maanantai 29. elokuuta 2011

Ravinto, syöminen ja työhyvinvointi


Olin tekemässä diapakettia liittyen työhyvinvointikoulutukseen - josta muuten tänäänkin näkyi uutinen -, kun silmiini osui vanha dia ja kommentti, joka oli sinne livennyt enemmänkin järkeilynä kuin tutkittuna tietona. Koulutus käsitteli syömisen roolia työssä jaksamisessa ja vikassa diassa oli lause "syömisestä stressaaminen se vasta niitä voimia syökin". Omassa tematiikassa tulee väkisinkin läpi, että kaiken syömisen parantamisen keskellä syömisestä ei kannata kuitenkaan stressata eikä sillä ihan hirveästi kannata päätään vaivata - ja tuo oli vain muistutus loppuun, ettei näissä asioissa oltaisi kuitenkaan liian tosissaan.

Mutta pysähdyin miettimään, että oikeasti en muista tutkimusta että syömisen liika miettiminen veisi työtehoja. Se on vaan asiakaskokemus ja lisäksi aika loogista. että jos jotakin paljon pohtii ja se herättää negatiivisiakin latauksia niin se on väkisin jostain pois. Mutta päätin katsoa asiaa tarkemmin ja tällä kertaa logiikkaa näytti osuneen kohdalleen.

Syöminen ja työhyvinvointi - tutkitusti edullista


Pohjustuksena on tietysti ajatus, että toki työhyvinvoinnin edistäminen lisää työssäoloa ja työpaikalla ollessa työntekoa - eli työtehoja. Ja tämähän on se taloudellinen perusta, jonka pohjalta yritysten kannattaa työhyvinvointia toteuttaa. Lukemat vaihtelevat, mutta yleisin toteamus on, että jokainen työhyvinvointiin satsattu euro tulee kuusinkertaisina säästöinä/tehona takaisin kassaan- toimenpiteet näiden säästöjen takana ovat olleet monenlaisia ja niiden pitääkin olla monipuolisia. Pelkästään syömisen parantamisen on arvioitu lisäävän työtehoa taloudellisesti kannattavasti, mutta silti vaatimattoman kuuloisesti 1-2 % - mutta tutkimusten puutteessa tämä arvio perustuu oikeastaan kokonaan todettuihin paino- ja terveyshyötyihin  ja on siten mielestäni hurja yksinkertaistus mahdollisista vaikutuksista. Vähän sama kuin sanoisi, että liikunnan hyödyt hyvinvointiin tulevat vain painon/terveyden kautta. Entäs mieliala, energisyys, stressinhallinta, pystyvyyden tunne jne...? Siellä ne todella isot hyvinvointiasiat ja työtehotekijät kuitenkin ovat.

Vaikken koe mitään halua korostaa syömistä enemmän kuin se ansaitsee, niin minusta ei ole epäilystäkään, etteikö syömisen parantamisella voisi lisätä työhyvinvointia enemmän kuin tuon 1-2 %. Mutta tutkimuksia aiheesta on kuitenkin aika vähän ja minusta ne eivät kuvasta kovinkaan hyvin niitä kokonaishyötyjä mitä voidaan saada aikaan. Tyypillisesti se mitä on tutkittu ja muutettu on ollut aika teknisiä asioita: laihdutusohjeistusta, kasvisten lisäämistä, sokerin vähentämistä, rasva-asioita jne.. Eli juuri näitä, joilla haetaan niitä paino/terveyshyötyjä ja aika nopeastikin laihdutuksen tapauksessa. Näilläkin saadaan toki tuloksia, mutta kokemuspohjaisesti syömisen suurimmat hyödyt työhyvinvointiin jäävät näillä saavuttamatta ja se on virhe. Mikä niistä sitten puuttuu?

Mitä ei aina huomioida?

Niin kauan kuin tutkittua tietoa ei ole maltillisemmasta syömisen parantamisesta, niin joudun mutuilemaan mutta sanoisin että ihan asiakaskokemuksen pohjalta eniten voimavaroja työhon vapautuu kahdesta syömisen seikasta: tasaisemmasta syömisestä ja stressaantuneen syömisajatuksen vapautumisesta. Tasainen syöminen on looginen jaksamisen parantaja vireystason ylläpidon kautta ja epätasainen syöminen on mielestäni tämän hetken suurin tekninen syömisongelma jaksamisen kannalta. Tasainen syöminen on yksilöllistä, mutta todella moni työntekijä syö välillä aamu-iltapäivä aivan liian epätasaisesti tai kevyesti mikä pitää pinnan turhan kireällä ja syö jaksamista sekä keskittymistä. Tämä tapahtuu usein tietämättä ja ilmiö tuntuu olevan aivan yhtä yleinen syömisestä kiinnostuneilla ja kiinnostumattomilla. Tilanteen korjaaminen tuo helposti lisävirtaa päivään. Tasainen syöminen on siitä hassu asia, että kaikki sen tietävät ja varmaan noissa 1-2 % takana olleissa tutkimuksissakin siihen on tartuttu - mutta aika usein se on silti pielessä sillä ihmisten mielissä korostuu usein aterioiden (aamiainen, lounas, välipala jne.) syöminen mutta huomiotta jää niiden määrä, laatu ja tarkempi ajoitus, jonka seurauksena syöminen on usein epätasaista aamiaisen ja lounaan syömisestä huolimatta.

