Miten intuitiivinen syöjä olet?

torstai 9. kesäkuuta 2011

Vuosikymmen turhaa ruokatappelua - ja siitä opiksi

Tämä ei ole mikään uusi fiilis mutta se tuli taas kun luin yhtä juttua. Mä olen aivan hyytynyt siihen että ravitsemuskeskustelu pyörii edelleen rasvan ja hiilihydraatin ympärillä kuten se on tehnyt viimeiset kymmenen vuotta. Ja jos ei pyöri, niin siihen sen joku kääntää.

Tämä teema pitäisi olla jo "sovittuna"

Enkä nyt väitä, etteikö rasvassa ja hiilihydraateissa olisi ollut ja ole yhä keskusteltavaa. Kyllä on - kuilu eri näkemysten välillä on vielä  iso vaikka onkin lähentynyt. Omassa ajattelumaailmassani tämä asia olisi voitu vain ratkaista paljon aiemmin ja siirtyä eteenpäin keskustelemaan muista asioista. Miten niin? En nyt jaksanut kaivella mielipiteeni todistusaineistoa (esim. keho.netistä) mutta aika huoletta voin todeta että jo joskus 2003-2005 oli aika helppo todeta, että vähähiilihydraattinen on yksi vaihtoehto terveelliseen syömiseen varsinkin jos se koostetaan (esim. South Beach Diet -tyyppisesti) kasvikunnan tuotteista ja öljyistä enemmän painottuvaksi. Voi olla, että tähän johtopäätökseen olisi ollut tutkimusnäyttöä jo aiemmin mutta ainakin tuohon mennessä osviittaa oli riittävästi. Ja kas kummaa, eipä tuo johtopäätös ole kummoisesti muuttunut sittemminkään kuten Reijo Laatikainen hiljattain kirjoitti ja on tähän lopputulokseen tultu myös ihan tieteellisissä katsauksissa.

Se miksi sitä sopua ei ole tullut on varmasti moninainen show. Mutta harvalla on varaa sanoa että asioita olisi katsottu avarakatseisesti - joukossa on toki ollut tällaisia yksilöitä mutta kriittinen massa on puuttunut. Peiliin katsomisen paikka on monessa kohtaa muiden syyttelyn sijaan. Minusta yksi ravitsemustutkimuksen tavoite olisi haarukoida mahdollisimman laajaa näkemystä hyvästä syömisestä - käsi pystyyn kenen mielestä joku osapuoli rasva/HH -debatissa olisi tätä edistänyt. Kyllä se on mennyt niin että kuka nyt sitten mitäkin ruokia olisi halunnut pitää vältettävien listalla.

Jo vuosia sitten olisi ollut mahdollisuus päästä tällaiseen yleiseen "sopumielipiteeseen" - sitten ajan kanssa olisi voitu hioa tyydyttyneiden rasvojen ja hiilihydraattien finessejä mutta niistä ei olisi tarvinnut tehdä mitään syömisen kulmakiviä. Mutta kun ei... Terveyspuolella on ollut vaikea hyväksyä vähähiilihydraattisuutta vaihtoehtona ja toisella puolen on tapeltu kynsin hampain tyydyttyneen rasvan puolesta - ydinongelma minusta on ollut että hiilihydraatit ja tyydyttynyt rasva on debatin molemmilla osapuolilla liitetty tiukasti toisiinsa vaikka ne ovat osin eri teemoja. Ja vähähiilihydraattisuus on liitetty liian suorasti ketoosiin ja minimihiilareihin vaikka säätönappula hiilihydraattien määrässä on portaaton. Vähähiilihydraattisuutta kun voi toteuttaa myös ilman ketoosia, voita ja pekonia jos ne huolettavat. Olisi voitu todeta, että aika hyvin näyttää ihminen pärjäävän monenlaisilla hiilihydraattimäärillä ja että tyydyttyneen rasvan rooli ei enää näytä niin isolta ja sen sopiva saantikin voi muuttua ruokavalion kokonaisuuden mukana. Hiotaan niitä nyansseja sitten lisätutkimuksen kanssa mutta vähähiilihydraattisemmallakin voi syödä hyvin. Case closed ja eteenpäin.

Mitä tärkeämpää voisi olla?

No onkos tästä jotain haittaa, että asiasta on väännetty näin pitkään. Minusta on. Niin kauan kun me jauhamme tätä asiaa niin keskustelun julkinen paine on pois asioista jotka olisivat mielestäni tärkeämpiä. Koen tavallaan että olemme missanneet useita vuosia mahdollisuutta puuttua syömisen isoihin ongelmiin.

Ja mitäs ne isot ongelmat mielestäni ovat? Melkein puolet aikuisista syö huonon lounaan ja loppupäivän syöminen menee siitä sekaisin, kouluruokaa syödään surkeasti ja kouluruuan valmistamista ollaan viemässä yhä isompiin yksiköihin, syömme kasviksia liian vähän, saamme niukalti välttämättömiä rasvahappoja, miten kalan syönti "ongelman" voisi ratkaista, stressaamme liikaa syömisestä, janojuomakulttuurimme menee huonoon suuntaan, ruokakulttuurimme on menossa huonoon suuntaan ruuan arvostuksen laskiessa, syömishäiriöt kaikissa muodoissaan ovat iso ongelma, moninaiset vatsavaivat vaatisivat huomiota jne..  Jos joku haluaa näitäkin asioita katsoa vain rasva/hiilihydraattikinastelun näkökulmasta niin se varmasti onnistuu - mutta on aika turhaa ja varmasti epärakentavaa. Niin kauan kuin kinastellaan niin hukkaamme yhteistä ääntä näiden isojen asioiden edistämiseen.

No onneksi näissä kaikista asioista olla huolissaan ja niitä yritetään parantaa terveyden edistämisessä. Mutta näiltä toimilta puuttuu nyt julkisen keskustelun paine ja siksi toimenpiteiden edistäminen on hidasta ja vaivalloista. Julkisen keskustelun paine päätöksentekoon on valtava ja haluan sen nykyistä parempaan käyttöön tukemaan terveellisempää syömistä. Jos viimeiset viisi vuotta olisi keskusteltu enemmän vaikkapa kouluruuasta niin veikkaisinpa että isommat keskuskeittiöhankkeet olisivat jäissä, ruokatunnit kouluissa olisivat pitempiä ja järkevämpiin aikoihin, kouluruuan laatu olisi menossa parempaan suuntaan ja kouluruokailun rahoitus olisi kasvussa. Nyt ollaan jälkijunassa, mennään heikoilla lisäainekohuperusteilla (vaikka voihan sitäkin kautta jotain hyvääkin tulla) ja asiallinen debatti aiheen ympärillä on yhä liian hiljaista mikä näkyy valitettavasti mm. mainiossa Kouluruokatietopankki -blogissa.

Jatko

Ottaen huomioon ettei "sopuratkaisua" ole vieläkään löytynyt niin voisimmeko nyt kuitenkin hiljalleen päästä näissä rasva/hiilihydraattiasioissa johonkin kultaisen keskitien synteesiin puolella ja toisella - tämä ei lähde siitä että odotetaan toisen osapuolen tulevan "järkiinsä" vaan siitä että laajennetaan omaa käsitystä hyvän syömisen mahdollisuuksista ja erotetaan isot linjaukset pienistä.

Jatkossa jos uusia isoja kysymyksiä tulee eteen niin voisiko yleinen ajatusmalli olla enemmän suuntaan "voisikohan tuokin toimia" kuin "tuskin se toimii". Asiantuntemukseni ei ole kummoinen sillä sektorilla, mutta nyt esim. D-vitamiinikeskustelussa on tullut vähän fiilis että siinäkään ajatus ei ole ollut ihan avoimimmillaan. Tutkimus joka tapauksessa näyttää asian tilan ennemmin tai myöhemmin, mutta tuo epätietoisuuden väliaika olisi lyhyempi ja helpompi jos lähtövire uusiin asioihin olisi uteliaan positiivinen.

__________________________________________________________________________________

PS. Jälkikäteen tuli mieleen yksi tiivistys vielä mitä toivoisin. Jos nyt miettii tätä rasva/HH debattia niin siinä on älyttömästi yhteisiä intressejä mutta on keskitytty eroihin - tottakai media suosii ristiriitoja mutta kyse on myös keskusteluosapuolista. Kasvisten syöminen, kunnon aterioiden syöminen, ruuasta nauttimisen ja ruuan tekemisen korostaminen, kalan syöminen, kouluruuan laatu jne olisi esimerkkejä yhteisistä intresseistä.. Minun muistikuvissani ei ole kuin yksi ainoa kerta jolloin mediakeskustelussa joku yritti kiinnittää huomiota näiden yhteisten teemojen ajamiseen sen sijaan että kinataan eroista. Se oli Fogelholm jossain vuoden takaisessa TV-ohjelmassa. Tätä kaipaan siis enemmän - yhteisten intressien esiinnostamista mahdollisten ristiriitatulkintojen ohella.

PPS. Ja tiedetään että tällainen ajatus globaalista yhteisymmärryksestä on naiivi. Asioita voi tulkita monin tavoin ja jotkut vaan nauttivat tai jopa hyötyvät ristiriidoista. Mutta jos keskustelu kuitenkin menisi parempaan suuntaan...

