Miten intuitiivinen syöjä olet?

torstai 11. elokuuta 2011

Pyhittääkö tarkoitus keinot?

Tämä bloggaus on enimmäkseen tajunnanvirtaa eikä ehkä edes ihan loogista - itse asia on vikassa kappaleessa ja sinne voi hypätä ihan suoraankin.

Ilmastotieteen tuulia

Luin ilmastotiedettä ja -politiikkaa käsittelevän "Merchants of doubt" kirjan juuri loppuun. Kirjan juju on aika pitkälle se, että ilmastomuutoksen tutkimustulokset ovat olleet vuosikymmeniä aika selvät ja tiedeyhteisö varsin yksimielinen, mutta vastustavat kaupallis-poliittiset intressit ovat onnistuneet luomaan kampanjan toisensa perään, jonka seurauksena melkein puolet amerikkalaisista ei tänä päivänäkään usko ilmastonmuutokseen. Tieteen näkökulmasta vastustamiskampanjoissa on ollut seuraavanlainen jatkumo, joka on edennyt aina edellisen vaiheen lopulta epäonnistuttua: aluksi korostettiin tutkimusten epävarmuutta, sitten tutkijoiden epäluotettavuutta, sitten koko tieteen käsitettä ja lopuksi unohdetaan koko tiede. Sivujuonteena tuli vahvasti esiin, että tieteellisen mielipiteen näkyvyys on monestakin syystä todella haavoittuvainen, jos vastassa on määrätietoinen, populismin taitava ja ehkä tahallaankin tieteellisiä ristiriitaisuuksia hyväksikäyttävä taho.

Syyt ovat monet. Kukaan ei halua kuulla yksinkertaiseen kysymykseen polveilevaa "no se riippuu..toisaalta kyllä...periaatteessa joo mutta..." vastausta ja sellainen ei juuri herätä luottamusta. Ja kuitenkin sellainen se oikea vastaus melkein aina olisi, sillä yksinkertaisia asioita on tieteessä aika vähän. Siispä elämme yksinkertaistuksien maailmassa ja ydinkysymykseksi nousee kuinka paljon mutkia oikaistaan kun jotain sanotaan. Se, joka suostuu valikoimaan enemmän itseään miellyttäviä tutkimustuloksia ja oikaisee enemmän vaikuttaa julkisuudessa varmuudessaan paremmalta asiantuntijalta - ja varsinkin jos hän osaa ja haluaa käyttää hyväkseen populistisia pohjavirtauksia.

Toinen näkökulma on, että tiedeyhteisö on verrattain laiska vastustamaan tieteen väääristelyä. Jos joku puhuu ihan pötyä, niin reaktio on enimmäkseen "me tiedämme että se on pötyä ja siksi siihen ei tarvitse kiinnittää huomiota". Samaan aikaan julkisuudessa se pöty kerää kannatusta ja vaikuttaa aktiivisuudellaan vakuuttavammalta tiedeyhteisön puuhastellessa enimmäkseen hiljaa oman työnsä parissa.

Ja sitten ravitsemustiede

Nämä edeltävät ajatukset olivat kirjasta ja ilmastotutkimuksesta, mutta ne saivat minut pohtimaan ravitsemusanalogioita. Niitähän on paljonkin, mutta lähinnä mietin tilanteita, joissa omaa agendaa ajetaan aika pitkälle tutkimustiedosta välittämättä tai sitä vääristelleen. Siinä missä ilmastomuutoksessa oli kyse tieteellisen tiedon vastustamisesta, niin ravitsemuksessa tieteen väärisymisessä on minusta usein kyse enemmänkin oman, sinällään ehkä ihan hyvänkin, syömislinjauksen ylikorostamisessa muiden syömistapojen kustannuksella. Niitä esimerkkejä on pilvin pimein ja ravitsemuskeskustelujen kaikilta näkökannoilta, mutta jostain syystä päällimmäisenä pongahti mieleen Gary Taubes - ehkä koska juuri luin Jan Verhon arvion hänen kirjastaan.