Näistä kahdesta varsinkin vapautuneen syömisen hallinnan kautta tuntuu tulevan jaksamista ja pystyvyyden tunnetta, jota ei muilla syömisen keinoilla saada. Miettikää vain omalla työpaikallanne, kuinka moni pohtii ja stressaa päivittäin syömistä liikaakin ja kuinka moni tekee kaikenlaisia kikkailuja painonlaskun toivossa. Määrä on huikea. Ja vaikka suoranaista tutkimusta ei ole, niin viitteellisen tutkimustiedon pohjalta ja asiakaskokemuksesta sanoisin, että tässä on iso mahdollisuus elämänlaadun ja työhyvinvoinnin parannukseen. Mutta se edellyttää, että ohjaus todella rakentuu stressaantuneen syömisajatuksen vapauttamiseen - jos ohjauksen seurauksena päällimmäinen ajatus syömisestä on, että "nyt pitää olla tarkkana ja tarvitaan itsekuria" ja "näitä-sun-noita ei voi syödä" niin ei olla kyllä hyödynnetty koko potentiaalia. Syömisen kontrollia lisäävästä tai tiukan laihdutushakuisesta ohjeistuksesta hyötyä ei ilmeisestikään paljoa saada - mikä on hyvin loogista, sillä tällainen syömistapa nimenomaan kuluttaa voimavaroja. Esimerkiksi laihduttaminen tiukemman kaavan mukaan tehtynä liittyy huonompiin kognitiivisiin toimintoihin ja se näyttää johtuvan nimenomaan laihdutukseen liittyvästä pohdinnasta ja henkisten voimavarojen kulumisesta eikä fysiologisista syistä kuten energiavajeista. Mutta ei liian tiukan laihdutuksen verensokerin romahdukset mitenkään paranna mielialaa ja jaksamista töissä - ne ovat kuitenkin enemmän hetkittäisiä ilmiöitä mutta henkisten voimavarojen kuluminen on alituisesti läsnä. 

Mitä voisi tehdä?

Kannatan tietysti työhyvinvoinnin toimenpiteitä sen kaikissa muodoissaan. Syömisen parantaminen ei varmasti ole työssä jaksamisen kannalta se kaikkein tärkein asia - se on vain pala laajaa kokonaisuutta. Mutta kyllä sanoisin, että jokaisessa työpaikassa löytyy henkilöitä, joilla nimenomaan se syöminen on yksi niistä isoista jaksamisen pullonkauloista ja tuki tähän varmasti auttaa. Aika yksinkertaisilla asioillakin saadaan hyötyjä: hedelmien tarjoaminen työpaikalla, raikas vesiautomaatti työpaikalla, kunnon ja maukkaan työpaikkalounaan syömisen kannustaminen ja tukeminen (omien eväsboksien sijaan), fiksatun lounasajan tukeminen (ettei se heittele päivästä toiseen), asiantuntijapalveluiden tarjoaminen kohdistetusti jne.. Eli monia asioita mitä nyt jo monessa paikkaa tehdään. Minusta kyse ei ehkä olekaan siitä, ettei hyviä asioita tehdä. Niitä ei vain tehdä tarpeeksi ja joskus hyvät asiat unohtuvat syömisohjauksesta - kuten ajatus "syömisestä stressaaminen se vasta niitä voimia syökin" ei aina ole mukana sillä voimalla millä pitäisi vaan sellaisena laiskana "muistakaa myös nauttia syömisestä" onelinerina.
-----------------------------------------------------------------------------------------------
Gallupin tulokset ja kommentti:

Täytyy sanoa, että olen näin alkumetreillä erittäin iloinen siitä, että neljänneksellä työpaikoista syömisen edistäminen on arvioitu hyväksi tai erinomaiseksi - toki toivon loppujenkin tulevan perässä.

Hyvän syömisen edistäminen työpaikallamme..

1 kommentti:

  1. Itse luennoin usein firmoissa ja tth:n pyynnöstä. Olen huomannut, että moni suhtautuu ravitsemukseen, ettei kosketa mua koska ei ole lihava tai muuten ei ole mitään sairautta. On ollut mukava herätellä ihmisiä miettimään, miten juurikin säännöllinen syöminen ja kohtuullisen viisaat valinnat vaikuttavat keskittymiskykyyn ja jaksamiseen. Kyllä moneekin firmaan on niiiden hedelmien lisäksi ilmestynyt pähkinöitä ja omia eväitäkin. Ravitsemus ei ole tietenkään koko työhyvinvointi, mutta ruokailu ja syöminen vaikuttaa kyllä merkittävästi juuri sen päivän jaksamiseen. Ja kun on energiaa jaksaa myös miettiä niitä muita työhyvinvointiasioita, jaksaa olla työkaverille mukavampi, pikkujutut ei ärsytä tai jaksaa vaikka lähteä lenkille työpäivän jälkeen ja sitten nukkuukin paremmin :)

    Anette

    VastaaPoista