Miten intuitiivinen syöjä olet?

perjantai 9. syyskuuta 2011

The Omega files 1 - rasvojen saannin perusteet

Tämä blogautus on osa salamyhkäistä The Omega Files -sarjaa. Nämä on juttuja, joita tuossa kesällä kirjoittelin kun oli kirjan kirjoittamisen ohella kirjoitusmania päällä. Mutta jätin kuitenkin julkaisematta ajatellen, että pidän näppini erossa rasva-hiilari keskusteluista, koska haluan osaltani viestiä että syömisessä nyt sattuu olemaan muitakin ja jopa tärkeämpiäkin aiheita kuin tämä joka tuutista pursuava. Toinen syy julkaisemattomuuteen oli, että nämä jutut on aika fiilistelyä ja pohdintaa kohtuuvähäisellä tutkimustiedolla höystettynä - ajattelin että ehkä nämä voisi joskus tuunata sellaiseksi tieteellisemmiksi.

Mutta nyt kun on vähän kiireitä ja haluan pitää kuitenkin blogia hengissä, niin laitan nämä ilmoille tällaisenaan - ehkä joskus saatan linkitellä juttuihin lisää matskua jos näitä joku tuntuu lukevan. Ja kun Pronutritionistilla näyttää lähtevän liikkeelle rasvatutkimusten jatkumo niin ajoituskin on sopiva. Mutta muistakaa silti, syömisessä on paaaaaaljon muutakin kuin rasva ja hiilarit :)
-----------------------------------------------------------------------------------------
Erään aiemman blogautukseni keskusteluosassa totesin, että minun näkemykseni erilaisten rasvojen sopivasta saannista ei liity oikeastaan millään lailla "kolesteroliteoriaan" ja ei nyt mitenkään ihan mahdottomasti sydäntutkimuksiinkaan. Ja taisin todetakin, että ehkäpä sitten olisi aiheellista kirjoittaa että mistä se sitten tulee. Ja tässäpä tämä.

Törkeä tiivistys rasva-ajatuksestani

Ensin yleistävä mielipiteeni rasvojen saannista lyhyesti: rasvan määrä voi olla hyvässä ruokavaliossa niin monenlainen. On tärkeää, että välttämättömiä rasvahappoja saadaan runsaasti - ja kun nämä välttämättömät rasvahapot ovat monityydyttymättömiä niin se tarkoittaa että niitä pitäisi kokonaisuudessaan saada suht paljon. Omega-3/omega-6 suhteessa hyvä tavoite on siellä jossain 1:2 - 1:3 sektorilla - tai ainakin parempi kuin keskimäärin nykyään. Eli kalalle ja kasvikunnan omega-3 -lähteille on paljolti käyttöä. Ehkä eniten kannattaisi saada kertatyydyttymätöntä rasvaa, mikä on helposti hoidettu kunhan öljyjä sekä eläin- ja kasvikunnan ruokia ylipäätään syödään. Ja tyydyttynyttä rasvaa ruokavaliossa pitää toki olla, mutta ei sen isoin palikka näistä kolmesta kannata olla - mitä se edelleen Suomessa on. Ja transsit tietysti mielellään vähissä. Eli tyydyttymättömiin painottuu rasva-ajatukseni, mutta syynä ei ole se että tyydyttynyt rasva on tosi haitallista vaan se, että tyydyttymättömät rasvat näyttää olevan hyödyllisempiä ja siksi niitä kannattaa saada enemmän. Mutta tämäkin yksinkertaistus on se "hienostuneempi" visio, vielä lyhyempi olisi että hanki vaan riittävästi monityydyttymättömiä ja tuunaa niihin omega-3/omega-6 suhteisiin joku tolkku, niin aika hyvin silläkin pärjää oli loput rasvat miten päin vaan.