En kummemmin perusta Taubesista ja hän toimikoon esimerkkinä lopullisessa kysymyksessä. Taubes näytti kyntensä jo artikkelissaan, joka hänet varsinaisesti nosti valokeilaan vuonna 2002. Muistan kun luin tuon mediakohua nostattaneen jutun ekaa kertaa, niin äimistelin sitä kuinka moni haastatelluista tutkijoista tuntui puhuvan aika eri lailla kuin mitä olin heitä kuullut/lukenut muualla. No sekin ihmetys selvisi kun ilmeni, että heidän mielipiteitään olikin valikoitu ja jopa vääristelty. Tiedemiehiltä tuli siihen jotain paheksuvia tiedonantoja, mutta se oli jo sivuseikka sillä juna oli jo päässyt vauhtiin. Ja niin Taubes sai ihan rauhassa jatkaa omia höpinöitään ja ontuvia perustelujaan, jotka näyttivät jatkuneen hänen uudessa kirjassaankin. Asia sinällään eli vähähiilihydraattisen ruokavalion esiinnosto oli ihan OK. Perustelut monella tapaa vain eivät.

No jos nyt vähän värittää tarinaa niin...

Ja vasta nyt tulen koko blogautuksen pointtiin. Näitä juttuja pikakelatessani pidin itsestäänselvänä että huonot perustelut ja vääristely olivat paheksuttavia, vaikka itse asiassa olikin jotain perää - vähän tyyliin voi jospa tietäisitte Taubesin niin olisitte eri mieltä. HÄN KÄYTTI EPÄASIALLISIA ARGUMENTTEJA EDISTÄÄKSEEN ASIAANSA!!! SE ON NIIIIIIN VÄÄRIN!! Siinä ihastellessani omaa oikeamielisyyttäni lootuasennossa sädekehäni alla tajusin yhtäkkiä, että hitto mähän saatan olla vähemmistössä ja tämä marina on turhaa. Ehkäpä monen mielestä tarkoitus pyhittää keinot ja on ihan ok vähän värittää ja vääristellä, jos tavoite on kuitenkin hyvä.

Oliko ihan OK, että Taubesin perustelut on kehnoja, jos lopputulos on kuitenkin vähähiilihydraattisuuden esiinnosto ja hyväksyminen? Onko ihan OK suurennella ja keksiä lisäaineille haittoja, jos on vakuuttunut lisäaineiden haitoista? Jos uskoo kasvisruokavalion yleishyvyyteen, niin onko OK liioitella sen terveyshyötyjä? Onko ihan OK sanoa, että liikunta laihduttaa vaikkei kummemmin laihdutakaan, kun tarkoitus on kuitenkin motivoida ihmisiä liikkumaan? Pyhittääkö tarkoitus keinot ja voidaanko hyvän asian nimissä värittää ja valikoida perusteluita. Vai pitääkö perusteluissa pyrkiä niin "oikeaan" kuin suinkin mahdollista?

Ja nyt galluppiin vastaamaan siitä - odotan mielenkiinnolla, sillä minulla ei ole hajuakaan miten jakaumat voisi mennä. Veikkaan kyllä, että mielipiteeni on vähemmistössä ja jos näin on, niin en oikein tiedä mitä pitäisi ajatella... paitsi, että tulevaisuuden ravitsemuksen mielipidevaikuttajat eivät tule ainakaan tieteen parista. Tosin eivätpa taida tulla aina nytkään...