60 kommenttia:

  1. Valitettavasti 80-90 % virallisten tahojen ravitsemustiedottamisesta täyttää seuraavat kriteerit:

    - Sanoma ei perustu tieteelliseen näyttöön tai sitten näyttöä on tarkoitushakuisesti katseltu värillisillä linsseillä, välillä suoranaisesti vääristelty
    - Sanoma on yksisuuntainen, keskustelua ei ole, tai jos jonkinlainen kommentointimahdollisuus löytyy, niin asiantuntija tai toimittaja ei koskaan vastaa kritiikkiin
    - Ylimielisyys

    VastaaPoista
  2. Vhh-puolella paljon hallaa on tehnyt yksi erittäin aktiivinen kirjoittaja, jolle minkäänlainen konsensus tai laaja-alainen näkemys ei ole vaihtoehto. Ärhäkkä oppositio-asenne virallisen koulutuksen saaneita kohtaan, vaikka olisivat sopuisiakin, on leimannut keskusteluita. Taustalla on lahkosaarnaja-perinnettä aivan kirjaimellisesti. Tämä ei ole suinkaan kaikkien lähtökohta, mutta sopuisammat persoonat valitettavasti jäävät helposti pimentoon.

    VastaaPoista
  3. Viimeisen vuoden aikana olen nähnyt kolme ohjelmaa Suomen televisiossa vhh:sta ja jokaisessa vhh:ta noudattava esimerkkihenkilö on paistanut pekonia. Odotan jo innolla seuraavaa ohjelmaa.

    Syy siihen että äärilaitojen mielipiteet tulevat tuota penäämääsi sopumielipidettä paremmin esille johtunee siitä että media rakastaa vastakkainasetteluita ja kaikenlaisia ääri-ilmiöitä (eli siis uutisia!).

    VastaaPoista
  4. Ainiin. Unohtu kehua. Hyvä kirjoitus.
    :)

    VastaaPoista
  5. Olen silti aistinut karppausinfossa uutta suuntaa: Nuoria, koulutettjua, kriittisiä ja medialukutaitoisia. PubMed-käyttäjiä heti kun vinkittää. Jotka eivät etsi auktoriteettia, vaan ihan oikeasti tietoa itse, eri osapuolia arvioiden ja kuunnellen. Veikkaan että touhu alkaa vihdoin vähitellen viisastua.

    (terv. Hullu luumu)

    VastaaPoista
  6. Hyvä kirjoitus!!! Itse olen pyrkinyt vähentämään huonoja hiilareita, valkoista sokeria, vehnäjauhoa tms. jättämällä pastat, vaalean leivän ja kahviherkut pois. En kuitenkaan paistele pekonia ja pihviannoksiakaan jatkuvasti. Tosin näin kesällä grillattu liha tai kala maistuu kesäisen salaatin kera. Totuus taitaa kuitenkin olla ettei media "suostu" sopuratkaisuun vaan ne äärimmäisyydet kaivetaan esille väkisinkin. Muutenkin lukiessani blogiasi huomaan sinulla olevan minun tyyliin sopivia ajatuksia.

    VastaaPoista
  7. Tavoiteltava pyrkimys tuo asenne "ihmetellään ja kokeillaan yhdessä". Isolla tasolla on tosiaan käynyt niin, että rasvakeskustelu on vienyt huomion monelta muulta asialta. Yksi surullisimpia asioita on se, että ravitsemuseliittin juuttuessa rasvoihin myös suuri ravitsemusasiantuntijajoukko (me rivimiehet ja -naiset) on kaventunut monen ulkopuolisen silmissä pelkäksi tyydyttyneen rasvan jahtaajaksi ja lautasmallin promoottoriksi. Väitän, että kaikki se hyvän lisäksi mitä Pohjois-Karjala projektin perinne on aiheuttanut, on sen hengessä käyty rasvakeskustelu myös ollut omiaan huonontamaan meidän julkisuuskuvaa. Liian kapea-alaista keskustelua.

    Mikrotasolla vääntö ja säätö on edistänyt asioita. Ainakin omalla kohdalla, väännöstä ja pienestä kiihkosta, on saanut lisäpotkua opiskella asiat paremmin. Kiitos Jarille, Mirkalle ja kaikille muillekin, jotka ovat kanssani jaksaneet vääntää. Tämä on ollut hurjan mielenkiintoista.

    VastaaPoista
  8. Keskustelun ytimessä on valitettasti koko ajan ruoka-aineet tai ravintoaineet ja niiden mahdolliset/todennäköiset terveysvaikutukset. Eli ravitsemusta ja ruokailua suoritetaan. Ja siitäkös stressia pukkaa ja varmasti keho siihen reagoi. Kukaan ei syö pelkästään yhtä ruoka-ainetta tai saa elimistöönsä vain yhtä ravintoainetta. Lopputuloshan on erittäin monen tekijän summa ja tätä faktaa "ruokatappelussa" ei ole tuotu esiin. Ei siis nähdä metsää puilta.

    Eräs some-kirjoittaja pääsi mielestäni asian ytimeen. Hän oli vieraillut ulkomailla toisessa ruokakulttuurissa. Ateriat syödään tiettynä kellonaikoina. Ruokailu tapahtuu rauhassa, kiireettömästi, perheen ja ystävien kesken. Tähän opitaan lapsesta pitäen. Ruoka ja ruokahetki on siis arvossaan käytännön tasolla, ei pelkästään puheissa.

    Ylipainoisia ihmisiä näkyi erittäin vähän. Kirjoittaja uskoo perimällä olevan vaikutuksensa, mutta pääpointti löytyy ruokakulttuurista.

    VastaaPoista
  9. (Ravitsemus)tieteeseen kuuluu olennaisena osana ihmettely, avoimuus uudelle, kriittisyys ja etsiminen. Kaikenlainen yhden totuuden fanaattinen julistaminen on tästä kaukana. Niin paljon kuin meitä rasvitsemustieteilijöitä on viime aikoina parjattukin, niin itse kuitenkin tunnen useita avarakatseisia, uteliaita ja sopivan kriittisiä yksilöitä.

    Mitä rasva-hiilarikeskusteluun tulee, niin näkisin kuitenkin, että keskusteluissa on ollut usein monia muitakin tasoja kuin vain pelkkä keskustelu optimaalisista rasvan ja hiilarien energiaprosenttiosuuksista.

    VastaaPoista
  10. Sanna: juu kyllä minäkin pidän meidän ammattikuntaa varsin avarakatseisena. Samoin kuin monia vaihtoehtoiseltakin puolelta. Ongelma on lähinnä tämä esillä oleva keskustelu ja sen kärjistyminen. Haluaisinkin keskustelua uusille urille osin senkin vuoksi että ammattikuntamme pääsisi näyttämään toisiakin puoliaan - kuten Reijokin totesi.

    Mirka: no tulithan sinäkin kaapista sen keho.net tittelin kera :) Ja toivotaan ja uskotaan.

    VastaaPoista
  11. Lisäilin jutun loppuun uuden PS:n koska en sitä tajunnut sanoa ihan noin alkuperäisessä jutussani.

    VastaaPoista
  12. Yhteisiä teemoja todellakin on ja hyvin olennaisia, ja se on tiedostettu myös Karppausinfossa muutamaa jäärää lukuunottamatta. Jako tuskin meneekään karppi-VT -linjalla, vaan molemmat leirit hajoavat tässä kysymyksessä.

    Hyvä, kokoava kirjoitus.

    VastaaPoista
  13. Hienoja kirjoituksia. Kiitos niistä... tätä lukiessa palasi mieleen muutama päivä sitten bongaamani lainaus/lausahdus...

    ”Seek the company of those who seek the truth, and run away from those who have found it”
    -Vaclav Havel

    VastaaPoista
  14. Tuskin kalan syöntikään on kynnyskysymys, mongolian paimentolaiset ja maasait noin esimerkiksi tuntuvat pärjäävän ihan hyvin ilman kalaa.

    Lisäksi kalan syönnillä on vähintään yhtä vakavia ympäristövaikutuksia kuin lehmien piereskelyllä. Perimmäinen ongelma on tietysti se, että ihmisiä on liikaa, mutta kannattaa tosiaan miettiä, missä määrin ihmisiä oikeasti kalansyöntiin kannustaa. Ihmiset jostain syystä tuntuvat ajattelevan, että kala olisi jotenkin luontoystävällisempi tai "hipimpi" vaihtoehto kuin pihvi, mutta ei se asia ihan niinkään ole.

    Muuten loistava kirjoitus.

    *P*

    VastaaPoista
  15. Tasapaino kaikessa on hyvä ohjenuora. Se on sitä yin-yangia. Olen todellakin samaa mieltä Patrikin kanssa että nyrkit piiloon ja avokätisesti avustamaan toisiamme hyvin ruokatottumusten eteenpäin viemiseksi. Minä kaipaan että energisisällön sijasta keskusteltaisiin ruuan ravintoarvoista, vitamiineista ,mineraaleista. Voiko se olla niin että syötättää enemmän sellaista ruokaa jossa nämä arvot on alhaiset, sen takia että keho haluaa täyttää ne kiintiöt kuitenkin, ja silloin tulee syötyä liikaa jos ajatellaan energiapuolta. Suurin osa syödystä ruuasta olisi siis arvotonta ihmisen elimistölle. Joku, en muista kuka (luin sen joku aika sitten) oli laskenut että ihminen pärjää erittäin vähällä grammamäärällä ruokaa päivässä jos se on ravinnollista. Me syödään ehkä 2-4 kertaa enemmän grammoja kuin tarvittais jos syötäis vain optimaalisesti.