Minusta tämä rasvakokonaisuus tulee melko helposti kasaan kun vaan öljyjä, pähkinöitä, kalaa ja muitakin kasvi-eläinkunnan rasvoja syödään kaikkia reilusti ja monipuolisesti mutta myös syömisen muut osa-alueet ovat kunnossa. Yhtään ainutta ruoka-ainetta ei tule mieleen jota pitäisi jotenkin varoa tai olisi kiellettyjen listalla - enemmän kyse on kokonaisuudesta, joka muokkaa rasvan saannin kokonaisuuden. Minun päässäni tuo ajatus on selkeä, mutta monen lukijan mielestä se kuulostaa varmaan aika leväperäiseltä. Jääköön tämä kappale nyt silti, sillä blogautukseni pointti on se miksi olen sitä mieltä kuin olen.

Tutkimukselliset taustat

Tutkimuksellisesti mielipiteeni rasvoista ei tule oikein mistään yhdestä asiasta, jonka osaisin täsmentää. Oikeastaan kyse on vain siitä, että kun on 15 vuotta aika aktiivisesti kahlannut ravitsemustieteellisiä tutkimuksia, niin se kokonaisuus mikä sieltä hahmottuu on, että kun katsotaan koko hyvinvoinnin kirjoa niin se vain tuppaa menemään niin, että omega-3 ja omega-6 rasvoista on usein hyötyä ja harvemmin haittaa, kertatyydyttymättömät joskus hyödyllisiä ja joskus neutraaleja (aniharvoin haittaa) ja tyydyttyneet rasvat joskus neutraaleja ja joskus ne liittyvät ongelmiin - ja harvoin hyötyä vaikka näitäkin toki on. Tuossa kokonaisuudessa en edes itse pysty sanomaan, että joku tietty terveysnäkökulma olisi vahvasti pohjalla. Tottakai sitten jos/kun pitää alkaa perustelemaan niin sitten kaivetaan perusteeksi vaikkapa jotain katsausta/meta-analyysiä jostain yksittäisestä terveysriskistä - mutta ei ne oikeasti itselläni ainakaan se perusteen pohja ole.

Ja jos sivutaan blogautuksen alkua, niin en yleisiä syömisohjeita pohtiessa paljoakaan sydäreitä mieti - saatika sitten veren kolesteroleja, jotka on sydäripaketissa vain yksi palikka kymmenistä. Jo ihan perinteisistä riskitekijöistä verenpainetta pidän paljon tärkeämpänä, puhumattakaan uudemmista riskitekijöistä kuten tulehduksellisuuksista tai endoteelitoiminnoista. Kyllä nämä ohjaavat rasva-ajatustani paljon kolesteroleja enemmän - ja monet muut asiat vielä paljon näitä enemmän.

Historiallista fiilistelyä myös

Tutkimusten lisäksi minulla on myös kovin epätieteellinen peruste eli monen muun tavoin ajattelen, että se ruokavalio jota olemme historiallisesti tottuneet syömään antaa varmaan aika hyviä suuntaviivoja tämän päivän hyvälle syömiselle. Kutsuu sitä sitten paleoksi tai miksi vaan. Ei se ole mikään sääntö, jonka mukaan hyvä syöminen menee, mutta on se kohtuulooginen tausta-ajatus. Ja jos arvioidaan mitä on esihistoriassa syöty niin se menee samaan skaalaan: rasvoja kokonaisuudessaan suht kohtuullisesti, tyydyttymättömiä ja etenkin omega-3 rasvoja paljon, tyydyttyneitä aika vähän ja prosessoituja transseja ei tietty lainkaan. Ja kun miettii mitä ruokaa silloin on ollut tarjolla niin eihän se oikeastaan muunlaista voi ollakaan.

Kun tutkimukset ja johtava tausta-ajatus osoittavat samaan suuntaan, muutkin hyvinä pitämäni tahot tuntuvat olevan samoilla linjoilla ja kriittisetkin mielipiteet olen useammasti kahlannut ja pohtinut uudestaan ilman tulosta, niin kyllä se mielipide tähän tuntuu juuttuneen.

Ei kovin tieteellistä, eh?