UPDATE: Gallupin tulokset

Gallup saa aika äkkiä sen verran vastauksia, että voi aika suoraan todeta, että liki kaikki vastaajat totesivat, ettei viestiä saisi juuri värittää tai vedättää hyvänkään asian edistämiseksi - eli tieteellisen tiedon tulkinnan tulisi aina olla mahdollisimman objektiivista. Vain muutama vastaaja totesi, että hyvän asian edistämiseksi tieteen käyttäminen enemmän tai vähemmän oman tarkoituksen tukemiseen on OK. Epäilemättä on niin kuten Jan kommenteissa totesi, että blogissani otos on ehkä valikoitunut ja juttuni sävy siihen vaikutti. Mutta kai siitä silti voi vetää sen johtopäätöksen, että valtaosa ihmisistä haluaa perusteiden olevan kunnossa jos jotain sanotaan.
_________________________________________

PS. En muuten ole kovin tiedeuskovainen, vaikka siltä vaikuttaa varmaan. Minusta ravitsemuksessa tiede on välttämätöntä, mutta se tulee usein jäljessä ja joskus sillä ei päästä ongelmaan kiinni lainkaan. Mutta silti perusteluissa pitäisi olla minusta jotain asiallista tutkimuspohjaa...

PPS. Monissa tapauksissahan jonkun mielipiteen takaa löytyy vain tietämättömyyttä tai avarakatseisuuden puutetta - ei tahallista vääristelyä. Mutta ei se muuta miksikään perustelujen ontuvuutta.



5 kommenttia:

  1. Kah, olenpa iloinen. Alustavien blogivastausten mukaan tahallisesta tieteellisestä kikkailusta ei pidetä. On niin yksimielistä, että nyt on helppo sanoa ettei sen pitäisi olla yllätys - mutta kyllä se hiukka on. Ajattelin, että on nykyaikaa vetää vähän yli jotta saa äänen kuuluviin.

    VastaaPoista
  2. Vaikken ole alan ihminen enkä edes luonnontieteilijä, olen jokseenkin tiedeuskova.;) Mutta suhtaudun kriittisesti varsinkin tiedeuutisointiin, koska toimittaja ei useimmiten ole alan ihminen sen enempää. Tämä näkyy myös vaikkapa humanistisia tieteitä koskevassa uutisoinnissa.

    Lisäaineisiin en ole aiemmin juuri kiinnittänyt huomiota, mutta viimeiset puoli vuotta olen hyvinkin tarkkaan syynännyt. Myös kaikenlaiset muut myrkyt, kuten käsittelyaineena formaldehydi ovat tulleet tärkeiksi. Syynä on allergioiden puhkeaminen/voimistuminen sekä tieto niistä. Toisaalta karrageeni eli E407, joka allergiatestissä aiheutti reaktion, on merilevästä valmistettu luonnontuote. Atsorubiini ja karmosiini puolestaan eivät ole luonnollisia värejä ja atsovärit on yleisesti todettu hyvin allergisoiviksi.

    Toisaalta taas ymmärrän nyt, että kemialliset hajusteet sisältävät myrkkyjä, jotka voivat aiheuttaa hajusteille reagoimista. Itselläni se tapahtuu astman kautta. Astmaatikko on myös luonnostaan herkkä formaldehydille, senkin olen oppinut. Näistä on tutkimustietoa ja hajusteiden suhteen ainakin viisaampien arveluita.

    Itse hyödyn nykyisellään paljon siitä, että lisäaineista on noussut kohua, vaikka mielestäni todennäköisesti haittavaikutuksia liioitellaan. Epäilemättä pienemmillä annoksilla ei ole kovin suuria vaaroja, ainakaan jos on perusterve. Sen sijaan monien aineiden haittavaikutuksista meille perussairaille voi lukea vain alan lehdistä, esim. Allergia & Astmasta.

    Pyrin välttämään fanaattisuutta kaikessa, enkä pidä siitä muidenkaan taholta esitettynä. Siksi meillä on edelleen grillieväänä lisäainemakkaraa, kun löytyi ainakin tuo yksi laatu, jota voin syödä (tosi moni sisältää inkivääriä, joka ei minulle käy).;) Puhumattakaan miten epäterveellinen makkara muuten on.;)

    Ps. Liikuntaan kannustamisessa ainakin minulla on toiminut tieto (olikohan Duodecimin sivuilta?), että kestävyysliikunta vähentää vatsaontelon rasvaa. Samoin liikunta auttaa kolesteroliarvojen kunnostamisessa. Miksi liikunnan pitäisi ennen kaikkea laihduttaa, kun sillä on muita terveyshyötyjä?

