Miten intuitiivinen syöjä olet?

torstai 18. elokuuta 2011

Dieettiagnostikon haave

Uuden lukukauden alkaessa tiedekuntamme on saamassa uuden ja janoisen pöperötieteen opiskelijan. Hänen perusopintojensä käynnistämisen ajaksi blogi hiljenee toistaiseksi ja palaa asiaan opiskelijarientojen rauhoittumisen jälkeen.

Sillä välin jätän tänne aiheen muhimaan alustuksineen. Kirjasuositusjutun kommenteissa Hanna suositteli Robb Wolfea ja kuunnellessani hänen podcastiaan hän lanseerasi itseään kuvaamaan hienon termin: makroravinneagnostikko. Laittaisin itseni samaan kategoriaan.

Dieettiagnostikoita halutaan!

Mutta mielummin käyttäisin termiä dieettiagnostikko kuvaamaan, etten oikein millään pysty näkemään että hyvässä syömisessä on kyse mistään ruokavaliotyypistä. Siinä on kyse hyvistä ruoka-aineksista ja niiden yksilöllisistä makuun, oloon ja aatemaailmaan sopivista suhteista. Eli jos syöminen on kivaa, syöt kasviksia runsaasti lorauttelet öljyjä joukkoon ja et ihan mahdottomasti kittaa mehuja/limuja, niin syöminen on aika hyvää. Lisää joukkoon kalaa taikkapa se, että jos syöt viljatuotteita niin ne ovat enimmäkseen täysjyväisiä niin sitten on jo tosi hyvää. ja kun nämä isot linjat kasataan yhteen niin kyseessä on yleensä aika terveellinen, hyvinvointia tuova ja ekologinenkin ruokavalio. Siis riittävän hyvää syömistä, jonka hiomisesta paremmaksi on hassua tehdä isompaa numeroa.

Eli sen sijaan että puhuttaisiin ruokavaliotyypeistä. saatika sitten alettaisiin mahdottomasti asettamaan niitä vastakkain niin puhuttaisiin vaan hyvästä tai huonommasta syömisestä. Ei se minusta tarvitse määreitä vegaani, vähärasvainen, vähähiilihydraattinen tms. hyvä syöminen on hyvää ja huonompi huonompaa. Näin minä siis toivoisin.

Mutta kysymys teille on onko se mahdollista tai onko se edes mielekästä? Ihmiset haluaa lokeroittaa asioita ja dieettinimitykset auttaa siinä. Dieettien nimeäminen helpottaa myös ruokavalion käyttöä osana identiteettiä ja ulospäin annettavaa mielikuvaa. Nimeäminen helpottaa (tosin mielestäni kovin valheellisesti) kuvaamaan omaa syömistä lyhyesti ja ytimekkäästi eli se on helppoa. Ja varmaan sata muuta syytä.

Ja ihmisten puheessa kuuluisi tällaisia kokemuksia:

"Mä olen alkanut syömään paremmin.."
"Kai tuo aiempi huono syöminen on syynä siihen, että.."
"..eihän noitä kasviksia ja öljyjä ollut liikaa, joten ei ihme että.."
"hitto kun on virkeämpi olo kun vähän paransin syömistä"
"kun lopetin syömisen turhan stressaaminen, niin on niin parempi olo"


Sen sijaan, että olisi tätä tyypillistä vastakkainasettelua:
"Toi xxx dieetti on kyllä niin epäekologinen."
"Noi hiilarit/rasvat/alhoholi mut lihotti"
"Tutkimusten mukaan on terveellisempää kun saa xx % vähemmän/enemmän hiilihydraattia/rasvaa"


Minusta tuo edeltävä kuulostaa kokonaisvaltaisemmalta ja monesta syystä paremmalta. En osaa - enkä tässä kiireessä edes halua kun siivoan hommia alta tulevien opetuskiireiden vuoksi - tarkemmin edes perustella miksi se on parempi. Se vain tuntuu siltä.

Miten on?

Gallupin tulokset

Dieettityyppien erottelu on..

12 kommenttia:

  1. Proffani Matti Sarmela pohti joskus, kuinka urbaani ympäristö tuottaa yhä tarkempia ryhmäjakoja. Dieettijakoja voisi ajatella ryhmäjakojen näkökulmasta. Hänen esimerkissään maalaiskirkonkylässä oli kaksi kaljabaaria. Toiseen hyväksyttiin muiden joukkoon kylän kolme homoa ja se yksi joka tykkäsi lampaastaan. Suurkaupungissa homobaareja on kymmeniä tai satoja, jokaisella oma asiakasprofiilinsa, pukeutumistyylinsä ja musiikkimakunsa, ja keskinäiset välit voivat olla varsin nuivat. Tämä niinkuin akanvirtana väitetylle urbaanille suvaitsevaisuudelle. Olen tätä usein muistellut tuota karppilammikkoa katsellessa.