Miksi minä hyväksyn mielipiteeni tueksi sitten näinkin fiilistelypohjaisen lähtökohdan kuin "mikä mielikuva tutkimuksista jää" ja historialliset lähtökohdat? Koska kokonaishyvinvoinnin näkökulmasta johtopäätös on joka tapauksessa vedettävä riittämättömästä tutkimusnäytöstä ja loogista kokonaisuutta pitää kasata monenlaisista asioista. Vaarallista tieteelliseltä kannalta juu... mutta näiden kanssa pitää vain koettaa tasapainotella ja aika näyttää miten se onnistuu. Ja oikeastaan ainahan kaikissa suosituksissa on lopulta kyse tulkinnasta ja mielipiteestä, joten ei tässä mitään hirveän dramaattista sooloilua ole.

Miten niin johtopäätös on vedettävä riittämättömästä tutkimusnäytöstä?  Kun pohditaan erilaisia rasvojen saannin riskejä, niin on tragikoomista miten paljon kaikki debatti pyörii sydänsairauksien ympärillä. Toki sieltä löytyy se suomalaistenkin suurin tappaja, mutta ei nyt sentään ainoa ja kokonaishyvinvoinnin kannalta se on vain yksi palikka lukuisista. Olisi paljon muitakin katsottavia: aikuistyypin diabetes, muut tulehdukselliset sairaudet, syövät, dementiasairaudet, mielenterveysongelmat, jaksaminen, syömisen nautittavuus, arjen joustavuus, jne - mitä kaikkea siihen hyvinvointiin liittyykään. Olisi suht helppoa jos hommana olisi pohtia vain miten sydäreitä ehkäistään - siihen on sentään aika hyvin tutkimusta. Terveysasioista on tietysti pakko olla jyvällä, mutta kun oman ohjeistuksen tavoitteena on oikeastaan hyvinvointi, jossa kokonaisterveys on vain osa pakettia ja siinä joku sydänterveys vain osa kokonaisterveyttä - niin koko paketti on tutkimuksellisesti ihan auki ja joutuu fiilistelemään. Ei ole mittaria, jolla minua kiinnostavaa asiaa olisi tutkittu: kuolleisuus ja sairastavuus ei siihen paljoa vastaa. Kehitteillä olevissa sairastavuuden ja elämänlaadun kombinaatioissa alkaa olla hiljalleen sellaista jujua, jota ajan takaa ja niiden hyviä tuloksia saadaankin jo ehkä kymmenen vuoden päästä. Siihen asti.. ei tässä auta kuin fiilistellä.

Totta kai tämä on oma mielipiteeni eikä Totuus. Visioni olisi erittäin helppo ampua alas lukemattomissa yksittäisissä aspekteissa vaikka isossa mittakaavassa se on minusta kantava. Ja voisi myös todeta, että ravitsemussukupolvemme minä mukaanlukien on kasvanut nykyiseen dogmaan ja olemme sokeita perusteluillemme ja valikoivia lukiessamme tutkimuksia - ja olisi siinäkin oikeassa. On ihan selvää, että olen tietyn ideologian kouluttama ja sieltä käsin väkisin edelleen asia katson. Voisi myös väittää, että tutkimuksissa on julkisuusharhaa eli vallinneen linjauksen mukaisia tutkimuksia olisi ollut helpompi saada julkaistua ja tutkimusasetelmia on myös suunniteltu vallinneiden rasvanäkemysten valossa eli lopulta vahvistettu vanhaa tahtomattaankin. Ja siinäkin olisi varmaan perää. Mutta en vain usko että nämä selittävät kokonaan havaintomassaani - varsinkin kun en koe mitään ongelmaa olla eri mieltä joistakin muista asioista, joita tuli opiskeltua ja aikanaan uskottuakin. Minusta on loogisempaa katsoa, että oma rasva-ajatukseni näyttää olevan ihmisille historiallinen tapa saada rasvaa ja se näkyy tämän päivän tutkimuksissa terveyden monilla tasoilla.

Mistäköhän kaikesta se rasva-ajatus koostuu?