    VastaaPoista
  16. P: tuolla kalansyöntiongelmalla itse asiassa tarkoitin just tuota ravitsemus vs ekologisuus -aspektia. Ympäristöteemat kun tullee väkisinkin mukaan ravitsemuspolitiikkaan ja tästä en ainakaan itse ihan tiedä mitä mieltä olisin.

    VastaaPoista
  17. Hieno avaus keskustelevaan suuntaan Patrik. Olisi tosiaan aika ryhtyä etsimään ratkaisuja sen sijaan että ongelmia paisutellaan. Oli näkemys miten "äärilaidassa" tahansa niin on paljon asioita joista varmasti kaikki ovat yhtäkin mieltä (kuten tuossa luettelit), voitaisiin vaikka keskittyä näihin nyt alkuun ja ryhtyä hommiin ihmisten terveyden puolesta :)

    VastaaPoista
  18. Hieno kirjoitus ja vielä hienompaa, että sen kirjoitit sinä, joka olet näkyvästi mukana julkisessa keskustelussa ja varmasti suht neuraalilla tavalla, kun verrataan moniin muihin. Nostaisin yhteisiksi intresseiksi myös ikääntyneen väestön ruokailun ja nimenomaan mahdollisuuden yhteisöllisyyden ruokailuun, en tarkoita vain ruoan laatua. Samoin muu laitosruokailu kouluruokailun lisäksi, kuten sairaalaruoka, kaipaisi jytkyä remonttia.

    Mutta kuten Mirkakin mainitsee aistivansa uudenlaista, raikasta suuntaa, minäkin näen ja koen jonkin vähän joustavamman ja tilavamman tekevän tuloaan tiukkapipoisen omissa leireissä kököttämisen sijaan. Enkä puhu nyt vähiten itsestäni henkilökohtaisesti. Ja siitähän tämä sinunkin kirjoituksesi on hyvä esimerkki, samoin tässä kommenttiosiossa käyty avoin ja asiallinen, hyväksyvä keskustelu.

    Viva la Finlande! Vielä tästä makroaine- ja rasvasuosta noustaan ruokakulttuurin uuteen kukoistukseen. Ja sitä paitsi: ilman idealismia ja naiiviakin uskoa parempaan mikään ei muutu. Eläköön niillekin.

    VastaaPoista
  19. Haluaisin sanoa, että myös virallispuolella on mielestäni melko kapeakatseisia ajattelijoita. Olen itse ravitsemustieteen opiskelija ja haluan ajatella omilla aivoillani ja suhtaudun kriittisesti annettuun tietoon. Meidän opiskelijoiden joukossa kaipaisin enemmän tämmöistä kriittistä asennetta ja kyseenalaistamista, ei vain otettaisi valmiina sitä mitä opettajat ja muut asiantuntijat meille sanovat. Koska opettajien asenne näyttää helposti tarttuvan myös opiskelijoihin, olisi heidän mielestäni korrektia puhua esim. karppaamisesta tai antti heikkilästä ammattinsa edellyttämällä sivistyneisyydellä. Onneksi poikkeuksiakin meidän opiskelijoiden keskuudesta löytyy.

    VastaaPoista
  20. Ja vielä tuohon äsköiseen lisäten.. Pointtini oli siis se, että jos vastakkainasettelu alkaa jo opiskeluvaiheessa, niin tuskin se työelämään tultaessa muuttuu enää suvaitsevaiseksi.

    VastaaPoista
  21. Kiitän Patrik:a kouluruoka-aiheen nostamisesta pinnalle. Samalla kiinnitän huomiota tämän keskusteluketjun kuitenkin jatkavan suurimmaksi osaksi ravintoainetasolla;) Ja totean itsekin miettineeni kauan kommenttia sitä varsinaisesti kouluruoka-aiheesta löytämättä. Niin paljon on sanottu. Esim. Ruokatiedon arkistoista löytyy uutisointia kouluruokailun hälyyttävästä tilasta "jo" vuodelta 2005. Kouluruokailun hyväksi on jo tehtykin paljon (mm. Sre), mutta vaikutus on näemmä ollut epätasaista.
    Olenko etäsuomalaisena uutispimennossa vai onko vaikutusten uutisointi todella ollut matalan proofiilin uutisointia vrt. myyntiotsikot? Eikö salaattibaarin tuominen kouluun (Skolmat) olisi ollut ruokasodassa voitto molemmille osapuolille ja siksi suurien otsikoiden arvoinen?
    Merin kommentti on minusta keskusteluketjun Patrikin "isojen linjausten"-aiheen helmi. On olemassa joukkoruokailua 24h, joka ansaitsee myös keskustelua ja ehkä jopa enemmän kuin kouluruokailu. Toivon, että kouluruokailussa tapahtuva kehitys tulee myös näiden tahojen avuksi.

    VastaaPoista
  22. Asioita on hyvä pohtia.
    Huolestuttavinta on jatkuvasti lisääntyvä lihavuus ja siihen liiityvät aineenvaihduntasairaudet.
    Terveydenhuollon vastaanotoilla ravitsemusohjeistus on ollut pääsääntöiseti (on edelleenkin) hh-painotteista ja rasvojen osalta tyydyttyneitä/kovia vieroksuvia, niistä pois ohjaavia. Terveystavoitteeseen pyritään hyvin lääkepainotteisesti.
    Tilastojen kehittymisestä voidaan kuitenkin nähdä "perushoitojen/-terveydenhuollon tehottomuus. Vain jo sairastuneiden hoidossa ollaan edetty tavattomasti, erityisesti tappavissa valtimotaudeissa.
    Esimerkiksi lääkärikunnan sisäinen ravitsemuskeskustelu on uskomattoman pinnallista. Ajattelu on lukkiutunut vuosikymenien takaisiin havaintoihin ja potilasohjaus perustuut edelleen niihin.
    Edistymisen takaamiseksi on "seisovaa vettä" hämmennettävä edelleen energisesti. Saattaa olla, että tämä pahoittaa mieliä. Kuitenkin saavutettujen tulosten perusteella on ilmiselvää, että lähes kaikki on edelleen kyseenalaistettava potilaiden ravitsemuksellisessa ohjauksessa.

    VastaaPoista
  23. Timo: jos tulkitsen tuota oikein niin ajattelet että toisenlaisella hiilihydraatti-tyyd. rasva -ohjeistuksella olisi saatu parempia tuloksia.

    Voi olla, mutta pidän pienempänä seikkana mihin makrosuhteisiin siellä ohjataan vaikka se toki vaikuttaa hieman ruokavalion laatuasioihin. Nykyiselläkin ohjeistuksella on kehotettu syömään kalaa, kasviksia, syömään kunnon aterioita, tekemään ruokaa itse mutta ei ne tulokset mitään huikeita ole. Isompana seikkana pitäisin että näihin kiistattomiin asioihin saataisiin enemmän osaamista ja painotusta koko terveydenhuollossa yhä enemmän ehkäisevään työhön. Ei nykyisillä ehkäisevän työn resursseilla mitään kummoisia tuloksia oikein voikaan odottaa oli ruokavaliolinjaus mikä vaan.

    Ja kaipaan siis puhuria ja huomiota näihin yhteisiin teemoihin. Kritiikkiä pitää olla ja debattia - mutta joskus voisi puhaltaa samaankin hiileen mitä näkee liian harvoin.

    Minusta on mielenkiintoista ja hieman valitettavaa että kaksi hiilihydraattietoisuuden näkyvämpää ja asiallista toimijaa (Jari & Timo) tuntuvat tässä kommenttiketjussa pitävän sitkeimmin kiinni vanhoista asetelmista. En minä tässä mitään hyssyttelyä ja hiljaisuutta erimielisyysasioista kuitenkaan aja takaa.

    VastaaPoista
  24. Olenkohan tullut suljetuksi keskustelun ulkopuolelle Patrik?
    Kommenttiosia ei enää huoli mielipidettäni - se karkasi bittiavaruuteen.
    Valitan, jos "keskustelu" etenee näin.

