkin kannattaa hoitaa kuntoon mutta jos ne nyt eivät kuntoon tule niin turha siitä on stressata - elämä on täynnä tämän kokoluokan riskejä ja monia niistä et edes tiedä.

Mitä ne isot asiat sitten ovat?
Kun minulta kysytään niin tosi isoja asioita syömisessä ovat stressaamaton ja vapautunut ruokasuhde, ateriarytmi, kasvisten riittävä ja monipuolinen käyttö ja kalan/omega-3:n riittävä syönti. Ongelmat näissä aika vääjäämättä johtavat isoihin ongelmiin hyvinvoinnissa ennemmin tai myöhemmin. Höystetään noita vielä melko isoilla teemoilla eli öljyjen käytöllä ja sokeripitoisten juomien ja alkoholin kohtuudella.

Edellisten ulkopuolelle jää hirveä määrä syömisen asioita varsin hyödyllisistä aivan turhaan nippeliin. Mutta välttämättömiä ne harvemmin ovat  - saatika yleisesti ratkaisevia vaikka tietysti sairaudet, allergiat tai yliherkkyydet voivat niistä yksilötasolla tehdä kovinkin keskeisiä. Näistä ei ainakaan kannata ahdistua.

Miksi me ahdistumme syömisestä?
Mutta tämä perusajatus on, ettei syömisestä kannata murehtia oli se miten päin vain - koska se ei auta ja aika usein pahentaa asiaa. Silti moni murehtii ja vuoden 2012 Hyvinvointibarometrikin synteesissään nostaa esiin syömisestä kumpuavan huonon omantunnon (dia 20 linkissä). Osin minusta kyse on tiedon ja suhteellisuuden puutteesta mutta onhan siinä lukuisia muitakin tekijöitä vaikuttamassa, joista äkkiseltäänkin voi ajatella täydellisyyden tavoittelun, huonon ihmisyyden kokemusten ja kaikenlaisten "psykologisten" käsitteiden leikkivän omaa peliään. Vastauksia on varmaan yhtä monta kuin vastaajaa - mutta juuri siksipä kysynkin teiltä lukijoilta käsitystänne miksi syömisestä ahdistutaan ylipäätään?

Fiilistelyä pohdinnan tueksi
Päätän aiheen A-ha:n biisiin Cosy Prisons. Paitsi hieno laulu niin käsittelee teemaa ja jopa syömisestä muutama sana - kappaleen lopussa on osuva tiivistys.

6 kommenttia:

  1. Onhan se ymmärrettävää, että ihminen ahdistuu kaiken ristiriitaisen tiedon keskellä. Median kautta tutkimustulokset esitetään yksinkertaistettuina, ja niin sitten tulee välillä sellaisia ylilyöntejä, että näkkilepää ei voi syödä, kun siinä on karsinogeeneja.

    Minulla on ystävä, joka myös poimii nämä tiedonmuruset osaksi ruokavaliotaan. Huvittavinta siinä on, että hän pyrkii optimoimaan ruokansa terveellisyyden, vaikka ei ollenkaan pidä monista ruokavalioonsa kuuluvista aineksista. Häntä hetken kuunneltuani päätin, etten syö mitään, mikä ei maistu hyvältä, oli se kuinka terveellistä tahansa.

    Minä en pelkää ruuan riskejä, syön kalaa huolettomasti juuri niin usein kuin se minulle maistuu eli lähes joka päivä, enkä aina viitsi pestä tai kuoria hedelmiäni. Minun riskini tulevat omasta käyttäytymisestäni, tiedän parikin asiaa, jotka pitäisi korjata. Juuri nyt ei ole energiaa muutokseen.

    Hyvinvointibarometrissa oli muuten ihan pikkuisen vino sukupuolijakauma. Kaikki ikäryhmätkään eivät tainneet olla kovin tasapuolisesti edustettuina.



    VastaaPoista
  2. Ahdistus johtuu pelosta tai syyllistymisestä. Tai molemmista.

    VastaaPoista
  3. Terveys on korvannut uskonnon moraalisen hyveellisyyden mittarina ja kuolemanpelon lievittäjänä. Ahdistus tulee siitä, että ihmiset kokevat riittämättömyyttä siinä, että eivät syö tarpeeksi usein kuten opetetaan (pitäisi syödä enemmän kasviksia, vähentää punaista lihaa ja suolaa, pitäisi saada hyviä öljyä, ja pitäisi syödä täysjyvää jne jne). Julkinen kuva hyvästä syömisestä on harmillisen yksioikoinen ja detaljeja toisen perään niin, että kokonaisuus unohtuu. Ikään kuin olisi vain yksi oikea tapa syödä terveytensä säilyttäen. Terveydestä huolehtiminen on eräänlainen kansalaisvelvollisuus ja epäortodoksinen syöminen tuottaa herkästi huonoa omaatuntoa. Monesti ihmisillä on myös eräänlainen sosiaalinen pakko selitellä syömisiään ryhmätilanteessa. Anotaan synninpäästöä huonoista valinnoista ja pohdiskellaan ääneen, että kyllä varmaan pitäisi ryhdistäytyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tunnistan itsessäni tuon ajatuksen terveydestä huolehtimisesta kansalaisvelvollisuutena. Ja huonommuuden tunteen, kun ei täytä "kunnon ihmisen" mittoja. Ilmeisesti en ole ainut... ;)

      Poista
  4. Suurin osa tuosta ongelmasta selittyy varmaan sillä, että keskivertotallaajalla ei ole yksinkertaisesti tarpeeksi asiantuntijuutta aiheesta - siis että voisi oikeati verrata syömisen riskejä toisiinsa.

    Yleissivistävästä opetuksesta, lehtien ja median seuraamisesta (lasken myös blogit tähän) ei juuri ole apua asiantuntijuuden muodostamisessa - mikä ei tietysti ketään muodostamasta kuvitelmia siitä, että pystyy arvioimaan syömisen terveysriskejä.

    Itse tunnistan esim. mediapuheen vaikutuksen siinä, että kun viime Suomessa on ruvettu paljon kohkaamaan karppaamisesta, olen ruvennut ahdistumaan hiilarien syömisestä vaikka en karppaa ja yritän välttää juttuja ja blogeja joissa puhutaan aiheesta. Jos joka tuutista tulee asiaa jostain aiheesta on vaikea pitää oma nuppi edes jotenkin ojennuksessa.

    Tereveydestä ja hyvinvoinnista en ehkä välittäisi pätkääkään, jollen alkaisi olla jo siinä iässä että huonon syömisen seuraukset voivat konkretisoitua omassa elämässä aika nopeasti.

    Ehkä nämä ongelmat ovat myös jonkinalinen ensimmäisen maailman ongelma?

    VastaaPoista