Tämä siis mielipiteeni. En nyt näkisi hirveän hedelmällisenä alkaa väittelemään yksittäisten sairauksien tai riskitekijöiden rasvariskeistä, mutta minusta olisi mielenkiintoista kuulla  mihin taustatekijöihin teidän näkemyksenne rasvoista lopulta perustuu? Itse kun en ylipäätään pidä ihmistä mitenkään hirveän rationaalisena olentona niin veikkaan että aika harvalla se perustuu vain tutkimuksiin, kyllä siellä takana on joku muukin ohjaava/koettu tms. asia. Itselläni tunnistan tuon paleoaspektin ja ihan hyvin voi olla tekijöitä joita en edes tunnista. Ei mitään väliä vaikka olisitte tullut ihan eri johtopäätöksiin, mutta miten olette päätyneet nykyiseen rasva-ajatukseenne ja mitä tunteita/kokemuksia luulette takana olevan?

PS. Ja ihan lopuksi, en ole lainkaan varma että rasvojen jako tällä tavoin on kovin järkevää vaan todennäköisesti ruokaryhmittäinen keskustelu olisi ainakin rakentavampaa. Mutta kun tämä jaottelu on vuosikymmenien takaa tuttu niin ajatukseni tästä klassisesta rasvaryhmittelystä oli tässä.



11 kommenttia:

  1. Mainiosti summasit, tässä kirjoituksessa on pitkälti minunkin tämänhetkinen ajatus rasvoista. Erityisesti ilahduin kun nostit verenpaineen esiin riskitekijänä yli kolesterolin -sitä ei millään muisteta ja huomata. Lisäksi se, että rasvan terveellisyyttä tarkastellaan useista eri näkökulmista laajasti yli sydänterveyden, on tosiaan tarpeellista ja yksilötasolla ainoa oikea ja merkityksellinen tie. Suomen rasvakeskuskustelu on ollut liikaa sydäninfarkteista puhumista. Tästäkin huolimatta aion itse rajoittaa rasvakirjoitukseni sydän- ja verisuoniterveyteen sekä diabetekseen. Siltikin meinaa tulla rimakauhu :-)

    VastaaPoista
  2. Väestötason suosituksissa ja viestinnässä eri rasvahapoilla "leikittelyssä" on vähän nutritionismin vaaraa. Vanha sanonta "Ei nähdä metsää puilta": kaikkea alkaa ohjaamaan tietyt rasvahapot hyvien ruoka-aineiden ja elintarvikkeiden sijaan. Seurauksena ihmisten päät sekoavat ja elintarviketeollisuus voi kehittää uusia hypersupertuotteita, joista on poistettu sitä ja lisätty tätä mukamas jonkinlaisena lisäarvona.

    Iso kysymys on se, onko ravintoainetason näyttö niin hyvää, että se kannattaa pistää ruoka-ainetason edelle. Ennen kun joku alkaa jauhamaan eksaktin luonnontieteen retoriikkaa, on todettava, että tämä on suuressa määrin laadullinen ja metodologinen kysymys, jota pohditaan liian vähän, koska kaikki haluavat tuottaa sitä eksaktia luonnontieteellistä retoriikkaa omista intresseistään käsin. Oma kokemus ravitsemustieteestä on se, että erityisesti ravitsemusepidemiologiassa kaikki ravintoainetason näyttö on herkempää sekoittaville tekijöille kuin ruoka-ainetason näyttö. Kaiken lisäksi tällaista ruoka-ainetason näyttöä voidaan viedä viestinnällisesti ihmisten arkeen paljon helpommin.

    Tässä siis joukkoviestinnällinen näkökulma. Toki on tärkeää, että sitä ravintoainetason tutkimusta tehdään. Siinä missä väestötasolla pitää painottaa hyvää ruokaa ravintoaineiden sijaan (jotain poikkeuksia lukuun ottamatta), on toivottavaa että tulevaisuudessa sairauksien yhteyksissä yksilöllinen ravitsemushoito ja -tutkimus puuttuu yksityiskohtaisiin ravintoainetason asioihin.

    VastaaPoista
  3. Hymyilen ja nyökyttelen!

    Minua myös on tämä ravintoainekeskeisyys nyppinyt siitä asti kun ravitsemuskeskustelua aloin seurata. Kaipasin nimenomaan ruoka-ainekeskeistä näkökulmaa.