    VastaaPoista
  25. "Virallisterveellisellä" puolella on suhtauduttu liian pitkään kielteisesti ravintolisien käyttöön, vaikka hyvin tiedetään, että suuri osa väestöstä – etenkin kroonisesti sairaat ihmiset – potee erilaisten suojaravintotekijöiden puutteita. Vasta viime vuonna (2010) viranomainen antoi ensimmäisen kerran ohjeen koko kansalle syödä D-vitamiinia purkista joka päivä ympäri vuoden. Sitä ennen oli pelkästään peloteltu yliannostuksen vaaroilla. Tämä ei ole suinkaan ainoa terveyteen suotuisasti vaikuttava ravintolisä. Esim. uuden tutkimuksen mukaan tulevan äidin vitamiinien syönti jo kuukautta ennen raskautta ja sen ensimmäisen kolmanneksen aikana vähentää autismin ja sen sukuisten neurologisten häiriöiden riskiä 40 % (heinäkuun 2011 Epidemiology). Tällaista ohjetta eivät neuvolat vielä osaa antaa. Lähes kaikkiin kroonisiin sairauksiin sekä ennenaikaisiin vanhenemismuutoksiin liittyy yhteisinä tekijöinä hapetusstressi ja krooninen matala-asteinen tulehdus (inflammaatio), joita voidaan ehkäistä, vaimentaa ja sammuttaa monilla ravintolisillä. Esimerkiksi EPA rasvahapppo, yli 2 gramman päiväannoksena, tehostaa keuhkosyövän sytostaattihoitoa ja ehkäisee sen sivuvaikutuksia (Cancer 2011). Tällaista annosta EPAa ei voi millään saada jatkuvasti pelkästä ruokavaliosta. Valitettavasti monet suomalaiset lääkärit eivät lue näitä tutkimuksia ja kieltävät potilailtaan ravintolisien käytön kuvitellen, että ne muka haittaisivat käypää hoitoa. Uusien kyselytutkimusten mukaan kuitenkin jo yli 70 % suomalaista käyttää ravintolisiä, joten lääkärikunnan ja ravitsemustieteilijöidenkin olisi syytä saada asiallista koulutusta niistä, ettei potilas-lääkärisuhteeseen synny tarpeetonta skismaa ja epäluottamusta. Korostan vielä sitä, ettei ravintolisien käyttö ole millään lailla ristiriidassa ruokaohjeiden eikä lääkityksen kanssa (joitakin harvinaisia poikkeuksia lukuunottomatta).

    VastaaPoista
  26. En ole blokannut mitään? Blogspot on ainakin kerran hävitellyt viestejä joten ehkä softa tökkii. Uutta yritystä vaan!

    VastaaPoista
  27. Ymmärrän ja ärryin turhasta. Tietenkin kismitti kadonnut tekele.
    Keskustelu jatkukoon!

    VastaaPoista
  28. Patrik, minusta ei kannata rakentaa leirejä (Jari & Timo). Ikäisilläni ihmisillä leireistä on sivusta seuranneena huono kokemus. Hakematta mieleen nousee tuhoaminen.

    Korostan sitä, että otan kantaa ravitsemusmielessä, kun ne liittyvät sairauteen ja erikoisesti metaboliasairauksiin ( metabolinen oireyhtymä, MetS päätetapahtumineen).
    Pidän itsestään selvänä. että järkevästi ajattelevalle paljastuu muutenkin mm ylipainon ja nivelrikon/Tules-sairauksien yhteys.

    Jouduin ikävä kyllä käymään näitä asioita aika tarkkaan läpi omien kokemusten kautta. Olen henkeni velkaa 1990-luvun alun lääketieteen osaamiselle.
    Mainitsen vielä nuoremmille senkin, että niinkin varhain kuin 1960-luvun alkuvuosina "pehmeitä" rasvoja suositettiin varhaisen kuoleman ehkäisemiseksi. Liikuntaan liittyi tietenkin hiilihydraattitankkaus. Liikuttu on ja noudatettu on ja kuitenkin piru meinasi nokkia.

    Jälkeenpäin näitä asioita itselleni selvitellessä onnistuin saamaan kirjastoista käsille myös varhaisen ajankohdan kiistan. Ei Ancel Keys ideoitaan ihan siitä vain läpi saanut. Vastakkain olivat tunnettu kolesteroli-hypoteesi JA triglyseridi-hypoteesi.
    Mainittu triglyseridi-hypoteesi oli omasta mielestäni varsin hyvin tutkimuksilla perusteltu. Tilanne ratkesi mieluummin mahti- kuin asiaperusteilla. Toivon, että nuoremmat tutkijat kaivaisivat tämän "oppikriisin" laajemmin luettavaksi. Niitä näkee tuskin koskaan lainailtavan.
    Digitalisoimattomat (ikänsä puolesta) tutkimukset on vaikea kirjastoista löytää ja omani elämäntapani mukaan käsiini saamat ovat aina väärässä paikassa/maassa/kateissa.

    Sen verran vielä tähän osioon (jos juttu kiinnostaa), että olen rakentanut ajatusmallini sille, minkä osaan; oletukseen ja laitteelliseen tuloksen testaukseen. Epidemiologiset tutkimukset olen jättänyt syrjään niihin liittyvien vaikeasti halliitavien ongelmien vuoksi.

    Kun sairaista on kyse, tiedän jatkuvan (läpivuorokautinen esim 5 min. välein ja ainakin viikon rupeamana) sokerimittauksen merkityksen ja syömisten välisen yhteyden. Mistäpä metaboolikko muuten oppisi ruuan, liikunnan ja lääkityksen yhteyden - nimenomaan oppisi. Neuvoja kyllä tulee joka lähtöön - haukkumisiakin. Jokainen oppija/oppinut sitten kuitenkin käsitllään tieteessä vähän vinoon katsottuna "yksittäistapauksena".

    Viime vuosina olen lisäksi jokseenkin turhaan suorastaan vaatinut uusien tutkimus- ja potlastukimuslaitteiden käyttöön saamista. Näillä vertenkuvasta voidaan jo monia vuosia (kuinka monia?) aikaisemmiin nähdä ennakkoon tuleva metaboolikko, mikä päätetapahtuma itse kullekin aikojen kuluttua ilmestyykään. Tällä olen tarkoittanut 1H NMR- nimellä tunnettua menetelmää, metabonomiikkaa. Kaipaan kipeästi sellaista jopa ostopalveluksi potilastyöhön.

    Mikäli asiallista keskustelua halutaan jatkaa, yksityiskohtiin voidaan palata toiveiden mukaan. Parhainta tietenkin olisi, jos maailmalla parhaiten tunnetut tutkijamme siihen osallistuisivat. Toistaiseksi tärkeiden asioiden käsittely on ollut paljon "juupas eipäs" tasoa ja "ikuisten totuuksien" laukomista.
    Itselleen toimivia menettelytapoja etsivä kansalainen on ollut vähintäinkin epätietoinen. Lääkitys hoidetaan toisaalla ja neuvot saadaan toisaalta (jos saadaan). Potilaan tilanne ei ole tyydyttävä. Enempään pitää pystyä.

    VastaaPoista
  29. Tästä sainkin mieleen mahdollisesti uuden blogautuksen aiheen. Nimittäin ainakaan itselläni rasvakäsitykseeni ei liity kolesteroli oikein mitenkään - ja pidän sitä muutenkin aika pikkujuttuna eli mittauksena kymmenien mahdollisten joukossa. Kyllä ne taustat on muualla mikä lienee siis joskus oman blogautuksen aihe.

    Ja nuo -60 luvun ravitsemuspoliittiset taustat on ainakin osin "luettuna", mutta ei ne yllättäneet. Melkein jokainen linjaus on vain yksinkertaistus ja osatotuus.

    Terveydenhuollossa voisi monimoni asia olla todella varmaan paljon paremmassa jamassa. Voin olla väärässä mutta pidän useimpia niistä asioista enemmän resurssikysymyksenä. Ei voi olla hyviä laitteita, tietoja ja aikaa jos ei ole rahaa.

    VastaaPoista
  30. Olet Patrik osittain väärässä. Resurssipulasta ei ole kysymys. Kysymys on käytettävien resurssien oikeasta ohjaamisesta.
    Koskaan ei ole ollut näin paljon resursseja käytössä. Niitä käytetään mm ruokaan liittyen vanhan toistamiseen ja väitteet tukevat itseään. Totuuden kyseenalaistaminen puuttuu jokseenkin kokonaan -j se jopa kielletään.
    Aletaan hommiin!

    VastaaPoista
  31. Joo. Tuossa on varmaan kyllä perää.

    VastaaPoista
  32. Miten voisimme yhdistää kahden erilleen ajautuneen ammattikunnan panoksen

    1. Jo metaboliasairauksista kärsivien hoidon tehostamiseksi

    2. Metaboliasairauksien uhkan alla elävien ennusteen parantamiseksi ennaltaehkäisyä tehostaen.

    Tietojen mukaan 40% kansasta on perimänsä puolesta altistettuja mm T2DM:n, sydän- ja aivohalvaukseen ym hoidoiltaan hyvin vaativiin ja kalliisiin sairauksiin.

    Luulen jo pystyväni näkemään sen asian yli, että oppivaatimukset hyväksytysti suorittanut ravitsemuksen osaava maisteri tai lääketieteen lisenssiaatti ei hevin luovu oppinsa perusteista puhumattakaan, että kyseenalaistaisi niitä. Tästä asetelmasta on kuitenkin vaikea edetä.
    Olemmeko siis kaikki edelleen tiukasti "oikeassa" vai pystymmekö kokeilemaan ja kokemusten kautta hyväksymään vaiihtoehtoja?

    Elimistön hyvin monimutkainen sokereiden ja rasvojen välinen vuorovaikutus on erittäin riippuvainen aineenvaihdunnalle tarjotuista raaka-aineista, ruuasta.
    Pystyisimmekö tähän?

    VastaaPoista
  33. Hyvää viikonalkua kaikille!
    Alkoi tuntumaan, että olen tulpannut hyvin alkaneen keskustelun ammattiriippuvaisella asenteella; "joka härjillä kyntää. se härjistä puhuu".