    Eli siis, tykkään.

    VastaaPoista
  2. Hei!
    Entisenä (tai pitäisi varmaankin sanoa toipuvana) syömishäiriöisenä yritän juuri tuollaista suhtautumista ruokaan opetella. Työssäni kohtaa paljon ihmisiä, joiden suhde ruokaan on monestaki syystä vähän vinksallaan. Lisäksi yhä enenevissä määrin ihmiset välttää yhtä ja suosii toista ja syöminen ei ole enää muuta kuin keino saada optimaalisia ravintoaineita. Kun vielä naisten lehdet kirjoittaa joka numerossa siitä, mitä saa syödä ja mitä ei, ei ole ihme että syömisongelmat lisääntyy. Kiitos Patrik että yrität tuoda järkeä ruokakeskusteluun!

    VastaaPoista
  3. Luojan lykästys, ettet liittynyt ruokagnostikoiden laajaan kaartiin!

    Agnostikon määritelmä kun sanoo seuraavaa:
    "henkilö, joka ei väitä tietävänsä, onko jumalaa olemassa. Agnostikko 'ei' ole ateistin ja teistin välikäsite." (lähde: sivistyssanakirja)
    Gnostilaiset muistaakseni olivat vähän tälläinen salatietoa viljelevä suuntaus silloin kristinuskon alkumetreillä...tuoltakin voi asiaa tutkailla: http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/siv/sanatg.html#gnostikko

    Olen koko tämän blogissani puuhailemani ajan ollut ajautumassa yhä enenevässä määrin tähän hyvinsyömisen laajaan maailmaan, enemmän kuin tiukentuvaan VHH-kurimukseen.

    Vääristyneet käsitykset eri ruokailutyyleistä ja ruokavalioista saavat aika ajoin meikäläisen läikyttämään kuumaa kahvia varpailleen ja sen huomaa. Työn alla on nyt kasa muuannen pöperöproffan hengentuotteita, joissa onkin viljalti asiaa joka on helppo sisäistää. Kiitos siitä. Ämmäinlehtien ruokajutut alkavat puistattaa, tulee luettua tohtorin odotushuoneessa.

    Taidankin panna kohta lekkeriksi erään kuuman perunan, joten perästä kuuluu, sanoi torvensoittaja.

    -Massu

    VastaaPoista
  4. Mahatar: hitsi, olisin ehkä muuttanut termistöä jos olisin tarkistanut agnostikon käsitteen mielikuvani sijaan - mä kun just luulin sitä vähän välikäsitteeksi. Mutta menköön nyt sillä tulkinnalla etten väitä tietäväni mikä on maailman paras ruokavalio ja käytännön kannalta sillä ei ole niin väliäkään kun riittävän hyvä riittää. Tietysti ammatillisesti tietotasolla minua kiinnostaa kovinkin paljon mahdollinen optimaalinen ruokavalio. Mä vaan kyllä veikkaan ettei sellaista yksinkertaisesti ole tai ainakaan saada tutkimuksilla selville...

    VastaaPoista
  5. Niin, agnostismiin voi hyvin lukea vakaumuksen, että tietoa Jlan mahdollisesta olemassaolosta ei edes voi saada. Siitä näkökulmasta sekä teisti että ateisti ovat yhtälailla uskovaisia.

    Liityn kanssa agnostikkoihin: Optimaalinen ruokavalio missä suhteessa ja kenelle? Ruokavalio vaikuttaa mm. geenien ilmenemiseen, sopeutumat? Mikä ruokavalio suosisi populaatiossa minkälaisia geno/fenotyyppejä? Sopeuttaisi minkälaisiin riskitekijöihin?

    Ravinteikkuus on modernissa, vähän energiaa kuluttavassa ympäristössä minusta keskeinen tekijä. Että suurin osa syödystä sisältäisi muutakin kivaa kuin energiaa, erityisesti silloin kun kulutus ei ole kovin suurta.

    Jos ohjelmallisesti pyrkii maksimoimaan mikrot ja kasvikemialliset yhdisteet suhteessa energiamäärään, ollaan melko tarkkaan pisteessä Atkinsin viimeinen kirja. Se on hänen ohjelmansa ydinajatus.