    Paleonäkökulma on yksi, mutta itse nostaisin rinnalle katsottavaksi myös uudempia historiallisia ruokakulttuureita. Esim. oma rakkauteni oliiviöljyyn heräsi lapsena Kreetan-matkalla. Minun on hyvin helppo mutuilla, että se jollakin metafyysiselläkin tasolla on hyväksi ihmiselle. Monista muistakin ruokakulttuureista on tarttunut hyvältä tuntuvia juttuja. Kun tutkimusdata ei potki vastaan niin miksi ei?

    Yksipuolista panosta tyydyttyneisiin en ole (eräissä karppisuunnissa) koskaan ymmärtänyt. En tiedä yhtäkään perinteistä ruokakulttuuria jossa niin olisi ollut. Suomessakin kalan osuus ravinnosta on ollut aivan älyttömän suuri, ja lehmät olivat ummessa talvet ennen AIV:tä.

    VastaaPoista
  4. Mirka, kiva kuulla tuo oliiviöljyjuttu. Itsellä ainoa "rasvoihin" liittyvä lämmin muisto on lapsuudesta voi, joka oli käytössä leivän päällä vain leivontapäivinä jos oikein muistan. Ja sille oli tietty ihan oma kotelonsakin. Muuten taidettiin mennä margariinilla. Ei tuo lämmin muisto kuitenkaan näytä ihan vieneen mukanaan :)

    VastaaPoista
  5. Voihinkin liittyy toki lämpimiä muistoja, minulla ennenkaikkea kalakeitossa. Margariinille en lämmennyt koskaan, taisin korvata levitteet maksamakkaralla! :-D

    VastaaPoista
  6. Lääkärinä katson rasva-asioita eri kulmasta kuin edellä kirjoittaneet. Lääkäri näkee potilaita, jotka eivät ole tervettä "keskivertoväestöä", joille ravitsemussuositukset on annettu. Lääkäri pyrkii hoitamaan potilaansa kuntoon mahdollisimman nopeasti, tehokkaasti ja turvallisesti. Jos potilaalla on raudanpuute, sitä ei aleta hoitaa pelkästään puhumalla ruokavaliosta, vaan rautalääkityksellä. Sillä vika yleensä korjaantuu nopeasti, tehokkaasti ja halvalla. Sama koskee myös monia neuropsykiatrisia potilaita, joilla on rasvahappojen puutetta, esim. ADHD-, masennus-, skitsofreenikot ja bipo-potilaat. Puutos korjaantu nopeasti ja tehokkaasti ravintolisillä, jotka ovat viime vuosina parantuneet paljon 10 vuoden takaisiin nähden. Otetaanpa pari esimerkkiä, joita uudet meta-analyysit tukevat:

    1. Runsaasti EPA-rasvahappoa sisältävä kalaöljy voi auttaa lasten tarkkaavuus- ja ylivilkkaushäiriöön (ADHD), osoittaa uusi kymmenen tutkimusta ja 699 lasta käsittävä puolueeton meta-analyysi. Tulokset yllättivät tutkijat, jotka eivät olleet uskoneet kalaöljystä olevan hyötyä tässä yleisessä lastenpsykiatrisessa häiriössä. Lisätietoa suomeksi tässä
    http://www.tritolonen.fi/index.php?page=news&id=2144

    2. Kalaöljy auttaa myös kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön (jota potee noin 100 000 suomalaistakin), osoittaa toinen psykiatrian professoreiden laatima meta-analyysi (Journal of Clinical Psychiatry 2011).
    http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/21903025
    Vaikutusmekanismikin tunnetaan varsin hyvin
    http://www.tritolonen.fi/index.php?page=news&id=798

    3. Masennus on suomalaisten kansantauti, jonka käypä hoito on kehnoa. Sitä voitaisiin tehostaa käyttämällä väkevöityä kalaöljyä, mieluiten E-EPAa. Kalaöljyn tehosta on jo paljon kliinistä näyttöä masennuksessa ja lisää on tulossa: Clinical Trialsissa on rekisteröitynä 52 uutta tutkimushanketta, joihin voi perehtyä tässä linkissä
    http://clinicaltrials.gov/ct2/results?term=omega-3++depression

    Laukaalainen psykiatri Mauno Rauramo on tehnyt Duodecimille aloitteen kalaöljyn lisäämisestä masennuksen käypään hoitoon, samaan tapaan kuin kalaöljy on lisätty valtimotautien ja veren rasvahäiriöiden hoitosuosituksiin (2009).