    Ruotsalainen toisinajattelija, lääkäri Annika Dahlqvist referoi tuoreesti lääkäritutkija Jörgen Vesti Nielsenin näkemystä (pitkä) daibeteksesta ja keskeisten makroravinteiden yhteydestä:

    http://annikadahlqvist.com/2011/06/18/jorgen-vesti-nielsen-om-diabetesbehandling/

    Avaisiko tämä ajattelun solmua myös meillä? Tunnetusti Ruotsi on ollut uudenlaisessa ravitsemusajattelussa maailmanlaajuisesti edelläkävijä. Ruotsalaisilla ei ole toisaalta samoja historiallisia "tiederasitteita", joita meillä on tai vaikkapa amerikkalaisilla.
    Toivotan ennakkoluulottomia lukuhetkiä.

    VastaaPoista
  34. Minulta ehkä hieman menee ohi mitä ajat takaa?

    Itse ajan takaa sitä, että keskustelu olisi enemmän näissä yhteisissä teemoissa jotka sitten lievittävät metaboliasairauksia ja ehkäisyä joihin toivoit ratkaisua: kasvikset, ateriarytmit, voimavarat, kunnon ateriat, tunnesyömiset jne.. Painonhallinnan asiakastyössä täällä ne asiat kuitenkin ovat jotka tuntuu pohjimmiltaan ratkaisevan mm. painonhallinta-asioita (joiden mukana se metaboliakin sitten paljon liikkuu). Siellä on rooli myös makrojakaumille muiden asioiden joukossa, ei se merkityksetön ole lainkaan mutta ei myöskään kaiken ratkaiseva. Näin minä tämän koen.

    Mutta sain kuitenkin fiiliksen, että ajat takaa yhä tätä rasva/hh makrojen jakaumaa. Ja koko juttuni aihe oli kuitenkin että alan olemaan hiukka nuutunut siihen debattiin. Kuten todettua VHH on vaihtoehto, pidän sen mukana omassa työssäni ja pidän sen ajatuksen myös viestissäni. Ja sitten tärkeämpiin teemoihin...

    Mutta mitä sinä ajat takaa?

    VastaaPoista
  35. Hyvä kiteytys Patrikilta (22.06. 12.01). Painonhallinta lienee se ykkösasia metaboliasairauksien ehkäisystä puhuttaessa ja siihen taasen konstien pitäisi olla monet mutta yksilölliset.

    VastaaPoista
  36. Tässä blogissa puhutaan metabolisista häiriöistä, joista keskeisiä on metabolinen oireyhtymä. Jostakin kumman syystä keskustelussa vältetään sitä tosiasiaa, että kalaöljy korjaa metaboliseen oireyhtymään (MetS) kuuluvaa insuliiniresistenssiä ja rasvahäiriötä. Tämä ilmenee monista tutkimuksista, nyt viimeksi suuresta transeurooppalaisesta LIPGENE Human Dietary Intervention Studysta. Siinä tutkittiin neljää erilaista dieettiä, joista yhtä (HH-dieettiä) täydennettiin 1 grammalla etyyliesteröityä kalaöljyä. Se paransi merkitsevästi aterianjälkeisten verikokeiden tuloksia. Suurentunut plasman omega-3-pitoisuus vaikutti suotuisasti myös tulehduksen merkkiaineisiin (tulehdussytokiineihin) ja aineenvaihdunnan häiriöitä aiheuttaviin geeneihin. Tutkimus tukee aikaisempia raportteja. Lue lisää tästä
    http://www.tritolonen.fi/index.php?page=news&id=2088

    VastaaPoista
  37. Tässä vielä luettavaa hiilareiden yhteydestä Alzheimerin tautiin
    Seneff S, et al. Nutrition and Alzheimer's disease: The detrimental role of a high carbohydrate diet, Eur J Intern Med
    (2011), doi:10.1016/j.ejim.2010.12.017
    http://people.csail.mit.edu/seneff/EJIM_PUBLISHED.pdf

    VastaaPoista
  38. Kiva kun ketju jaksaa kiinnostaa!

    Ei sitä kalaöljyä missään vältellä :) Se ei vaan näytä tulevan kenenkään prioriteeteissa niin korkealla että sen sellaisenaan mainitsisi - omega-3 saanti pitää kyllä tavalla tai toisella hoitaa jokaisella kuntoon mutta eihän se yksinään tätä metaboliakokonaisuutta ratkaise. Kyllähän tässakin tekstissä kala mainitaan - ajatuksella että onko tulevaisuudessa mm. ympäristösyistä realistista kalaa syödä tarpeeksi ja siitä tullaan suoraan vaihtoehtoisiin ratkaisuihin joista kalaöljylisät ovat yksi hyvä vaihtoehto. Ja onhan kalaöljyt erittäin laajasti käytössä jo - kyse lienee lähinnä määristä mitä suositellaan.

    Alzheimer?! No liialliset huonot hiilarit ja fruktoosi on varmasti pahoja monellekin asialle mistä tuossa oli kysymys. Artikkeli jäi jo aiemmin mieleen, koska siinä oli poikkeuksellisen iso gäppi raflaavan otsikon ja toistaiseksi ohuen näytön kanssa. Hyvä artikkeli, kova otsikko.

    VastaaPoista
  39. Mitä ajan takaa (T.K.)?
    Varmaan ajamme molemmat takaa Metabolisen oireyhtymän moninaisten päätetapahtumien vähentämistä.
    Pyrin itse tähän elämäntapapainotteisesti, en niinkään mahtilääkityksin.

    Lääkärikunnan sisäisesssä keskustelussa elämäntapaohjaus on jokseenkin nihiloitu, mikä johtuu osaamattomuudesta. Erilaisissa kirjoitteluissa varsinkin "denialisti"-arvonimeä viljelevät (rasvamafian edustajat) sivuuttavat teeman yhdellä hurskaalla lauseella - ilman katekismuksen osiota "Mitä se on".

    Vähän aikaa sitten professori Pekka Puska THL:n seurantaan viitaten kertoi suomalaisten elinvuosien odotusarvon taas kasvaneen.
    Toinen havainto oli kummankin sukupuolen ylipainon lisääntyminen, miehillä enemmän.

    Molempiin havaintoihin voi liittää kysymyksen.

    1. elämänodotus: minkä laatuisena - terveenä ja suosituskykyisenä vain runsaasti lääkittynä kroonikkona?

    2. miksi lihomme vuosikymmenien intensiivisestä ohjeistuksesta huolimatta.

    Ylipainoon liittyy useimmiten metaboliataudin siemen. Kysymys on vain itämisajasta.

    Olemmeko edelleen täysin varmoja, että hallitsemme tilanteen 50-60E% hiilihydraattisuosituksella. Samahan pätee ympäri maailman - ja ylipaino ml metaboliasairaudet lisääntyvät huimaa vauhtia, jossakin jo yli 10% vuosivauhdilla.

    Olen lukuisia vuosia esittänyt ravitsemusoppien kyseenalaistamista - ja lunta on tullut tupaan.
    Nyt kansa näyttää laajasti kyseenalaistavan (HS:n artikkelin 21.06.). Onko kansa aina väärässä? Onko kansa taas kerran huijattavissa? Ovat huijareina tällä kertaa "denialistit"?
    Ainakin teollisuus ja kauppa ovat muutoksesta huolissaan.

    Viittaat moniin mielenkiintoisin alateemoihin ravitsemuksen sisällä. Pitäisikö keskittyä kaikkein keskeisimpiin, jottei ajauduta suolle.
    Löytyisikö ravitsemuksesta vastaavaa ydinkysymystä kuin viinalla läträämisestä: "Miksi Jeppe juo"?

    VastaaPoista
  40. Sydänterveyden edellyttämän kalaöljyn omega-3-rasvahappojen tarpeellinen päivittäinen määrä on vielä jossakin määrin epäselvä, jopa terveydenhuollon ja ravitsemuksen ammattihenkilöille. Suomalaisten nykyinen keskimääräinen saanti ravinnosta lienee3 alle 100 mg:n paikkeilla päivää kohti, mikä näkyy hyvin veren rasvahappoanalyyseissa. Omega-3-pitoisuus on usein aivan liian pieni. Moni luulee saavansa esim. lohesta runsaasti omega-3:a. Tosiasiassa pitoisuudet ovat vähentyneet puoleen viimeisten 10 vuoden aikana. Syynä ovat muutokset kalan ruokinnassa.

    Sydänterveys edellyttää vähintään 250 mg omega-3-rasvahappoja päivässä, kirjoittavat kanadalaiset tutkijat kesäkuun British Journal of Nutrition -lehdessä (doi: 10.1017/S0007114511001644). Tämä suositus koskee vain täysin terveitä aikuisia.