    Ympäri käydään, yhteen tullaan.

    VastaaPoista
  6. Puhut Patrik taas täyttä asiaa!:)

    Terveyskeskuksen hoitaja taannoin kysyi, millä olen laihduttanut, kun olin saamassa ravitsemusneuvontaa kolesteroliarvojen takia. Sanoin, että syömällä tavallista kotiruokaa.;) Mulla tämä rennon syömisen ajatus tiivistyi siinä, enkä tykkää ajatella lukkiutuvani jonkin "ohjelman/dieetin/ideologian" piiriin syömisessä, vaikka muussa elämässä joitain identiteettejä ja ideologioita tunnustan.

    Lapsena ja nuorena sitä pysyi normaalipainoisena kun ihan vaan söi mitä söi sen verran kuin oli nälkä (tai mitä vanhemmat käski, syömään lautasen tyhjäksi ja ajattelemaan Afrikan nälkäänäkeviä lapsia) ja liikkui normaalisti eli oli meidän pihan lapsien leikit, päämäärätön pyöräily ympäristössä ja talvella hiihto sekä lumilinnojen rakentaminen. Että ei rennossa syömisessä ole mitään uutta, sitä on tehty kautta aikojen ja varmaan nimenomaan entisaikaan ennen kuin syömisestä tuli muotia ja piti alkaa tunnustaa väriä ostosvalintojen kautta.

    VastaaPoista
  7. Mä tykkään Patrik yhä enemmän sun kirjoituksista! Tämä on siis niin asiaa! Tosiruoka rules :).

    Itse asiassa, eräs hyvä ystäväni laihdutti muutama vuosi sitten hoikaksi mieheksi omalla ihan selkeällä vhh-versiollaan. Hän ei ikinä kutsunut sitä siksi, vaan sanoin aina kaikille "minä olen vaan alkanut syömään todella hyvin". Juuri niin!

    VastaaPoista
  8. Hyvä Patrik, juuri näin minäkin syön terveyttä tukevaa hyvää ruokaa, luonnollisesti!

    VastaaPoista
  9. Taas tuli hyvää ja tärkeää juttua! Patrikin hyvät jutut on näköjään noteerannut myös Pertti Mustajoki http://bit.ly/qvugbm . Tämä oli hyvä lisä kirjojesi ja aikaisempien juttujesi jatkoon! Vieläkin mutustelen tuota to 5 listaasi, se on niin kohdillaan! Toivottovasti blogitauostasi ei tule pitkää...

    VastaaPoista
  10. Just näin Patrik! Tuo dieettiagnostikko oli minusta oikein osuva käsite. Taidampa lukeutua heihin itsekin, sellaisena kuin sitä edellä määriteltiin. Ei millään tohdi uskoa että olisi vain yksi tapa syödä hyvin/oikein/terveellisesti.

    VastaaPoista
  11. Kiva kirjoitus ja hyviä kommentteja. Mielestäni olette kuitenkin ymmärtäneet agnostikko sanan väärin. Agnostikko jättää portin auki sille mahdollisuudelle, että Jumala (=täydellinen ruokavalio) on olemassa. Se ei tarkoita niinkään epäilijää. Eli sellaista, joka kyseenalaistaa eri uskontokuntien näkemyksiä.

    Katson olevani maailmankuvaltani agnostikko.

    Sen sijaan ravitsemuksellisessa mielessä luokittelisin itseni "dieettiateistiksi", koska pidän varmana, että edes yksilölle sopivaa ideaalista dieettiä ei kyetä oikeaksi todistamaan. Saatikka sitten koko kansalle.

    Jep, rentoutta syömiseen ja hyvää mieltä. Illalla kääretörttu, jos maistuu, näin teki Lasse Virenkin ja kinttu nousi kepeästi.

    Eilen nautiskeltiin viimeisen päälle "tosiruokaa" Hollolassa muuan maalaisravintolassa. Kertakaikkiaan erinomaisen makuista lähiruokaa ja suojaravinteiden saanti varmasti huippuluokkaa.

    Sami

    VastaaPoista
  12. Tässä Sami pisti oikein kortit pöydälle kuin tietäisivät miten oikeassa olitkaan. Miksi nykyihmiselle ruoka on tuottanut ennemän tuskaa kuin nautintoa sitä kannattaa pohtia ennen kuin dieteistä ruvetaan puhumaan.

    VastaaPoista