    VastaaPoista
  7. Kalaöljy on dyslipdiemian Käypä Hoidossa ainoastaan korkeiden triglyseridien hoitoon, eikä yleiseen dyslipidemiaan (korkeaan LDL:ään, matalaan HDL:ään).

    VastaaPoista
  8. Olet oikeassa. Käypä hoito -suosituksissa lukee mm.:
    Kalaöljyjen runsas käyttö (n-3-rasvahappoja noin 4 g/vrk) pienentää seerumin triglyseridipitoisuutta jopa 30 % 78, 79, 15.
    • Silti n-3-rasvahappojen kliiniset vaikutukset eivät ainakaan kokonaan selity seerumin lipidien muutoksilla B.
    • Niiden vaikutusta suuren riskin diabeetikoihin ei tunneta 80, ja diabeetikoille kalaöljyjä suositellaankin käytettäväksi varoen.
    • Vaikutus näyttää kuitenkin additiiviselta statiiniin yhdistettäessä ja saattaa hyödyttää sekundaaripreventiopotilaita B, 81.

    Tähän on syytä todeta, ettei Käypä hoito -työryhmä ole päivittänyt vielä mukaan uutta tutkimusta, jossa E-EPAa tutkittiin yli 1000 henkilön aineistossa kahdessa satunnaistetussa kaksoissokkoasetelmassa – MARINE- ja ANCHOR- studyissa – jossa yli 100 henkilöllä vaikutusjakso kesti yli vuoden. E-EPAn päiväannos oli 2 tai 4 grammaa. Tulosten mukaan E-EPA alentaa hyvin korkeita seerumin triglyseridejä (yli 5,7 mmol/l) peräti 45 prosenttia. Tässä aineistossa 2 g E-EPAa päivässä alensi triglyseridejä keskimäärin 8 % ja 4 g/vrk 18 %. E-EPA tehoaa myös ns. sekamuotoiseen veren rasvahäiriöön (engl. mixed dyslipidemia) statiineja käyttävillä henkilöillä. E-EPA alensi merkitsevästi myös apoliproteiineja (ApoB) ja VLDL-kolesterolia, joita pidetään valtimotautien riskitekijöinä.

    Englantilaisten verisuonikirurgien ja immunologien tekemä tutkimus osoittaa, että E-EPA imeytyy hyvin vereen ja kulkeutuu valtimoiden seinämiin kertyneisiin kovettumiin eli plakkeihin. Niissä se ehkäisee ja vähentää tulehdusta ja stabilisoi plakkia niin, ettei se repeä ja lähetä tukkeavia palasia sydämen ja aivojen ohuisiin valtimoihin. Tutkimus selittää uudella tavalla kuinka etyyliesteröity kalaöljy ehkäisee sydänkohtauksia ja aivohalvauksia ja vähentää niiden uusimisriskiä. Tämä vaikutus ei välity lainkaan kolesterolin kautta. Tässä tutkimuksessa EPAn pitoisuus mitattiin suoraan valtimon plakista, jossa EPAn määrä kaksinkertaistui jo 3 viikon hoidolla. Suurentunut EPA-pitoisuus stabilisoi plakkia, mikä on tärkeä tieto, sillä noin 70 % infarkteista johtuu revenneistä plakeista.
    http://www.tritolonen.fi/index.php?page=news&id=1758
    Duodecim selostaa E-EPA-tutkimusta
    http://www.tritolonen.fi/index.php?page=news&id=1299

    VastaaPoista
  9. Omega-3:a tutkitaan nykyisin paljon myös syöpätaudeissa. Muistan hyvin, kuinka asia oli ensimmäisiä kertoja esillä kongresseissa jo 1980-luvulla, jolloin asiaa tutkittiin eläinkokeissa. Nyt asiasta on julkaistu uutta merkittävää tietoa ihmispotilailla.