    Sepelvaltimo- ja sydäntautia poteva henkilö tarvitsee kalaöljyn omega-3-rasvahappoja enemmän, 1–4 grammaa päivässä. Kalaöljyä pitää siis ottaa ruoan lisänä, mieluiten väkevöitynä, etyyliesteröidyssä muodossa. Tämä käy ilmi mm. GISSI-FH-raportista, josta voi lukea englanniksi tästä linkistä
    http://www.theheart.org/article/898959.do

    Länsimaalaiset ja japanilaiset kardiologit näyttävät olevan erimielisiä siitä, mikä kalaöljyn koostumus olisi paras sydänterveydelle. Länsimaissa uskotaan etyyliesteröidyn EPA:n ja DHA:n yhdistelmään (joka on rekisteröity lääkkeeksikin monissa maissa, ei kuitenkaan vielä Suomessa, jossa sitä saa vapaasti ravintolisänä), japanilaiset uskovat, että sydän- ja valtimoterveyteen parhaiten vaikuttava omega-3 on EPA, ja että DHA on vain tehoton sivustakatsoja.
    http://20.fi/4372
    Aiheesta voi lukea myös suomeksi
    http://20.fi/4373

    Elintarviketeollisuus yrittää harhauttaa kuluttajaa antamalla ymmärtää, että kasviöljyn ALA olisi kalaöljyn veroista. Tuorein näkemäni esimerkki on Fazerin leipämainos, jonka mukaan tuotteessa muka olisi "terveellisiä omega-3-rasvahappoja").

    Olen yrittänyt selvittää näiden kahden omega-3:n lähteen eroja Kalaöljyoppaassani
    http://20.fi/4371

    VastaaPoista
  41. Niin, voisihan tuon hiilihydraattisuosituksen laajentaa vaikkapa haarukkaan 10-70 E%, niin saataisiin lähes kaikki ihmiset syömään suositusten mukaan :)

    VastaaPoista
  42. Timo: minusta katsot asiaa lääkärin silmin ja synkältähän se silloin näyttää. Lääkärin vastaanoton tyypillisellä kestolla ja keskimääräisillä tiedoilla elintapaohjaus on toivotonta ja kääntyy helposti vain reseptien kirjoitteluksi - ja jos elintapaohjeita annetaan niin ne voi tulla aika vanhoilla tai yksisilmäisillä tiedoilla. Lääkärikään ei voi osata kaikkea. Ja siksi lääkärin ei pidäkään olla se ohjaava henkilö. Tässä maassa on monta mainiosti toimivaa yksikköä jossa lääkärille ei yritetäkään sälyttää tätä osaamisen aluetta vaan elintapaohjauksen hoitavat ravterapeutit ja terveydenhoitajat. Ja eivät he tuijota noita hiilarilukuja tai hoida vain lääkkeillä.

    Niin sen pitää mennä. Katastrofihan se on jos ajattelee että lääkärit tämänkin hoitaa. Mutta ei se ole lääkäreiden homma vaikka auttaahan se jos lääkärilläkin on aikaa ja tietoa auttaa asiassa. Ja resursseja tarvitaan nimenomaan siihen että terveydenhoitajille/rav terapeuteille saataisiin näitä hoitokontakteja (=enemmän työntekijöitä) ja koulutusta - enemmän tälle kaiketi olisi tarvetta yhä. Varsinkin niille kontakteille.

    Näin minä tämän näen. Ja moni muukin koska siihenn suuntaan ehkäisytyö on menossa.

    VastaaPoista
  43. PS edelliseen

    Sain halkosouvin jälkeen pikakatsottaviksi Kirsi Pietiläisen esitelmädiat.
    Mielenkiintoista!
    Vielä kunnollisia seurantoja sokeritasapainon, lipidien jne muutoksista ja vaikutuksista lääkemääriin niin... That´s it.

    VastaaPoista
  44. Tarkoitat siis Patrik, että lisää potilaita haukkuvia diabeteshoitajia ja ravintoterapeutteja?
    Mielestäni neuvonnan sisällön tulee muuttua oleellisesti ja yksilölle sopivaksi mm ravintosisällön osalta. Silloin edetään.

    VastaaPoista
  45. Kuinka monessa kunnassa pääsee ravintoterapeutin juttusille, ennen kuin jo on sairas (=diabeetikko)?
    Monissa kunnissa nuo rav.terapeutit ovat niin ylityöllistettyjä, että kaikki potilaat eivät tuonne pääse, vaikka ravinto-ohjausta tarvitsisivat monet muutkin. Ja myös sitä epävirallistakin opastusta (vhh), ei vaan tuota virallista "syö paljon ruisleipää ja vain vähän kevytleviä"
    nimim. joskus muinoin keliakia diagnoosin saanut - ja omin avuin oppeja löytänyt

    VastaaPoista
  46. Vastauksena kahteen edelliseen lainaus edellisestä viestistäni: "resursseja tarvitaan nimenomaan siihen että terveydenhoitajille/rav terapeuteille saataisiin näitä hoitokontakteja (=enemmän työntekijöitä) ja koulutusta".

    Potilaiden saamaan haukkumiskohteluun olen törmännyt kaikkien terveydenhuollon ammattikuntien kohdalla - myös jalkahoitajilta, lääkäreiltä, hammaslääkäreiltä, psykologeilta jne... Ei se ole mikään ammattikunnan piirre. Se on osaamisen/sopivuuden puutetta ja siksikin koulutusta tarvitaan.

    VastaaPoista
  47. Patrikin haukkujien listaan lisäisin vielä diabeteshoitajat, jotka ovat lääketehtaan kouluttamia. Kuuntelimme taannoin tri Timo Kuuselan kanssa silmät pyöreinä Helsingin diabetesyhdistyksen hoitajan esitelmän diabeteksen hoidosta. Joka ikisessä kalvossa oli lääketehtaan (Sanofo-Aventis) logo ja oppi tuli siis suoraan sieltä. Lääketeollisuuden intresseissähän on myydä mahdollisimman paljon ja pitkään lääkkeitä. Diabeetikot saavat kuulla hoitajilta kunniansa, jos uskaltavat kertoa poikkeavansa D-liiton ohjeista ja noudattavansa esim. VHH-dieettiä ja käyttävänsä ravintolisiä.

    VastaaPoista
  48. Metabolomiikka- ja proteomiikkatestit syrjäyttävät perinteisiä ravitsemus-terveystutkimuksia.

    Uusi italialainen ihmistutkimus osoittaa, että yksi gramman kapseli etyyliesteröityä kalaöljyä (E-EPA + E-DHA) parantaa veren rasvaprofiilia ja insuliiniresistenssin biomarkkereita rasvaisten aterioiden jälkeen. Tällainen kalaöljy ei nosta kokonaiskolesterolia eikä LDL:ää. Kalaöljy lisää myös adiponektiinin pitoisuutta, mikä puolestaan vähentää diabeteksen ja lihomisen riskiä.
    Tohtori Giuseppe Derosa Pavian yliopistosta johti tutkimusta, johon osallistui 167 potilasta (82 miestä ja 85 naista), jotka kaltaistettiin kahteen ryhmään. Toinen sai päivittäin kalaöljy- ja toinen lumekapselin kuusi kuukautta. Kalaöljyä saaneiden HDL-kolesteroli lisääntyi ja triglyseridit vähenivät. Insuliiniresistenssiä kuvaavat muuttujat paranivat. Tutkimus puoltaa E-EPA + E-DHA -yhdistelmän päivittäistä käyttöä insuliiniresistenssin, diabeteksen ja metabolisen oireyhtymän hoidossa.
    Effects of n-3 PUFA on insulin resistance after an oral fat load. European Journal of Lipid Science and Technology. doi: 10.1002/ejlt.201000504 http://20.fi/4414
    Nutraingredients.com 16.6.2011 http://20.fi/4415 A

    Aikaisemmin samanlaiset vaikutukset saatiin antamalla koehenkilöille E-EPAa.
    Tällaiset tutkimukset ja hoito kalaöljyllä ovat huomattavasti tehokkaampia kuin ravitsemusterapeuttien suosimat perinteiset ohjeet kalansyönnin lisäämiseksi. Esimerkiksi Kuopion yliopiston tutkimus osoitti aikoinaan, että verenpainepotilaat lisäsivät kalansyöntiään vain 10 % sen jälkeen kun lääkäri oli siihen kehottanut. Omega-kolmosten saanti lisääntyi minimaalisesti. Olisipa lääkäri älynnyt suositella kalaöljyä ravintolisänä, niin muutos ja terveysvaikutus olisi ollut suuri.

    Tein 1980-luvulla ravintolisätutkimusta yhdessä hollantilaisen TNO-instituutin kanssa. Osoitimme, että seleeni-, GLA- ja B6-vitamiinilisä paransivat merkittävästi lahtelaisen Tapanilan vanhainkodin asukkaiden vointia ja terveydentilaa. Ravitsemuksen muutoksilla ei olisi saatu aikaan vastaavaa, sillä laitoksen ruoka oli virallisten suositusten mukaista. Nyt TNO:n tutkija Ben van Ommen (principal scientist and program director of systems biology) tiivistääkin, kuinka hommaa tulee hoitaa ja arvioida: Ravitsemuslääketieteessä on aika siirtyä perinteisistä kyselytutkimuksista metabolomiikka- ja and proteomiikkateknologioihin, joilla saadaan nopeasti selville, kuinka ravitsemuksen muutokset ja ravintolisien käyttö vaikuttavat elimistössä stressitekijöihin ja sairauksien riskitekijöihin (markkereihin). Perinteiset konstit joutavat romukoppaan myös terveysväitteitä tukevissa tutkimuksissa. Ravintolisillä, lääkkeellisinä annoksina, saadaan kymmeniä, jopa satoja kertoja parempia vaikutuksia kuin pelkillä ruokaohjeilla. EFSA on hylännyt valtaosan noin 4000 terveysväiteanomuksesta, koska niitä on perusteltu vanhanaikaisilla tutkimuksilla. Jatkuu...