    VastaaPoista
  3. Kiva, että joku lukee blogia :) Taubes jättää huomiotta valtavan määrän oman kantansa vastaista tutkimustietoa, ja esittää asiansa tieteellisenä faktana. Toisaalta olisi ihan OK esittää asiat omana mielipiteenä, jo ihan sananvapauden kannalta ajateltuna. Yleensä ottaen ihmiset ovat parhaita oman terveytensä ja ruokavalionsa asiantuntijoita, eikä tätäkään voi väheksyä vaikka tutkimukset kertoisivat muuta. Aika vaikea sanoa onko Taubesin VHH-ruokavalion pinnalle nousu hyvä asia vai ei. Vasta pitkäkestoiset tutkimukset kertovat luotettavasti sen kaikista terveysvaikutuksista.

    Toi ilmastotutkimus huomio on kyllä hyvä. Usein huomaa, että suhtautuu paljon vähemmän kriittisesti väitteisiin, mitkä eivät kuulu oman tieteenalan piiriin. Omat ennakkokäsitykset (esim. poliittiset) vaikuttavat siihen, kenen asiantuntijan sanomaan luottaa ja kenen ei.

    Veikkaisin muuten, että tekstisi ja fiksu lukijakuntasi vaikuttavat "hiukan" gallupin tulokseen :)

    VastaaPoista
  4. Jälleen mainio kirjoitus sinulta Patrik! Olen itsekin monesti meittinyt, että mikä loppupeleissä on ravitsemustieteellisen tiedon ja tutkimuksen merkitys käytännön ravitsemusratkaisujen kannalta. Yksilön mikroratkaisuja tehtäessä ei ainakaan kannata sokeasti tuijottaa pelkkiä tieteen tuloksia. Toisaalta, ruokaan ja ravitsemukseen liittyy (ja on liittynyt) joka tapauksessa paljon bisnestä, markkinointia ja mainontaa, jossa vedotaan erilaisten tuotteiden ja komponenttien terveellisyyteen jne. On siis sangen hyvä että meillä on käytössä jokin menetelmä kaikenlaisten väitteiden todenperäisyyden tutkimiseen.

    Ravitsemusksymykset ovat monimutkaisia, niissä on aina löydettävissä biologis-fysiologisten tasojen lisäski, myös pyskologisia, sosiaalisia ja yhteiskunnallisia tasoja. Ei siis helppo aina tutkimuksen näkökulmasta!

    Ps. Hyvä pointti muuten sekin, että meillä on taipumus uskoa helpommin "vieraan" alan yksinkertaisia totuuksia ja ylilyöntejä (erityisesti kun ne sopivat valmiiseen viitekehykseemme). ja näin käy korkeastakin pohjakoulutuksesta huolimatta ( = pitäisi periaatteessa olla välineitä kriittiseen ajatteluun).

    VastaaPoista
  5. Minusta pitäisi hirveän tarkasti ja rehellisesti erotella omat kokemukset ja mielipiteet tutkimustuloksista, jotka taas vaativat mahdollisimman rehellisen ja tasapuolisen lähestymistavan.

    Taubesia karppipiireissä juhlittiin, mutta kun sain kirjan käteen, jo ensimmäiset sivut löyhkäsivät nenääni. Tein muutaman iskun hänen lähdeviitteisiinsä, ja löysin välittömästi vääriä viitteitä, eli siis tutkimusviite ei alkuunkaan osoittanut sitä mitä Taubes väitti sen osoittavan.

    Jätin lukemisen siihen. En halua ratsastaa valheilla.

    VastaaPoista