    Väkevöity ja puhdistettu EPAa sisältävä kalaöljy tehostaa keuhkosyövän solusalpaajahoitoa (kemoterapiaa) ja parantaa potilaiden eloonjäämisen mahdollisuuksia, ilmenee nimittäin Yhdysvaltain Syöpäjärjestöjen tiedelehden (Cancer 2011;117:16,3774–3780) julkaisemasta uudesta tutkimuksesta (Albertan yliopisto, Kanada). Raportti on ensimmäinen, joka todistaa tieteellisesti etyyliesteröidyn kalaöljyn (E-EPAn) parantavan sytostaatteja saavien syöpäpotilaiden ennustetta. Syöpäpotilaan tarve on vähintään 2 grammaa E-EPAa päivässä. Vastaavan annoksen voi saada nauttimalla kymmenkunta lohiateriaa päivässä (mikä on tietenkin sula mahdottomuus). Raportti päättyy tutkijoille tyypilliseen näyrään mainintaan, että nyt tehty havainto tulee vahvistaa lajemmilla lisätutkimuksilla. Onko syöpäpotilailla aikaa jäädä odottelemaan niiden ilmestymnistä?
    http://www.tritolonen.fi/index.php?page=news&id=1999

    VastaaPoista
  10. Omega-3-rasvahappotutkimusten leveys, syvyys ja laatu lisääntyvät hengästyttävää vauhtia. Viiden vuoden keskiarvo on 645 tutkimusta vuodessa, siis noin 2/vrk. Clinical Trials -tiedostossa on tällä hetkellä lähes 500 uutta tutkimushanketta vireillä eri puolilla maailmaa; niistä 46 % on vireillä Yhdysvalloissa ja 28 % Euroopassa. Mitä enemmän tutkitaan, sitä parempi kuva saadaan omega-3-rasvahappojen merkityksestä etenkin eniten sairastumisia ja kuolemia aiheuttavissa sairauksissa. Vanhoilla premisseillä ja niistä saadulla ”kokonaiskuvalla” ei kannata hirveästi kehua. Tällä hetkellä vastausta odottavat kysymykset mm. siitä, mitä rasvahappoja ja kuinka paljon tulisi saada eri tautien ehkäisemiseksi ja jarruttamiseksi. Tutkimukset viittaavat siihen, että perinteiset ravintosuositukset (2-3 kala-ateriaa viikossa riittää) ovat jääneet pahasti ajasta jälkeen.

    Gillies PJ, Harris WSja Kris-Etherton PM. Omega-3 Fatty Acids in Food and Pharma: The Enabling Role of Biotechnology. Current Arteriosclerosis Reports
    http://www.springerlink.com/content/kn516g64231h3254/

    VastaaPoista
  11. Opiskelijoiden ahdistus ja omega-3:t

    Ohio Staten yliopiston tuore tutkimus osoittaa, että 2,5 grammaa kalaöljyn omega-3-rasvahappoja päivässä (farmakologisena annoksena siis) lievittää opiskelijoiden ahdistusta. Raportin julkaisi Brain, Behavior, and Immunity -lehti. Näin suurta päiväannosta on käytännössä hyvin vaikea, ellei suorastaan mahdotonta saada ruoasta, etenkään opiskelijoiden ruokatavoilla. Ymmärrän ravitsemustieteilijöiden hämmingin, kun tällaisia ihmistutkimuksia julkaistaan.
    http://20.fi/4937
    Tutkimuksesta on lisätietoa englanniksi tässä linkissä
    http://20.fi/4938
    ja Ohio Saten Universityn tiedotteessa
    http://researchnews.osu.edu/archive/omega3.htm sekä suomeksi tässä linkissä
    http://www.tritolonen.fi/index.php?page=news&id=2110

    VastaaPoista