    VastaaPoista
  49. ...jatkoa

    Ihmisen terveystilan muutoksia on vaikea tutkia ja todeta, jos henkilö on lepotilassa. Sitä vastoin, muutokset näkyvät helposti, jos hänet pannaan esim. juoksemaan maratonia, tekemällä sokerirasitustesti tai rasitusEKG. Samalla tavalla ravitsemusta tulee tutkia stressitilanteissa, kuten edellä selostamassani italialaistutkimuksessa altistamalla rasvaiselle aterialle. Silloin hähdään, kuinka ihmisen säätelymekanismit pärjäävät metabolisissa stressitilanteissa, kuten esim. dieetti-interventioissa.

    Metabolomiikka- ja proteomiikkatesteissä voidaan havainnoida samanaikaisesti muutoksia yli 200 metaboliitissa ja 100 proteiinissa. Silloin nähdään kuinka ruokavalion muutos, esim. rasvainen tai VHH-ateria taikka ravintolisien käyttö vaikuttaa terveyden indikaattoreihin verrattuna ennen altistusta vallinneeseen tilaan. Perinteisillä keinoilla on vaikea osoittaa ruokavalion muutoksen vaikutusta terveyteen (päätetapahtumiin, kuten sydäninfarkteihin tai syöpään). Uusilla keinoilla voidaan osoittaa, minkälainen muutos on päätetapahtumien biologisiin markkereihin. Sillä tavalla voidaan selvittää testin vaikutusta terveyteen pikemmin kuin sairauteen. Lue lisää alla olevasta linkistä
    Nutraingredients.com 1.7.2011 http://20.fi/4423

    VastaaPoista
  50. Kaikki tutkimus on tervetullutta ja huomioitavaa, mutta en ole samaa mieltä monestakaan asiasta:

    - biologisten markkereiden yhä isompi esiinnostaminen sairauksien päätetapahtumien kustannuksella (näin sen ymmärsin). Tämä olisi loputon suo kun markkereita olisi loputtomasti - osa hyviä osa huonompia - , loputtomien komeponsoivin tekijöin ja markkereista on aina vielä matkaa siihen onko terveydella lopulta haittaa vai ei. Kolesteroli klassinen esimerkki. Markkereita tarvitaan ja käytetään mutta ei ne minusta mitään mullista tai syrjäytä - sairastuminen on minusta varsin konkreettinen ja parempi vastemuuttuja useimmissa tapauksissa, ei toki kaikissa.

    - ravintolisien korostaminen joskus jopa ruokavalioneuvonnan kustannuksella (näin minä tuo luin) - ehei... Ravintolisiä ruokavalioneuvonnan ohella - toki.

    - näin sivusilmällä seuranneenna toistaiseksi EFSAn terveysväittämäarviot ovat minun mielestäni menneet aika kohdilleen oman mielipiteeni kanssa. Kriteerit on aika tiukat, mutta niin pitääkin.

    - ja ei ravitsemustutkimusten endpointteja millään kyselytutkimuksilla pääsääntöisesti tehdä :)

    VastaaPoista
  51. Kolesteroli ja sen lääkitseminen ovatkin oiva esimerkki järjettömästä nykymenosta: Statiinien ainoa hyväksytty indikaatio (käyttörakoitus) on kolesterolin alentaminen, mutta lääkärit määräävät niitä muun muassa diabeetikoille ja aivohalvauksen sairastaneille potilaille, vaikka heidän kolesterolilukemansa olisivat aivan normaaleja. Kelan tilastojen mukaan noin 700 000 suomalaista syö statiineja, suurin osa heistä aivan turhaan. Se on paljon suurempi epäterve ja kansantaloudelle kalliimpi epäkohta kuin se, että ihmiset omalla kustannuksellaan syövät ravintolisiä (ravitsemusneuvonnan kanssa tai ilman), joista ei ole osoitettu mitään vaaraa eikä haittaa. Kaiken kukkuraksi kolesteroliteoria valtimotautien syytekijänä on osoittautunut virheelliseksi.

    Ravitsemustieteilijät ovat suhtautuneet ravintolisiin kuin kommarit lottiin sotien jälkeen: Heistä ei ole saanut virkkaa yhtään mitään hyvää. No, onneksi ravitsemusterapeutit ovat nyt kääntäneet ja kääntämässä kelkkaansa, kuten Duodecimin Ravitsemushoito-oppaasta (2009) ilmenee.

    Mitä ESFA:n tulee, niin akateemiset tutkijat ovat sen kanssa sotajalalla, ainakin pro- ja prebioottien suhteen. Voit lukea lisää Nutraingredients.comista:
    EFSA’s attitude problem causing “terminal damage”: Probiotic academics http://20.fi/451

    VastaaPoista
  52. No, heitetäänpä nyt sitten pikku haaste Patrikille, joka vaatii, että ravintolisiä saa suositella ainoastaan ravintoneuvonnan lisänä. Minkälaista ravintoneuvontaa annat amyotroofista lateraaliskleroosin ehkäisyyn (ALS) tai sitä sairastavalle ihmiselle, ennen kuin hänellae saa suositella E-vitamiinia, joka Harvard School of Public Health:in tutkimusten mukaan voi olla hyödyksi tämän taudin ehkäisyssä peinnöllisesti riskiryhmään kuuluville? Aikaisempi hollantilainen tutkimus osoitti, että ALS-tauti on vähäisempää säännöllisesti runsaimmin E-vitamiineja käyttävillä kuin muilla ihmisillä
    http://20.fi/4518
    Kerro meille, minkälainen ravitsemusneuvonta on tutkitusti tehokasta ALS-taudin ehkäisyssä tai hoidossa?

    VastaaPoista
  53. Tuohon haasteeseen on helppo vastata :) Ei mulla ole hajuakaan melko harvinaisen ALSin ravitsemushoidosta varsinkaan kun en ole tällaiseen asiakkaaseen vielä törmännyt itse. Ja jätän selvityksenkin siihen kun sellaiseen törmään. Mutta en ihan kättelyssä usko etteikö syömisellä johonkin osa-alueeseen siinäkin pystyttäisi vaikuttamaan vaikkei tutkimustietoa olisikaan. Meinaan että jos E-vitamiinilisästä voi olla hyötyä niin sitten kyllä syömisen parantamisesta laajemmin on aika saletisti hyötyä.

    Mutta varmaan se on selvää etten tarkoita kategorisesti etteikö ravintolisille olisi käyttöä ihan sellaisenaan. En vain noin yleisajatuksena pidä siitä, että ravintolisiä nähdään ratkaisuna mutta syömistä ei katsottaisi. Sehän on samaa kuin yleinen manailu siitä annetaan lääkkeitä, mutta ei anneta elintapaohjausta tai katsota asiakasta "kokonaisuutena". Eli en sano etteikö ravintolisiä SAA suositella ilman neuvontaa - totta kai saa. Mutta ei se mitään kovin hyvää hoitoa ole vaan medikalisaation yksi ilmentymä.

    Hassua muuten, että tästä kehkeytyy kuva jossa olisin ravintolisiä vastaan vaikka käytännössä useimmille asiakkaistani jotain lisää suosittelen.

    Taidanpa vääntää aiheesta jonkun gallupin tänne niin saa vähän laajempaa otosta asenteista ja katsotaan josko intoutuisin kirjoittamaan jotakin myös.

    VastaaPoista
  54. "Meinaan että jos E-vitamiinilisästä voi olla hyötyä niin sitten kyllä syömisen parantamisesta laajemmin on aika saletisti hyötyä." Tämä nyt on epätieteellisin argumentti, jonka olen ikinä nähnyt. Kertoisitko minkälaisesta ruokavaliosta saa saman määrän E-vitamiinia kuin en. tutkimuksessa annettiin?

    Jottei Patrikille jäisi pysyvästi väärää käsitystä (että minä määräisin tai suosittelisin ravintolisiä ilman ravinto-ohjausta) laitan malliksi kaksi äskettäin laatimaani itsehoidon opasta, joissa kummassakin on sekä ravitsemusopastusta että ravintolisätietoutta. Ravitsemusohjeet tosin poikkeavat radikaalisti esim. Diabetesliiton ja Sydänliiton ohjeista, joita esim. ruotsalaiset asiantuntijat hämmästelivät äskettäin FST5:n Spotlight-ohjelmassa.
    http://svenska.yle.fi/nyheter/artikel.php?id=216311*

    Tässä ne luvatut oppaat (joita on jaettu maksutta muutamia satoja tuhansia):

    Sydäntautien ehkäisy ja itsehoito
    http://www.tritolonen.fi/files/publishings/sydanopas_1.3/
    Hyvän diabeteshoidon opas
    http://www.tritolonen.fi/files/publishings/diabetesopas

    VastaaPoista
  55. Epätieteellinenhän se tutkimattomuudessaan on mutta kohtuulooginen lukuisten esimerkkien vuoksi. Enkä todellakaan tarkoittanut että syömisellä saataisiin nuo määrät E:tä vaan sitä että se kertoo vaikutusreitistä. Jos E-vitamiinilla on jokin vaikutusreitti taudinkuvaan (oli se sitten antioksidanttiefekti tai muu) niin se tuskin on vain ja ainoastaan E-vitamiinilla saavutettavissa vaan siihen voidaan vaikuttaa myös muilla ravinnon keinoin. Vähän kuin jos joku sanoisi että anemiasta voi toipua tehokkaasti vain rautalisällä, koska mitenkään muuten ei saa 100 mg rautaa ravinnosta. Ja unohdetaan samalla hyvän syömisen monet muut seikat jotka parantavat rautastatuksen paranemista - C-vitamiinit, proteiinit jne. Jolloin saadaan paitsi se spesifi hyöty raudan nostamiseen niin myös hyvän syömisen kaikki muut hyödyt. Vaikka esimerkki ei ehkä ole paras mahdollinen vaan tuli ekana mieleen, niin pidän kyllä kiinni siitä, että syömisen parantamisella voi parantaa oireilua jos E-vitamiinilisällä voi.

    Noin laajemminkin lähden kyllä siitä, että syöminen on niin perustavanlaatuinen asia että sillä voidaan vaikuttaa liki kaikkiin sairauksiin joko oireiluun tai taudin etenemiseen - me vain tiedämme tutkitusti vielä varsin vähän. Ja siksi syömistä kannattaisi katsoa jos terveydelleen jotain haluaa. Tuokin on epätieteellinen väite mutta pidän siitä silti kiinni :)

    Tyylikkäät oppaat! Uskon kyllä että pidät syömisenkin mukana mutta just siksi noi linkit ei menneet ihan kohdilleen. Siinä sydäntaudeissa kun ei ollut syömisestä mitään mutta ravintolisistä paljonkin :)

    No joo, katsomme asiaa aika eri kulmista - olisiko keskitie siinä että syömistä kannattaa katsoa ja ravintolisille on käyttöä. Painotukset ja keinot sitten vaihtelee.

    Se on nyt hyviä viikonloppuja kaikille ja itselleni uusi lomalle lähtö.

    VastaaPoista
  56. Sydänoppaassa on (sivulla 10) ennaltaehkäisyn periaatteita, joissa mukana suositus tupakan ja liian alkoholin välttämisestä, laihduttamisesta ja VHH-dieetin noudattamisesta. Se sisältää jo paljon ravitsemusasiaa.

    Muistin virkistämiseksi MOT: Kolesterolipommi
    13.09.2010, kesto: 28:04
    http://20.fi/4548

    Ohjelmalla – jossa Pekka Puska luimistellen yrittää puolustaa virallisterveellisiä suosituksia – on ollut mullistava vaikutus suomalaisten suhtautumiseen ns. asiantuntijoiden antamiin ravitsemusohjeisiin, eritoten väitteeseen tyydytyetyn maaeläinrasvasvan ja kolesterolin merkitykseen sydän- ja valtimotaudeissa. Kansa äänestää jaloillaan. Ja elintarviketeollisuus seuraa perässä.

    VastaaPoista
  57. SU.VI.MAX: Antioksidanit parantavat muistia

    Ranskan valtion tutkimuslaitos Institut National de la Santé Et de la Recherche Médicale (INSERM) teki vuosina 1994–2002 laajan vitamiini- ja hivenaine-supplementaatiotutkimuksen (Supplementation in Vitamins and Mineral Antioxidants (SU.VI.MAX), johon osallistui 4447 henkilöä, iältään 45–60 vuotta. Asetelma oli kaksoissokko. Puolet koehenkilöistä sai lumetta ja puolet pillerin, jonka sisältöä oli jokseenkin sama kuin vuonna 1986 kehittämäni Bio-Selen + Sinkki-valmisteen. [Olin tavannut Suvimax-tutkijat seleenikongressissa Sveitsin Avoriazissa, jossa luennoin Suomessa tällä valmisteella tekemistäme tutkimuksista. Ranskalaiset innostuivat itsekin tutkimaan tätä samaa antioksidantticocktailia.] Verumryhmän päiväannos sisälsi C-vitamiinia 120 mg, beetakaroteenia 6 mg, E-vitamiinia 30 mg, seleeniä 100 µg ja sinkkiä 20 mg.

    Noin kuusi vuotta vaikutusjakson jälkeen, vuosina 2007–2009 koehenkilöille tehtiin post-hoc neljä psykologista testiä, yhteensä kuusi kertaa. Tulokset osoittivat, että oikeita ravintolisä saaneiden verbaalinen muisti ja muut kognitiiviset toiminnat olivat paremmat kuin lumetta saaneiden verrokkien. Ravintolisä paransi verbaalista muistia kuitenkin vain tupakoimattomilla ja niillä, joiden seerumin C-vitamiinin pitoisuus oli pieni vaikutusjakson alussa.

    Johtopäätös: Tutkimus puoltaa antioksidanttien käyttöä verbaalisen muistin säilyttäjänä tietyissä tiloissa. Positiivinen vaikutus näyttää säilyvän monta vuotta ravintolisien käytön loputtuakin. Tutkimussuunnitelman ja aikaisemmin julkaistut raportit voi lukea Clinical Trials –sivulta.
    http://clinicaltrials.gov/ct2/show/NCT00272428

    French adults' cognitive performance after daily supplementation with antioxidant vitamins and minerals at nutritional doses: a post hoc analysis of the Supplementation in Vitamins and Mineral Antioxidants (SU.VI.MAX) trial. American Journal of Clinical Nutrition. August 2011
    http://www.ajcn.org/content/early/2011/07/20/ajcn.110.007815.abstract

    VastaaPoista
  58. Olen diabeteshoitaja erikoissairaanhoidossa ja olen todella tyrmistynyt lihavien ihmisten hoidosta. Kymmenen ENED viikon jälkeen potilas jatkaa samaa hiilihydraattivoittoista ruokavaliotaan Käypä hoito- ja VNR:n suositusten mukaisesti, jonka tuloksena paino nousee ennalleen. Osa laihduttajista menee laihdutusleikkaukseen. Kukaan ei puhu heille hiilihydraattien rajoittamisesta tai vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta. Lääkärit, ravitsemusterapeutit ja sairaanhoitajat eivät tiedä mitään VHH-ruokavaliosta, vaan luulevat että se on pelkkää Atkinsia. Kuitujen paljonta on tyrmistyttävää, proteiinin osuutta vähätellään ja potilaat kärsivät nälkää. Kardiologeille VHH ruokavalio on punainen vaate, joten on turhaa odottaa, että ainakaan 20 vuoteen kliinikoiden asenteissa tulee muutosta. Nämä "raikkaat tuulet" näkyvät vain täällä netissä, mutta eivät käytännössä. Kun potilas tulee verensokerien tasapainotukseen osastolle, on karmeaa nähdä millaista ruokaa he joutuvat sairaalassa syömään: sokeroitua jugurttia, vaaleaa leipää, kaloreiden mukaan peruna-annokset 1-4 kpl, lusikallinen "salaattia" sekä hyvin pieni määrä lihaa. Päiväkahdilla on tarjolla aina pullaa tai jäätelöä. Toloselle vastaan, että diabeteshoidon erikoistumiskoulutus suoritetaan amk:ssa ja päivittäminen tapahtuu lääkefirmojen koulutustilaisuuksissa, jotka ovat tarkoitettu lääkäreille. Jotain on Suomessa pielessä, koska läski ja dm2 lisääntyvät, vaikka on DEHKO ja hyvä työterveyshuolto. Ja mitä se DEHKO on saanut aikaan, kun dm2 lisääntyy?

    VastaaPoista
  59. Pahoittelen kirjoitusvirheitä. Silmälasit ovat ...

    VastaaPoista
  60. Hieno puheenvuoro, diabeteshoitaja. FST5:stä tuli äskettäin hyvä TV-dokumentti, Spotlight, jonka mukaan ruotsalaiset yleislääkäri Andreas Eendelft ja sisätautiopin professori Fredrik Nyström eivät voi ymmärtää nykyisiä suomalaisia ravintosuosituksia diabeetikoille. Pitäviä tutkimuksia vähärasvaisen ja runsashiilihydraattisen ruokavalion terveellisyydestä ei yksinkertaisesti ole, totesi äskettäin Ruotsin valtion terveydenhuollon menetelmien arviointiyksikkö SUB (Statens beredning för svenk utvärdering). Sitä vastoin vähähiilihydraattinen ja runsasrasvainen ravinto on osoittautumassa varsinaiseksi täsmähoidoksi painonpudotuksessa, kolesteroliarvojen parantamisessa ja diabeteksen hoidossa.
    FST5 ei saanut Diabetesliitosta ketään puolustamaan suosituksiaan. Mikael Fogelholm suostui ohjelmaan puolustamaan suomalaisia suosituksia, menestyksellä, jonka jokainen voi itse arvioida katsomalla ohjelman alla olevasta linkistä.
    http://vimeo.com/24004754
    Suosittelen kaikille asiasta kiinnostuneille luettavaksi Andreas Eenfeldtin kirjan Ruokavallankumous (Readme 2011).

    VastaaPoista